En aikasemmi ehtiny päivittelemää mittää, mut olipa kiva viikolloppu taas. Kyl näitte pikkuihmiste kans aika vaa hurahtaa kummaste. Tosin kyllähä se sit vähä väsyttääki, et iha tervetulleena sain itekki otettuu päikkärit samal ku Nipaki otti. Heh!
Aattelin käyttää hyäryks tän lumisenki ajan. Kävin hakemas Nipan meil yän ylitte. Vähä ol kylmää, vaiks säätiarotustem mukkaa pit lämmetä pikkase. Mut ajo heilt meil kest just sevverti kauva, et poika otti ja nukahti. Reppana!
Käytti vaa viämäs kamat sisäl, ja pujettii paremmat ulkoiluvaatteet pääl (ettei siis autoiluvaatteil ulkoiltu) ja otettii pulkka esil. Enste menttii jokune kert yhres piänt mäkkee ales ja sit poika uskals jo yksinki. Uurestaa, uurestaa, uurestaa. =D Poika istu enemp pulkas, mut piänel avustuksel nous mäjem pääl ite. Mul alko tulla jo hikiki, ku menin eres takas, mut pojal tais vähä vilu tulla. Pyys sit itte sisäl. Käret ol lämpimät, mut jalat kylmät, vaiks iha hyvät pakkassaappaat oliki käytös.
Komensin Islaa istumaa ja pysymää paikallas, ni Nipaki men iha totiseks. ;) Mut pysy kans istumas ja paikallas. Heh! ;) Isla o ain ensalkuu, ku Niilo tulee, tosi innokas, ja yrittää pääst sillee -ihanko huamaamat- pusuttelemaa naamaa, ni täytyy olla vähä tiukemp. Sit taas helpottuu hetkem pääst tilanne.
Lahjapaperirullan tyhjä törö tul hyvään käyttöhö. Se ol miakka, se ol torvi, se ol kiikari. Pitkän aikkaa poika jakso sen kans pelat. Ja hyvi osas varoo, ettei tullu tasoilt kaik kamat ales. Pit ensalkuu vaa varottaa siit, et osas ottaa sen huamioo. Tää on kyl nii perusvarovaine "otus", ettei mittää määrää! <3
Yän nukku putkee ja sit aamul äkkii vessaa, pisut pönttöhö, vähä lämpimämmät pöksyt jalkaha, ja takas yläkerttaa kattomaa piirrettyi. Sain tosa vähän ku huamaamat kammattuu kanampyllynki (menee vähä takul) tukast poijes, ku ol nii kivaa laulantaa telkus.
Aamusel sunnuntain ol kova pakkane, mut pujettii hyvi. Laito mun villasukat viäl Nipan kenkiem pääl, ni pysy jalatki lämpimän. Tosin ny ei pulkkailtu, ni siin kävelles pysy lämpö muutenki helpommi "mukan". Hoirettii ain noit Islan lenkitykset Niilon kans yhres. Et mä sit tykkään, ku talvel o lunt!
Ulkoiluj jälkkee poika pit mialuuste tota villahaalarii hetke aikkaa, ennenku sano, et sen voisis jo ottaa poijes. On se vaa nii hianoo, ku toine ossaa kauniiste ittees jo ilmasta. Sanojenki avul. Näät meijä tassuttajat ei koskaa kovi kaukan ol.
Nipa tais saar kaakaoo iha ekan kerra. Ei ainakaa oikkee tahtonu enste ymmärtää, et se oj juatavaa. Olisis vaa halunnu lusikal sitä ottaa. Ja hankalaaha se, ku o nestet. ;) Mut pilli toimi hyvi. Ja ol nii hyvää, et pyys toistekki "kaakaa".
Legot ova ny se ykkösjuttu, pikkuautoje lisäks. Autoi tunnuttii enemp kuljetteleva sinne tänne, ku et niil oikeest olisis leikitty, mut legoi purettii ja rakenneltii. Ja sit anto mullekki, et "leiki sää tol", ettei tarvi olla ilma lelui. Heh! Avautuvat ovet ja akkunat ova ny NII kivoi!
Meil ol koko viikolloppu pilvist, mut aurinko pilkahtel kaukaa pilverrajast hetke aikkaa. Ei se kovaste kyl ees varjoi mihinkää jättäny, saatika sit niit aurinkoissii paikkoi. Ol liija matalal.
Mutku vein pojan taas kotio, ni siällähä aurinko paistel iha täyrelt terält! Pulkkailtii vähä siäl heijä pihal. Ekaks vähä loivemmas, mut pitkäs mäjes isäs kans yhres, mikä tais ollaj jo vähä pelottavaa, ku ei enää halunnu toiste samaam mäkkee. Mut jyrkäst aurauskasast ku iskä laski, ni sit ehkä olisisiski halunnu viäl mukkaa. Toi ol vaa iha liija jyrkkä Nipal. Hyvä ku pulkka pysy ehjän, kun alaosas tul nii iso äkkikulma.
Mut, voi, mite ol ihanaa saar viättää taas aikaa pojan kans, eikä se häne perhees kans yhres olemine ollu myäskää mittää hirveet, heh! Näist yhteisist hetkist sitä vaa kummaste voimii saa! <3
Kommentit