Niihä sitä sit vilustutin itteni poikie kans ulkoilles viikolloppun. Nokka tukkees, aivastuttaa, päät särkee, huimaa (verenpaine taas alhaal) viluttaa (alilämpöö tosin), korvat poksuu... Kunto on kans menny het, et henkästyttää kaik piänekki jutut. Rappusis kulkemine esimerkiks. En ny silti niinkää pelkää, et oikeest koronaa olisis, mut testattava on, ku oom menos huame siskon koiraa viikollopuks meil hakemaa. 

Et olisis sit ainaski kaks negatiivist alla ennenku lähren liikenteesee. Ei kiva testi lainkaa, mut paremp tää, ku lähtee terveyskeskuksen infektiopualel jonottamaha...

Naakoil ol kova taistelu, et kuka saa ittelles varata ton meijä piharakennuksen piipun pesäpaikaks. Tää pariskunta sen sit sai. Loput menivä motkottelemaa tonne lähistön puitte oksal.

Nipsu seuras kööki akkunast tarkkaan, et mitä pihal tapahtuu. Käkätys loppu, ku linnutki rauhottu.