Hetken uuret vanhemmat saivat henkähtää iha rauhas, ku sanottii, et orotetaan sitä, et ilmottava, ku alkaa olla aika käyr koton heil kyläs vaavii ja heijä elämää kattomas. Reilu viikkoha siin sit viärähti ja tääl oltii malttamattomin miälin oottamas oikkiaa aikaa.

va2.jpg

Eilä sit tul tiato, et "tulkaa ku teil soppii". Melkkest lährettii silt seisomalt, mut ol sevverti koirie lenkityksii sum muit menos just, et sovittii viarailu täl päiväl. Ku aamupuuhat ol poijes alt, kaupan kaut menttii sit. Ja melkkest enstöiks pääsinki poikaa syättämää! <3 Voi kultapuppune sentäs!

va1.jpg

Röyhyttelyy "touhutes" tuliki uni. Voi toist, piänt! <3 

va5.jpg

Hetken makoili omillas, ku me puuhattii ruakkaa, ja varsi tyytyväine poika onki. Piänt kitinää, ku nälkä yllätti, mut siinä se. Tää vauvan tuaksu on kyl jottai iha mahtavuutta! <3 

va3.jpg

Kissakki menos mukan, tiätty. Parvekkeel ol mukavaa, ku sai varjos köllii. Nii Mörri,

va4.jpg

ku Fixuki. Nautiskelijat! <3

vauva1.jpg

Tällase omallaise mustekalan sain kans täsä sairaala-ajaj ja kotivisiitiv välis tehtyy, ettei vaavil tarttis koko aja vanttuit käyttää, ku o kovin innokas pitelee asioist kii. Kute omast korvast, nenäst, huulest, poskest... Josko täsä olis jottai turvallisemppaa pireltävää.

Aivan ihana viarailu oliki. <3