Selkeemmät aiheet kait jo sain poijes alt. Täsä sit loput.
Vaiks sormet o syyhynny kovaste pihapuuhiin, ni ollaa yritetty vähäv viäl orotel, ettei tuu tehtyy sit juttui, mikkä täytyy uurestas tehrä, ku halla tulee ja yllättää kummiski jossaikohti. Tykkäsin lankakorist vähä aikaa tosi paljo pirteine väreines.
Ja niist synty sit uus, vähä entist piänemp taulu. Isännäl on taas töissäs reissuaika pääl, ni ei ol viäl kehyksii ehtiny kyhäilemää, mut laitan siit sit taas paremppaa kuvaa, ku saa sen aikaseks.
Ystävä halus tehrä kans pyärövillatakkii ja levitin omani sit vertailun ja mittajuttujen takii sänkyl, ni hetihä siin sit tyäjjohtoo ol paikal. <3
Äiteel virkkasin puuvillalankast pöytäliinan.
Ja sit vähä ohkasemmast, puuvilla-pellavalankast toisen perään.
Mustis näyttää välil näim pirteelt mun käsityötualiv viäres. "kyl-läs-tyt-tää!" =D
Täytyyhä sitä syäräkki, et jaksaa. Isännäl ku tekkee hampurilaist miäli, ni hän leipoo sämpylät ja pyärittää lihapiffit ja paistaa mul erikses proiskun rintapalan, et saan omani sisään kans enempi protskuu. Mä ku en tykkää näist lihapullist/pihveist enkä -murekkeist. Mut kanan kans varsi herkkuu! Olisis kelvannu joillekki muillekki.
Tääl tehrää maakaapelointitöit ja yks päivä mä ihmettelin, et mitä kummaa, kun alko tuali alla täristä, ku töit tein. Avasin akkunan ja kurkkasin Susun kans, et mitä ihmettä, eikä mittää näkyny. Ison koneen ääni vaa kuulu jostai. Sit tää "kaapelinkantaja" ilmesty näkyvii tovim pääst. Se kulki hitaammi ku kävelyvauhtii ku kela pyäri ees taas sen eres, mut jösses mite se sai tän savimaan tutajamaha. Meijän astiat kilis köökin kaapeis ja tavarat hyppi pöyril. Huh-huh!
Vähä kukkivii sisälläki. Siskolt saamani kliivia kukkii ny kauniiste. Tosin alkaa koht ollaj jo kukkimisessas loppupualel, muutama iso kukka tippunu.
Santtu näyttää kans kauniilt. Pitäs vissii purkkii laittaa isommaks, ku tuntuu, et koko kasvi alkaa olla purkin ulkopualel enempi ku sisäpualel.
Sit alkaa taas se aika ku päivittelen puutarhapäiväkirjaa. Jottai merkintöiki on tullu. Iha miälenkiinnost pit ettii muutama vastakuva noihi päiväkirjan alkukuvihi. Millane piha ol, ku me tähä muutettii ja millane se on ny - tai siis viime kesän. Tänä kesän ei paljoo kukkii viäl ol näkyny.
Takapihan piiskupenkist raivasin kaik talventörröttäjät poijes. Villitulppaanei näyttää olevam muutamii, mut ei ol kyl kukan kukkaa näkyny muutamaan vuattee. Taitaa ol liija märkii ja lumettomii talvii ollu. Mut onneks piisku sentää tuntuu puksuttava, et saaraa me tähä viherryst tänäki kesän.
Sit yks uus tapa kokeilus. Muaviset kestokassit perunankasvatuksehe. Idätin munakennos iha normiruakaperunaa, kute ennenki meijä pellol laittaes, siv vaa kokeilin, et vesi pääsee kasseist poijes, eikä tarvinnu mittää reikii ruvet tekemää. Saumat sopivaste falskaava, piän salaojakerros pohjal, sit multtaa, muutama peruna per kassi ja ny vaa toivotaa parast. Sevverti tilaa jätin päälle, et multaus onnistuu, kuha ny ees jokune lähtis kasvuhu. Lämpimäl eteläseinustal ainaski luulis toivoo sarost oleva.
Mä talvetin verempisaraa, mikä kukki meijäm pihas koko viime kesän, sekä vesilasis, et suaraa multaha tökkäämäl. Molemmat tavat toimi. Ny huamasin, et siin ol jo nuppuiki, ni tul kiirus laittamaa ne sit siihen pihapurkkihi, mis sen voi taas laittaa ulos.
Eiku kuistil lattial tarpeet ja napsasiv viäl pisimmist latvuksist pistokkaat ja tökkäsin neki multaha. Lähtevä tai ei, ni ainaski se latvomine innostaa vähä haarautumaha. Toivoa ainaki sopii.
Siinähä se sit kuistil ol muutamii päivii ja ku lämmint tul ja luvattii pitkään lämpimii öitäki, ni siirsin purkin terassil. Saa siin vähä tottuu ulkoilmaha. Ja ainaski viäl o henkis. =D
Kommentit