On se vaa kumma, mite nii piän otus, ku Kissi, tek tosi ison loven meijä perheesee. Siin ol iso koira piänes paketis. <3
Iha viimessii hetkihi saakka ol onneks reipas ja kaikes mukan. Vaiks täsä onki mont vuat menty "päivä kerrallas". Kissin jo het pentuajaj jälkkee iskeny sikaripunkkioireilu lääkityksines vei elinvuasiorotust alemmas, sitku tul selvil, ettei nukutus/rauhotusaineet sovi, ni tul lisää "paineit" ja ku hampait ei päässy kunnol hammaskivest putsaamaa, ni riskeihä siinäki ol. Ja kuureittai särkylääket saiki, et varmistettii kivuton olemine. Kissi osas kyl aikas hyvi tul näyttämää, jos jostai sattu, vaikkei mikkää kaikkein kipuherkin ollukkaa.
Tää poismeno yllätti silti. Tai koskas ne ei yllättäisis? Kuultii yäl, et Kissi pit sellast tukahtunut haukahteluu muutamaan kertaan ja tassut kopis lattial, mut oletettii, et unissas haukku ja juaks, niinku aikast usseste kaik koirat tekevä. Aamul kummiski, ku nousin, ol Kissi jo iha kualonkankeena lattial. Joku kohtaus ol tän rakkaan karvahassun sit viäny. :'(
Se harmittaa, et en tajunnu noust ylös, et olisisiv voinu toisen kans olla ne viimiset hetket. Vaiks oltaisis ehritty ellälle, ni ei toisel oltaisis mittää muut tehty ku se viimine palvelus joka tapaukses, ettei hoitotoimenpiteil oltais lissää kärsimyst toisel aiheutettu, mut silti kyl harmittaa. Ja ikävähä on tiätty kova. <3
Ei näät muut tassuttajat oikkee ol olleet millänsäkkää Kissin poismenost, taisiva ehtii omat hyvästit jättämään ennenku me ees herättii. Ainut mitä on tullu vastaa, on Isla ku orottaa lenkil lähties sitä, et lauma olis koos ennenku istuu, et ovi aukeis. Ny seisoo ja tuijottaa rappui, et "misä se yks viipyy?". Ennehä Kadi tek tota, mut on ny luavuttanu sen homman nuaremmalles. Ja siv vast ku mä vähä rykäsen, et toine huamaa istahtaa, ni istuu kyl. Ja sit on taas meno, ku ei oliskaa mittää muutost tapahtunu. Ja iha hyvä nii, ettei tassuttajat toisias sure, se olisis mul jo liikaa.
Isoin asia mul ittel on se, ku ei ol enää sitä iltaturkkipuuhaa, mikä ol mun ja Kissin kahrenkeskist aikaa. :( Harjailin tosa sit Kadii, joka kans nauttii kyl tost puuhast, mut eihä Kadin turkist nii näy se harjailu. Kissi ol välil ku yä ja päivä enne ja jälkkee harjailun. Kadist ei enää ees lähre tota turkkii niinku siit läht iha kamalaste tosa hellejaksoj jälkee pitkän aikaa. Ny miättii sitä, ku ollaa meinattu sitä sakemanninpentuu jossaikohti, et pitääks hankki se JA turkkikoira, vai löytyisiköhä jostai sopivaste sellane pitkäkarvane saku, mis voisis yhristyy noi molemmat asiat? Sit joskus.
Voi, Kissi, minkä tyhjyyren tänne jätitkää! Mut ompaha paljo hauskoi juttui, mitä muistella, ja kuvii o kamalat määrät. <3
Kommentit