Ny tuntuu taas, ettei mikkää tuntimäärä päiväs riitä siihe, mitä pitäsis aikaseks saara. Mut onha täs sit tapahtunukki. Kaikellaist.

Nykku o ollu noit kokonaissii kerei värei, ni niist o ollu kiva tehrä vähä jottai isomppaa. Vaiks ei yksist kereist nym mittää hurjan isoo saakkaa. Mut näit ylipolven sukkii lissää. Yks samantyyppine, ku viimeks, mut eri värimaailmaa...

... ja sit yhret aiva erilaist, mut siltiki yht pitkii. Näit on kyl ihana tehrä. Lankat vaa alkava taas loppumaha, et mittää yksii värii ei jatkos enää oikkee saa. Muut on siis keksittävä.

Viäl yhret parit lyhemppii sukkii.

Niilol väripaita. Isoil puikoil, ni om pehmee, joustava ja silti lämpöne. Täsä viäl pikkase isomppii pätkii eri värei...

... Sit Artol kans väripaita, vähä piänemmil värirairoil. Ja olipa ihanaa, ku Nipa tul, ni halus mummun tekemän pairam päälles, eikä halunnu jättää sitä mummu-vaarilaha, vaa ottaa mukkaas kottii. <3 Ja laiton Arton pairan heil kans samaa matkaa (Arto o olluv vähä kippiän, ni ei ollu mukan), ni ol ottanu ilol pairam päälles heti hänki. Syrän läikähtää lämpimäste, ku omat tekeleet kelpaava! <3

Ja tiättyhä näät tassuttajat täsä menos kans ain mukan pyäriivä. Vähä kuulosteleva noit seinie väleis kulkevii hiirulaissii nämäki, mut kii ei saa, ku seinäl läpitte vaa ei pääse.

Ei pääse tää meijä varsinaine hiirempyyrystäjäkää. Isla ussemmite aamuyäst turhautuu hiirter rapinoihi, mut eihä näil mittää mahra.

Onneks yhre pakkasjaksoj jälkkee tul viäl sulaa, ni saatii kasvarim pääl suajatki laitettuu. Huh! Yks isommist syyshommist on ny poijes niskoilt, eikä ol kallis ostos nii vaaras mennä murskaks talve aikan.

Äiteen kans hyppiny vähä siäl ja tääl; terveysasioil, kaupoil, apteekeis ja sen sellast, vaihteeks myäs isän kans, suujuttui. Kaikellaist. Mut tuleepaha sit oltuu yhres. Näät kaik vaa tuntuu ain oleva päiväsaikaa, et sit täytyy noit omii töit tehrä iltasi ja joskus viikolloppusinki. Vaiks olisisha sitä tiätty kaikellaist muutaki puuhaa olemas. Tää nyv vaa o tätä aikaa, eikä sillekkää oikkee mittää mahra. Kaik lääkäriajat kummiski tahtova ain olla just päiväsaikaha, ku ei ol mittää päivystysasiaa kummiskaa, onneks.

Isämpäivän poika tul vaihtamaa talvirenkait meil, ja toi kaikellaist herkkuu tullessas. Syättii isännän tekemää lihakeittoo ja sit jälkkäriks pullaa, ennenko poika siirty pihal, ja mä lährin omaa isää juhlistamaa. Miähet jäivä renkait puuhailemaha, ja lopultas ku tulin takasi, ni kuulinki, et osa renkaittevaihtoho tarvittavist asioist ol meijä auton takalootas, mikkä tiätty sit vein mukanani, ku lährin liikkeel. Et se siit isännä etukättee varautumisest... Noh, poika joutu käymää ostamas vähä tarpeit sit itte, ja se varsinaine renkaittev vaihto men aikas myähäseks. Ehrittii siv viäl kahvitel uurestaski ennenko hää läht kottippäi, niil talvirenkail, lopultas. Mut ol isännäl kiva päivä pojan kans touhutes, ja ehrim määki kuulumissii kuulemaa, vaiks vähä aikkaa poijes olinki.

Sit ol keskel viikkoo isännän synttärit, ja mä oon nyv viime vuasin hommannu erillaissii joulukalentereit hälle. Ny taas uurellaine. Ja muv vanhemmat halus kans muistaa, ja isäntä sai upeen Arabian uunivuuan. Isoho käyttöhö tulee kyl.

Kaikellaist menoo ja meininkii kaikil, sairasteluitteki lisäks, ni meijä varsinaine yhteisjuhlimine jäi viime viikollopul, vähä vajaal "miähityksel", mut silti porukal. Kauppa-asiat perjantain, kakun teko (Red Velvet cake, mun ihkaeka, eli en ol ees maistanu koskaa missää), siivoilu lavvantain... En ol noi monimutkast kakkuu koskaa tehnykkää. Enkä ehkä lähre uurestas sellast tekemäänkää, vaikkei se mittää pahaa ol, meni vaa melkkest koko päivä tätä touhutes. Taikinan teko, täyte jääkaappihi, toine täyte pääl... Uunis olemist, jäähtymist, siivoiluu. Tul meinaa kippoo ja kappoo tiskihi vaa niim maam mahrottomaste täs puuhas. Mut ei me ny kovi usseste tällee juhlitakkaa.

Alkuperäne suunnitelma ol tehrä korkee kakku, mut jostai syyst me ollaa hävitetty meijä korkeet pyäreet kakkukuvut, vaiks niit om meil kaks jossai. Se "kotitonttu" iski taas. Onneks huamattii se ENNE ku olin paistanu kakun. Ny sit vauhrist eri vuaka käyttöhö, ja uus suunnitelma. Meil ol onneks tollane kantikas (voileipäkakkuu varte vissii tarkotettu) matalahko kupu, eli sain tän just ja just sellaseks, ettei ottanu kuvun kantehe päälline kii. 

Pit vähä pest noit tarjol aattelemii astioitki ajois, et ehtiivä kuivumaha, ku meijä "varastotila" näil oj jossai kaappie perukoil tai hyllyjem pääl pölyyntymäs normiste.

Tortilloi kaikellaiste tilpehöörie kans, eli kippoo ja kappoo tarttettii (kuvaha mahtu vaa osa), enste, ja...

... sit kakkukaffet tovim pääst siihe pääl.

Tualin nojis ov vilttei, mikkä ol iha paikallas, ku sisälämpötila kaikest touhuumisest (uunie ja helloje, vedenkeittimie ja kaffenkeittimie käytöst) hualimat vaa sellaset 15 astet. Viarail kans villaa ylle, ni tarjettii. Mä ja isäntä ei ihan nii tarvit mittää isomppaa lämmiket, ku ollaa tähä vilposampaa totuttu, ja iha tyytyväisiiki oikeestas. Me tykätää viileemmäst enemmä ku helteest. Tai no, me INHOTAA hellet, ei sitä voi oikkee pehmittää millää. ;)

Ehrittii me vähä aikaa rentoutumaha olkkarissaki. Ain o nii ihanaa, ku saaraa moksut meil yhtaikaa. Harvinaist herkkuu! <3 Nipa katteli tovin vaarin pelaamist, ryhty sit tekemää legoist omaa auto-vekotint, pelas palapelei, ja siv viäl vähä muistipelii pääl. Hyvi tarjettii, vaiks vähä vilpost oliki. Villasukat jalkaha ja vilttii ylle lisäks, jos alkaa palelemaha - ja onha siin takav viäres kummiski iha mukava lämpötila oleskeluhunki. Kiva päivä!

Kakku ol sevverti iso, kummiski, et sitä riittää nyv vähäks aikaa herkkuhetkihi. 

Ja sit, eiku töitten kimppuhu! =D