Mittää isomppii juttui ol voinu juhlie hyväks tehrä, ku siivoomiset o tehtävä viime tipas, ja leipomissotkui tulee kans, ku säilytystilaa ei ol, ni kaik täytyy hakkee nii myähää ku vaa uskaltaa, et viäl ehtii jottai tekemää. Mut sitä tulee, mitä ehritää, ja loput jäävä tekemät. Nii se vaa menee.
 

Täsä yhre aamun aurinkonnousu. Vähäj jälkee neljän aamul, ku pit kipast vessas käymäs (tärkee tiato tää, eikös?) ja nii jännä väri tul akkunast sisäl, et ol pakko kurkat ulos. Mahtavat värit!
 

Sain siis Australialaiselt plokiystävält tuliaisin sarvikamman, ku olin siit aikasemmi puhunu, mukku se ol nii hyvä, ni mä halusin niit lissääki. Tehtii cotonporukal kimppatilaus ja mun omat sit tupsaht just postist. Nää o siis iha JÄRKKY hyvii kampoi.  Voin vaa kuvitel, mite nämä ens talven auttaa, ku alkaa turkit tulemaa sähkösiks, ni näät sarvikammat ei sähköstä turkkei enää lissää.
 

Testasin kampaamal Kadii kans ja täähä nautti oikkee ja pyärittel ittees ympäri, et "täält kans". =D Näitte kampoje piikkie päät o pyäristetty sopivaste, et ne hiarova ihoo samal ku kampaa. Ja kaikkeist hauskint täl o, et piänet takutki (varsinki Kissil) tuntuva aukeeva ku ittestäs, ku täl menee turkkii läpitte! Siis: tykkään!
 

Kukkii o tullu tosiaa pihal sit vähä haalittuu. Ja vähä muutaki tilpehöörii. ;)
 

Täsä vanhempie pihal oleva omenapuu, mikä o täyres kukas. Om muute puul kokkoo kans. Upee!
 

Takaterassil silmäniloo. Nyvvaa täytyy toivoo, ettei liija kylmää tul, ku yähalloiki luvataa. Ei ol mittää sisätilaa kaikel näil, mihi voisis laittaa suajaha. Nii tuuliset paikatki ova, ettei sanomalehrekkää pysy... Vaiks kaatosaret ny juhlapäiväks povataa. :/
 

Äiteen kans käyttii lissää kukkassii hankkimas. Mummiälest kukkii ei voi koskaa olla liikaa. Osa yksvuatissii, osa monivuatissii.
 

Etuterassim pöyräl pääty petunia, mis o jottai muutaki köynnöstävää mukan, oliskos jottai lumihiutalet, kentiäs? Ei tullu kysyttyy.
 

Miljoonakukkii ja jottai piänemppää sit toisel pualel. Näitte piänte siniste kukkie nimen kuulin kyl pariinki otteesee, muttei se sit jääny miälee kummiskaa.
 

Köynnöstävää kukkaa ja pystympää kukkaa. Nämä ny ova parvekekoreis ja ku luvataa saret, ni päätin antaa niitte ny olla eturappui koristamas, ku siit viaraat ny kummiski tuleva. Takaterassil sit, jos keli sallii, et siäl voi oleilla. Satteel ei voi.
 

Tällast jännävvärist haaleevvaaleet suikeroalpii pit kans napat mukkaa. Tän ehkä mäki huamaam paremmi, ettei rikkaruahon nypi keväsi poijes, niinku oon monen kevään tehny...
 

Lipputankopenkkihi lisäsin maahumalaa sinne väleihi, josko ne siält sit leviäisisivä kesän kulues. Se ainaski kuulemma pitäs olla helteenkestävää plaatuu.
 

Markettaa ja neilikkaa kaivorrenkaasee tiävvartee. Saa nährä, onks liija paahteine ja tuuline paikka näil. En ol ennen näit täsä kokeillu.
 

Koiriiki tää tuntu kiinnostava kovaste. =)
 

Takaterassi katokse al o linnumpesä ja samate kuistin lappeen alla. Täsä yks "vahti", joka seuraa tarkkaa meit ain täst airalt, ku tullaa kuistil. Ku ovi aukee, hää lentää vähä kauvemmas.

Muute sit oon vaa sisäl vähä siirtäny tavaroit paikast toissee, tyhjentäny köökist tasoi, et saaraa ne käyttöhö tarjoiluu varte, ku jos sattaa, ni tarvitaanki pöytä sit viarait varte. Alkuperi ku meil ol iha muullaissii suunnitelmii. Ei vaa voi heittää soffakalustoo pihal, jos sattaa - niinku ei paljo mittää muutakaa...

Isäntä o ollu tyämatkal ja ny sit taas kotosal. Täytyy sumplii kaupaskäyntei ja ostoslistoi, et mitä mistäki haetaa ja millo. Et sikku ruvetaa touhuumaa oikkee, ni ei enää tarttis lähtee lissää hakemaa mistää.