Ny on taas kesä, ku noit makkioi herkkui, vattui, o puskat väärälläs. 

Positiivine onkelma. Meil ei nimittäis ol tarppeeks tilaa mis säilyttää niit talvev varal. Käytetää itte käytännös vaa suaraa puskast suuhu (noh, siis viilin pääl, rahkaj joukkoho, piirakkaha...), mut ei siis ol pakkases tilaa, ja kellarihi ei voi laittaa...

Mun syrän vaa ei anna myäte sille, et kaik herkut puttois maaha, eikä kukkaa sais hyätyy niist. Ja ku ei voi itte säilöö, sit täytyy keksii jottai muut käyttöö. ;) Ikävä vaa, et isäntä ei vatuist tykkää - liikaa kivii, mikkä jäävä hampaitte väleihi/ koloihi vissii. Ittel ei sitä onkelmaa ol.

Sain sit ystävän houkuteltuu käymää puskii läpitte ja saatii samal siin poiminnan ohes höpötel kuulumissii. Mikäs sen paremppaa?

Hetkes saatii sellaset vähä reilu pari litraa vattui purkkeihi. Huamattii vaa, et mitä enempi hämärty ilta, sen hankalampi ol niit punassii marjoi jostai syyst nährä, vaiks niit kyl puskis ol. Hämäränäkö (varsinki näi vanhemmite) o kummalline juttu. Mut raakileit ov vaiks kui viäl, et lissää satoo tulee!

Ilta ol aika hämärä, ku lopetettii, mut pilvet ol kauniita! Omal kohral ilta venähti paljo normaalii myähäsemmäks iha huamaamat, mut tulipaha sit uni äkkii. =D