Karkulaiskissan kiinniottaminen (tai tavallaanhan tässä tapauksessa kissa ihan itse tuli otattamaan itsensä kiinni, kun halusi sisälle, pelostaan huolimatta - tarve oli vain niin kova) ja toimittaminen löytöeläinkotiin on kirvoittanut erilaisia mielipiteitä.

Olen saanut useamman mielipiteen sähköpostitse, jossa asiaa ja toimintaamme on sekä kehuttu että paheksuttu. Että jos jotain hyvää, niin myös jotain pahaa. Olen vastannut kaikille, että teen oman postauksen asiaan liittyen ja ilmoitan sitten, kun se on kirjoitettu. Vastaan siis kaikille samalla kertaa, julkisesti. Olemalla jokaisen sanani takana täysillä.
 

Senverran ensin tietoa tästä ihanaluonteisesta kissasta, mikä vietiin eilen Turun Eläinhoitolaan. Kissanomistajalla on siis se lain tuoma 15 päivää (reilu kaksi viikkoa!) aikaa kysellä kissansa perään. Nousiainen kuuluu Turun hoitopiiriin sopimuksella, joten jokaisen lemmikinomistajan tulisi tietää, mistä karkulaistaan kannattaa kysellä. Tämän ajan jälkeen, jollei kissaa ole omistajan toimesta haettu, henkilökunta joutuu tekemään kissan kohtalosta päätöksen, joka aina riippuu kulloisistakin olosuhteista. Resurssien (tila, raha, aika) mukaan joko myyvät heille toimitetut eläimet tai joutuvat ne lopettamaan.

Tämä lopettamisuhka aina nostaa rimaa siihen, että itse toimitan eläimiä sinne. Osa löytökissoista ja -koirista on ollut meillä sen aikaa, että ollaan itse ne kotiinsa palautettu. Riippuu tassuttajasta itsestään, mikä sille tuntuu olevan parasta. Jos tulokas ei liikoja meidän omasta katraasta stressaa, se voi olla meillä pidempään kuin sellainen, joka selvästi pelkää, eikä pysty rentoutumaan lainkaan. Kuka nyt tykkää ikkunattomassa, pikkuruisessa saunassa olemisesta pitkiä aikoja kerrallaan?

Nyt on kissalla isompi ja valoisampi tila, vaikkei se nyt oman kodin veroinen paikka tietysti olekaan. Olen heitellyt tietolappusia ympäriinsä jokaisella koiralenkillämme, missä on eläinhoitolan yhteystiedot, mistä voi karkulaista kysyä, jos joku tunnistaa omakseen. Kaupalla ei vielä ole, mutta kauppareissulla nekin tulee hoidettua.
 

Itse huolestuisin jo päivän katoamisesta, saatika useamman päivän mittaisesta. Kissoja vie liikenne, pöljät ihmiset, ketut, ilvekset, sudet, koirat ja joskus jopa kissat keskenään reviiritaistoissaan saavat niin pahoja vaurioita, että jompikumpi menehtyy. Kissoilla on todella paljon vaaroja yksin liikkuessaan.

Ja mitä laki sanoo ulkona liikkuvasta kissasta? Täältä löytyy "suomennos" SEY:n sivuilta. Lainsuojaton karkulaiskissa ei ole, vaikka luvattomilla teillä liikkuukin, eli tappaa sitä ei saa. Se on sääntönä varsin hyvä tarkennus, koska yhä joillakin vanhemmilla ihmisillä on vahvassa muistissa aika, jolloin omalla pihalla liikkuneet vieraat kissat sai tappaa.
 

Pätkä ed. linkin sivuilta: "Kissan hoidotta jättäminen ja hylkääminen on eläinsuojelulain mukaan kiellettyä. Metsästyslaki kieltää niinikään kissan hylkäämisen ja myös sen heitteillejätön. Euroopan neuvoston lemmikkieläinsopimus puolestaan määrittelee heitteille jättämisen ja hylkäämisen. Sopimuksen mukaan koditon kissa on heitteille jätetty tai hylätty. Heitteille jättämisestä on kysymys myös silloin, kun kissan omistaja päästää kissansa ilman valvontaa kotipiirinsä rajojen ulkopuolelle."
 

Kissat verottavat luonnon omaa eläinkantaa myös kulkiessaan, katsomatta sitä, onko eläin rauhoitettu vai ei. Joillakin luonnonvaraisilla eläimillä on siis myös omat hintansa, joista vastaa kissan omistaja, jos tästä jäävät kiinni. Ja jos kissanomistaja antaa kissansa kulkea valvomattomana, niin eihän sitä voi tietää, miten paljon oma kissa ympäristöään rasittaa. Puhumattakaan siitä, ettei kissojen kuulu mennä oman pihapiirin ulkopuolelle, saatika lasten hiekkalaatikoille tms. paikkoihin, joista niitä on käytännössä mahdoton pitää pois, jollei niitä valvota.

Ja sitten niihin minulta kysyttyihin kysymyksiin. Itse en ole ryhtynyt toimenpiteisiin tuttujen kissojen kohdalla, kun tiedän, missä kissa asuu ja tiedän, että kissa ainakin pyrkii kotiinsa myös palaamaan (takuitahan tästä ei ole vapaana liikkuvien kissojen kohdalla koskaan, varsinkaan kun asutaan vielä vilkkaasti liikennöityjen teitten lähellä). Mutta jos vieraat kissat alkavat tehdä "pesää" pihapiirimme, niin siihen sitten jo alan puuttumaan, sekä myös jos näyttää siltä, että joku kissa selvästi kaipaa apua. Täällä saisi ollakin loukuttelemassa kissoja harva se päivä, jos kaikki pihallemme osuneet kissat pitäisi kiinni saada.

Tästä pääsen asiaan, jonka yritän kirjoittaa niin, ettei kukaan loukkaannu, mutta silti se mielestäni vain on tässäkohti sanottava. Miksi kissanomistajat, jotka päästävät kissansa kulkemaan vapaana, voivat olettaa toisten ihmisten naapurustossa tietävän, milloin kissasta pidetään huolta ja milloin ei? Milloin kissa on tutuilla mannuilla ja milloin se on eksynyt? Mistä tunnistaa huolehditun kissan ja hylätyn kissan? Tämä eri vaihtoehtojen punnitseminen ei välttämättä ole eläinystävälle helppoa. Edes se, että kissalla on panta, ei välttämättä tarkoita sitä, etteikö kissa olisi eksynyt. Varsinkin sisäkissana pidetyt karkulaiskissat eivät osaa suunnistaa luonnossa kuten ulkonaliikkuvat osaavat. Ne eivät myöskään osaa välttämättä varoa eri asioita ulkona, kuten pennusta saakka vapaana kulkeneet. Samaten näin syksyisin varsinkin alkaa valitettavasti luonnosta löytymään nuoria kissoja, joita ihmiset ovat keväällä ottaneet, joko mökeilleen tai kotiinsa ja sitten kissan kasvaessa jätetäänkin luontoon hyryn haltuun. Vaikeahan sitä on ulkopuolisen erottaa, mikä kissa liikkuu omistajansa "luvalla" naapurustossa ja mitkä ovat kodittomia.

Jos et toimi, kun kissa kaipaisi apua, olet tavallaan myös itse hylännyt kissan ja jättänyt sen heitteille. Jos toimit ja otat kiinni kissan, joka näyttää kaipaavan apua, mutta onkin naapurin kissa, ei välttämättä olisi ollut kiinnioton tarpeessa, mutta laittomilla teillä se kissa on silti ollut.

Ja kuten "vanhat" blogini lukijat tietävät, itsellämme on kaksi kissaa, hyvin rakasta sellaista, koirien lisäksi. Rakastamme niitä niin paljon, että meillä ulkoillaan vain valjastellen, vaikka maaseudulla asustellaan. Tiedämmepä ainakin itse, että omat tassuttajat ovat ulkopuolisten vaarojen ulottumattomissa. Tarpeeksi paljon virikkeitä sisällä, sopivasti yhdessäoloa ja touhuamista, niin kissa kuin kissa pärjää hyvin ilman luonnossa vapaana liihottamista.
 

Ja Kadi on samaa mieltä! =D