LUETUT KIRJAT

Kirjan nimi toimii linkkin sivuil, mis kerrotaa lissää kirjast, jos sellaist tiatoo löytyy. En kovi usseste kuitenkaa päivittel näit, jote siäl voi ol mukan niitäki, mist linkkisivuu ei enää myähemmi löyry, pahoittelen tätä jo näi etukätte. Viimeks luvettu kirja päällimmäisen.

7.9.2017: Haudantakaisia, Bram Stoker, H. P. Lovecraft, J. Sheridan LeFanu (toim. Markku Sadelehto) - Mont erillaist vanhakantast kummitustarinaa. Vähä sellasii "kilttei", mitä voi kuvitel keskusteluis ja illavviatois tullu tarinoituu joskus tuhat vuat sitte. Ei mittää siis miältkuahuttavaa.

21.8.2017: Koiran Koulutus - omistajan opas, Stella Smyth & Sally Bergh-Roose - Hyvii käytännön ohjeit pennust aikuisen koiran koulutuksehe positiivisin keinoin. Kirja, joka aika ajoin kannattaa vähintäs silmäil läpitte, vaikkei enää ekan kerraj jälkkee sivu sivult lukiskaa.

21.8.2017: Miten kasvatan koirani, Björn Olson - 1991 painos ja aika hyvi kuvalliset ja kirjalliset ohjeistukset erillaiste otsakkeire alt löytyy. Osaks vähä ykspualiset ohjeet kyl, mut viitteit saa hyvi ja poikkeustapaukset ym. varmaa löytyvä muuvalt. Iha näppärä sellane pennunostajan käsikirja, joka kirjan läpiluvul saa yleiskäsityksen koirie koulutuksest käyttämät mittää väkivaltaa.

Huamautus! Jostai syyst täst ny puuttuuva kaik vuare 2017 alun kirjat, joit on tullu luvettuu kyl. :O Oom miälestän ne tännekki lisäilly, mut eipähä näy. Hitsin pimpulat, mut en niit ny jälkikätteenkää saa laitettuu. Vuaratuksen kummallisuuksii. Eka kerta näi.

15.12.2016: Tuore maa, Jhumpa Lahiri - ehkä täsä ol jottai punast lankaa, mut mä en sitä löytäny. Erillisii tarinoit pötkös. Pätkii eri ihmiste elämist. Sekä omas maas, et ulkomaalaisen toises maas. Kuuluuks ulkomaalaisem pariskunnan lapset uuteem maaha, vai silti viäl vanhaan, vaiks eivä olisis siäl ees koskaa käyny? Tää ny jäi pohjimmaiseks täst miälee.

1.11.2016: Valon tanssi, Terry Pratchett - fantasiaa. Jatkoo toisel kirjal, mitä en ol lukenu. Men tovi alkuus, et pääsin jyväl, mis mennää. Oon saanu kirjan ilman kansii, ni ei ollu mittää mist kattoo, mitä olis orotettavis, ei tullu netistäkää kattottuu. Mut aluj jälkkee iha miälenkiintossii, hauskoiki, juttui maagiste ja ei-maagiste asioitte paris ol kirja läpes. Ny tarttis se eka kirja jostai löytää. =)

15.10.2016: Murtamaton linnake, Dan Brown - mä luulin, et oon lukenu tän kirjan ennen, ku se alko hyvi jotenki tutul taval, mut jossaivaihees sit lähtiki juani iha toiseen suuntaha. Hippase pitkäveteisest kulkeva juttu, mitä tuntu venytetyn jollaillailla, et ol saatu sanoi lissää, sellasii ylimäärässii, tarpeettomii. Mut iha loppu jäi yllätykseks, ku en arvannu mitenkää näit matemaattisii juttui, mist täsä ol kyse. Ehkä vähä liijanki tiäteelline mul. Mut kyllähä se luvettuu nyssit tul.

17.8.2016: Suolainen sateenkaari, Nomi Eve - miälenkiintone "itsestäänkertomis"-kirja, mikä viä maailmaha, mikä om meil kulttuurisest kovaste erillaine. 

1.7.2016: Yksin vain, Mary Higgins Clark - vihast, kostost, kidnappauksest, näyttelemisest, tairoist, kestävyyrest, sitkeyrest, ystävist kasattu miälenkiintone kokonaisuus. Ainaki toinen kerta ku luin kirjan (vuasii välis), ni en enää loppuu muistanu. Hyvä se on käyr uusintakiarrost välil.

1.6.2016: Lordin yksityisasia, Diana Gabaldo - historialline kertomus kunniallisest perhesironnaisuurest ja sen mutkikkaisist syävereist. Iha helppoo ja nopeet lukemist.

15.5.2016: Fifty Shades -triogia, E L James - ekaks tuntu, ettei mittää tapahru, sit alkoki tapahtuu ja välil ehkä jo vähä liikaaki. Rajumpaa rakkaut.

10.3.2016: Hyvien kuvien käsikirja, Dough Harman - käytännön digikameran käyttöö ja kokeilui sekä kuvan käsittelyi, kuvan ottamisohjeitte lisäks. Tiatopaketti, mikä kantsii pitää kären ulottuvil.

1.3.2016: Althalus, matka maailman ääriin, David & Leigh Eddings - fantasiakirja, jolt mul ol isommat orotukset ku mitä lukukokemuksest lopultas tuli. Liija taistelupainotteine mum makuhu, puhumattakaa kaikellaisist "oikopoluist", mitä käytettii juanen kulus ja lopult tul temppu, millast ei olisis pitäny tullakkaa. Kappale sillon, toine tällö, siten tää sit eteni. Ja paksu on ku mikä!

18.10.2015: Tohtori Uni, Stephen King - jatkoo Hohto-tarinal. Sen lukemisest om piremp aika ku elokuvan kattomisest, mut hyvinhä ne asiat siält tarvittaval tahril miälehe tuliva, ku asioit ettee lukies tul. Ainakaa mittää häirittevää ei näilt tiimoilt ponnahtanu esil. Paksu kirja ja mä aattelin, et mitenkähä lukemisen käy, ku muutonki aikaa lukemisel o ollu vähä, mut kyllähä se siit sit men. 

22.9.2015: Julma leikki, Stephen King - vanha kirja ja löyty omast kirjahyllyst, mut em muist et olisisin tätä koskaa lukenu. Kummallist. Hirast, Kingin muuhu tuatantoho nähre, mut silti mukaansatempaavaa. Ei tiär, vaiks lukisisin jossaikohti taas uurestaski.

1.9.2015: Uneton yö, Stephen King - kummallist, mite erillaisen kirjan muistaakaa, ku aikaa erellisest lukukerrast o yli kymmenev vuat. Ihanku kaik asiakki olisis tapahtunu eri järjestykses. Mut iha lukukokemuksest men kummiski. Paksu pumaskaha tää o, ettei sitä iha hetkes luvet, varsinkaa ku pittää muutaki päivihi mahtuu. Saa nährä, mite kolmas lukukerta sit joskus meneekää, ku o sit jo ikäänku kahret eri versiot (sen ekan väärät muistot ja sit uuremmat). Et mite sekasi kaik meneekää. 

30.6.2015: Epätoivon kaupunki, Stephen King - paksu kirja, paljo tapahtumii, mont henkilökuvaust. Tiukkoi tilanteit, epätoivooki, mite kirjan nimiki antaa ymmärtää. Hauska ol huamat, mite eri tunnelma kirjas ol, ku vertaa siihe alkuperäsee enklantilaisee versioho, mink olen aikasemmi lukenu. Asiat kyl menevä samoi ratoi ja ihmisekki suurimmaks osaks vastaaval, orotetul tyylil, mut jottai siin paikan ja tapahtumie kuvauksis vaa ol tyyte erillaist. Mut sellast taattuu King-laatuu. Voimpas jopa joskus viäl lukast tänki uurestas.

24.5.2015: Kadonnut valo, Michael Connelly - rikostarina, eläkkeel jääny poliisi ryhtyy omin toimin etsiväks selvittämää yht vanhaa juttuu, mikä ol vuassii sitte jääny keske. Juttu hakkee juanenkääntei ja asiarrippeit välil kummallisistaki paikoist, mut lopultas se juttu sit ikäänku eheytyy. Iha sujuvaa, vaivatont tekstii ja lukuu. Eikä tarvinnu peruuttaa takasippäi, vaiks joskus jäi mont päivää välist, ku ei päässy lukemist jatkamaa. Tää olis iha sopivaist matkalukemist (jos siis pystyis esim. autos, junas tai lentokonees lukemaa; mä em pysty), mihi ei tarvit hurjaa keskittymist. Tykkäsin.

9.5.2015: Lurjus, Danielle Steel - Sujuvalukune tarina pätkäst yhrellaist elämää. Kiva lukkee, vaiks loppu ol jo iha ensimmäisilt sivuilt saakka selvil. Rakkaustarina, omine kiamuroines. Kevyttä "välipalaluettavaa". =D

25.4.2015: Haudattu (Wallander), Henning Mankell - Lyhyt, näppärä tarina yhrest keissist, joka ei meinannu millää ratket. Sujuva teksti ja piänet miälenkiintoset aatokset hahmoje olemisest ja elost siin kohtaa, misä kirjas kullonki sattuva olemaa, ol plussaa. Sellassii miätteit, mikkä ov voinu iha omaski miäles joskus pyrähtää. Ja mite ihanaa, et eläkeiän kynnykselläki o haaveit ja toiveit viäl tulevaisuure ettee. Herkkää ja raakaa, inhimillist ja sopival taval selittävää. Tykkäsin.

20.4.2015: Herääminen, Stephen King - "pelottavin loppuratkaisu, jonka King on koskaan kirjoittanut", lukee kirjassa, mutta ehei! En ol lainkkaa samaa miält. Tää ol siis hitain, tylsin, sekalaisin sekametelisoppa, minkä mä koskaan oon Kingin kirjoi lukenu. En tykänny! Ehkä täst olisis tullu enemp kammotuksii, jos olisisin oikkee uskonnolline henkilö ja olisisiv voinu pittää papin sanomissii "kammottavin", mut muhu ne ei kolahtanu mitenkää eriskummallisin. Jotkut uskova, mihi uskova, toiset johonki muuhu. Mä en saanu täst kirjast yhtää mittää "kammovvärei". Pettymys.

25.3.2015: Tulivuoren juurella, Malcolm Lowry - älkää kysykö mikä tän kirjan tarkotus ol. Ei juanen hiventäkää, asiat ja ihmiset poikkoiliva sinne tänne ja kaik asiat jäivä keske. Aival liija "hianoo" tekstii. Mones kohtaa (joka aukeemal) jäi lukemaa jottai lauset, et mitä se oikkee tarkoittikaa, ku ei siit ottanu het selvää. Liija kaunokiälist ja tökkivää. Kirjan kuuluu ol sellane, et ei ees huamaa lukevas kirjaa, eikä sellane, et "joka" lauset täytyy erikses miättii. Yhhyh! Tää tais ol jo kolmas tai neljäs kert, ku takkuilin tän kans. Erelliset kerrat jäivä kesken, ku luavutin, mut nymmää aattelin, et täytyy se kirjahyllys oleva kirja joskus läpi lukkee. En kyl täj jälkkee enää yritä.

15.2.2015: Paljon pelissä, Sandra Brown - murhii, selvittämättömyyksii, epävarmuut, jännäl taval. Kirja, jota olisis voinu miälelläs jatkaa lukemist, vaik se jo loppus.

2.1.2015: Disa Hannuntytär, Kristiina Vuori - historialline, ja sinänsä miälenkiintone ajankuvaukseltas ja sanoiltaski pääs hyvi aikakautehe kii. 1390-luvult ku ei oikeest paljoo pysty itte kuvittelemaankaa, millast elämä o sillo oikeest ollu. Olisisin lukenu kuvaust viäl ettippäiki mialuuste. Tuliskoha tähä jatkoo? =)

24.11.2014: Valheiden takaa, Diane Chamberlain - valheet jäiväv vähä epäselviks, tai sit siin kuvataa niinku elämän aiheuttamii, orotusten ja toteutuneitte juttuje "valheit", mitä elämä tua tullessas. Ihal liikaa ol kirjas mum miälest asiaan mitenkää kuulumattomii juttui ja tuntu pyärivä homma paikoillas, vaiks juanenkäänteit täst kirjan tapahtumast olisis saanu vaiks kuippaljo muitaki. Kipeit asioit kummiski, pelottaviiki, käsittel, mut vähä sillee erikoises tilantees, ettei siihe kovaste pystyny itte samaistumaha - varsinkaa ku se yks kipein asia ol kirjas lukijoil ittelles jo paljastettu, ennenku kirjan henkilöt kaik ne tiäsiväkkää. Juu, mut äkkilukune kirja o.

10.11.2014: Hääyöaie, Sophie Kinsella - kevyttä ja viihryttävää väliaikalukemist. Ei mittää kovi syränt sykähryttävää, mut tuliha siin hauskoi kohtauksii ettee. Välil vaa vähä paikallas junnaamist, ja loppu ol aikasmoise orotettavis oleva, vinkkei ol tullu matkav varrel jo sevverti etukättee. Kuitenski kirja, jos ei tarvinnu koskaa palat jo luettuihi osioihi, niinku joittenki kirjoje kans käy, jos vähääkää päivää piremppii välei lukemisehe tulee.

19.10.2014: Nimikirjainmurhat, Sophie Hannah - Agatha Christien Hercule Poirot uures juanes, uures kirjas. Vähä jäi tuntuma köykäsellaiseks ja ikäänku jottai olisis puuttunu. Mut onha se aikas vaikkia uuren kirjailijan hypät Agatha Christien saappaisii. Juanekulku ol ripoteltu sinne tänne sopivaste, harhaajjohtavii ja suarii vihjauksii, hippase sotkusen tuntuseste osaks, mut sillee, et siit olisis saanu aikaseks monttaalait versioo loppuratkasuks. Vähä enempi ku vähä vajaaälyseks täsä tehtii poliisivoimie osalline, eli Catchpool, joka tuntu oleva enempi ku hukas koko aja. En oikkee tykänny, mutten sit voinu kummiskaa kirjaa keskenkää jättää, et kait seki jo jottai sanoo?

27.9.2014: Unensieppaaja, Stephen King - tää olis pitäny pystyy lukemaa yhrel putkel, mut mulle men ny melkosem pätkittäi. Ja se taas tarkotti sitä, et vaiks oon lukenu kirjan (enklanniks tosin) ennenki ja nähny jopa elokuvan, ni mul pakkas menemää ihmiset siin alkuvaihees sekasi ja sit siit seuras jottai kummallisuuksii välil, et ol pakko palat takasippäi ja lukkee osa tekstist uurestas. Ja ol jopa paljo asioit, mitä en muistanu (vuarelt käpy) enää lainkkaa, et kyl sitä vaa joskus iha o paikallas lukkee jo luettuiki kirjoi uurestas. Jouhevaa tekstii, vaiks mä aina tykkäänki niist alkuperäiskiälel kirjotetuist vähä enempi. Ne tuntuva oleva jotenki kuvaavamppii ja eläväisemppii. Mut alienit saiva lähtöpassin - kunnes sit seuraavaks kohrataa. =)

25.8.2014: Pimeyden vanki, Dean Koontz - kirja, jos tuntu olevan mahrollisuuksii vaiks mihi, jotenki sit jossaikohti tyssäht kokonas. Jutuj juurii ja juanenkääntei jäi käsittelemät, jätettii auk ja osa käsiteltii liianki tarkkaa jotenki. Hyvin luettava kirjotustyyli kyl, et helppo ol eretä, mut juanelt tosiaa olisisin kaivannu vähä enemmä. Tähä ei tuntunu oikee kunnol pääseväm mukkaa ja sikku ol olo, et koht pääsee, sit kirja jo loppuki.

5.8.2014: Etelän tuulet, Pat Conroy - huh-huijaa. Kirja täyn nii hianoi lausei, et koko kertomuksen juani oli jäär niitte alle. Liija kaunopuheist ja kuvailevaa, jopa mul, joka tykkään kuvauksist. Jos kirjan kerronta menee sellaseks, et se kiinnittää huamioo ittees, ni se om mum miälest huano asia. Hianot lauseet keskel kaikkee arkee kirjas, tekkee siit vaa kömmähtelevän ja hirveev vaikeen seurattavan. Jopa ärsyttävän. Jopa kaveruste, lapsi-aikuine keskustelutyyli välil pisti puristelemaa päät, mite muka vitsin pystysisivä kaik toisias haukkumaa. Sellast jottai huumorii se vissii tarkotti olla, mut ku kyse ol olevannas ujost pojast, ni tul vaa miälee, ettei tää kirjottaja ol kyl oikkee selvil mitä se ujous oikkee tarkottaa (ite oon ollut järkky ujo, et jotenki en ainakaa osannu yhtää samaistuu tähä rohkeesee poikaa, joka kirjan päähenkilön kulki). Mont kummasteltavaa epälookist ja outoo asiaa kirja täyn. Mut silti mä sen sitkeeste läpi lujin.

26.6.2014: Synkkä niin kuin sydämeni, Antti Tuomainen - olipa pitkästä aikaa helppolukune kirja, vaiks jossaikohti se loppuratkasu kolahti päähäv vähä ehkä liija aikasi. Rauhallist etenemist, vauhrikkaampaa, yllättävääki, ja sit taas orotettuu. Äirin katoamine pojan 13-vuatiaan olles jätti sevverti isoi aukkoi nuaremmiähe sialuhu, et halus saar asial ratkasuu ja samal sit mullisti oman siiheastisem maailman. Yksinkertast tekstii, helppoo seurat ja jäi viäl miälehenki sopivaiseste, ettei joka lukuhetkel täytyny palat erellisee kohtaha uurestas. Nopee ja näppärä.

5.6.2014: Gulliverin retket, Jonathan Swift - huh, miten tää kirja kesti ja kesti, vaiks mä jätin paljo lukemattaki, ku rupes liija poliittiseks ja yhteiskunnan (1700 alun Englanti) sitä ja tätä vertailuu, mikä ei oikeest pahemmi meikäläist kiinnost lainkka. Liijan kaukaa läht tämän kirjan "valistus" et olisis kolahtanu kunnol. Nykypäivän ongelmat johtuva paljolti ihmiste luannost, se on totta, kunnianhimo, vallanhimo, rahanhimo ja kateuski pyärittävä yht ja toist asiaa maailmas ja sellast asiaa ku tasa-arvo ja toiste huamioonottamine alkaa olla enemmä ku vähemmä toisarvone asia, valitettavaste. Mut ei tää kirja kyl oikkee ainaskaa mun kohral toiminu. Satuna olis voinu mennä paremmi läpi ku "tiatokirjan".

4.5.2014: Tuikun eläinkoulu, Tuire Kaimio - hauska kirja, joka paljastaa kulissientakasii asioit ja valottaa vähä sitä valmistelutyät, mitä elokuvis/mainoksis/näytöksis eläinte kans täytyy tehrä, et joku hyvinki yksinkertasen näköne asia toimii, niinku kuuluuki, sillonku kuuluu. Nauruhermoi kutkuttava, itkettäväki. Suasittelen!

17.4.2014: Koirankorjauskirja, Pertti Vilander - täs ol toine kirja, mitä pitäis lukke nii, et tekkee muistiimpanoi samal. Täynnää käsittämättömii epälookisuuksii, oletuksii, väärii väittämii, epäselvii ohjeistuksii, siäl järkevienki ja asialliste asioitte seas. Se oikee asia ja aiheet jäävä vähä taka-alal, ku aivoihi iskee isommin se: "EI, ei, ei, ei!"-vaihre pääl. Tiäränhä mä kyl, mite täytyy ottaa isompii vaihtei käyttöhö, jos homma ojjo ehtiny nurimpäi koiran kans menemää, ei se enää siinvaihees ikänäs helppoo ol, mut tiätyllaiset teot ilmam mittää asiantuntemust tehtyn kirjan ohjeil, tuskin koskaa menevä oikkei, ja siit sit seuraa vaa lissää hankaluuksii. Vilander otti puremii vastaa tänki kirjan muutamie esimerkkie kohral mont kerttaa, ja vähä epäilen, ettei kovi moni omistajist ol siihe valmiit, ku just sen takii koiril onki onkelmii. Kirjast luettun yhre lauseenki voi oikeest ymmärtää vähintäs niim monel taval kui mont sitä lukkee. Ei hyvä! :(

1.4.2014: Koirakuiskaajan pentukoulu, Cesar Millan ja Melissa Jo Peltier - hyvim paljo hyvää asiaa, mut sit jottai, mikä ei oikkee "kolahra". Päällimmäisen ihmetyksen jäi miälee se, et Cesar sano koiriev välttävän virtsaamast paikkoihi, mihi aikasemmi ov virtsattu. Noh, ei kyl tosiaankaa pir paikkaas. Vai onkoha siihenkohtaa tullu joku käännöskukkane? En tiär mitä siin enklanninkiälises versios om mahtanu lukkee. Meil ainaski kaik koirat haluuva tehrä hätäs siihe, mihi muutki o tehny, taikkavaikka vaa siihe omaan tuttuhu puskaha, misä se oma haju ojjo, eikä mitenkää välttele, et ain pitäs jottai uut paikkaa löytää. Noh! Paljo siäl ol niitäki, mite joku rorunomaisuus pitää saar piilotettuu, et koira ajattelis ku koira eikä niinku rotu sanelis. Näit neuvoi pitäsis ol niil kaikil ketkä ottava jottai "onkelmarotui" ittelles sit. Vähä men osa asioist ikäänku yli hilseen. Cesar voi nährä koirie käyttäytymisis sellasii asioit, mitä kukkaa muu ei nää ja siks voi toimii, miten toimii, muttei hän tosiaankaa voi olettaa et kaikki muut ikänäs tulis pystymään siihe samaan. Hyvä, ku ihmiset ny enste oppisisiva tuntemaa ne omat koiras ja sit siit laajentaa, jos haluu. Voi olla, et luven kirjan ikäänku muistutukseks jossaikohti uurestaski. Se omistajan oma enerkkia ja rauhallisuus on tärkkiä ja sitähä hän kovaste ain kaikes korostaaki. Se on tosi hyvä juttu kyl.

13.3.2014: Iloinen ja tottelevainen koira, Anders Hallgren ja Eivor Rasehorn - joha ol kirja täyn ristiriitasuuksii ja käytännöm mahrottomuuksiiki. Jos tän kirjan mukkaa joku oikeest haluu omam pentus koiraks kasvattaa, ni onneks olkkoo. Kirjast tuntuu oleva moni eri miält mitä ite oon, niinku linkinki takkaa löytyy. Juu, oliha siäl hyviiki juttui, mut sit sellasii, mitä vaa ei tulevaisuut ajatelle pysty ennakoimaha pennun kans ja toteutus käytännös siis mahrotontaki. Toises kohtaa sanotaa, et kouluta, mut älä vaari, ja toises taas et jollet vaari, ei koira opi. Jeps! Siis ymmärrän taas en, et ei voi vaatii enempää ku koira osaa, mut sikku se ossaa jottai jo, ni vaarittava o. Voi olla, et kirjan kirjottajaki o nii tarkottanu, mut se vaa ei tul sillee kirjan sisällöst kyl esil. Pitäs joskus ottaa oikkee aikaa ja lukkee kirja sillee läpitte, et tekis samal muistiimpanoi asioist, mitä tulee miälee. Täsä ku ei ol kovasti paljo tilaa marginaaleis omil miälee tulevil asioil. Sevverti hankalalukune, hankala toteuttaa käytännös ja epälookine, et en tosiaankaa voi tätä ainaskaa ekaa pentuas harkitteval voi suasitel. Menee vaa lopullisest sekasi, nii omistaja ku koiraki...

20.2.2014: Makeannälkä, Ian McEwan - nii takkune ja epätorelline, ku olla ja voi. Hyvi vaikeest tul kahlattuu läpitte. Lopus men vähä sujuvammi, mut siin se varsinainen "kertomine" ol jo loppu. Epäaitoi ihmiskuvauksii, tai jos joku oikeest o sellane, miälestäs hyvinki ympäristöö havainnoiva, pikkase kapinoivaki ja asioit yhtee älyllisest liittävä, ja siltikää ei huamaa mis mennää ja toimii täysin niinku ylemmält taholt sanotaa, ni "jottai" oj jossai piäles. En tykänny, en lainkkaa, mut tulipaha kattottuu mihi se päättyy.

22.11.13: Onnen koukkuja, Grégoire Delacourt - arkine elämä, unelmat, toiveet, rakkaus, onnenpotku, pettymys, suru, arjen uurellee järjestämine. Vähä jotenki kylmäks jätti, epätorellisine miätteines ja tapahtumines. En oikeest usko, et kettää, ketä asuu nyky-yhteiskunnas (siis ettei ol valmiiks erakkona jossai), jol o oma yritys ja perhet ja ystävii, ajattelis tai toimis niinku kirja kertoo. Asiana tärkeet ymmärtää, ettei raha tee onnelliseks, mut vaiks se vois olla monellekki onnettomuurekski, ni mahtaiskoha kukkaa pittää miljoonii ihav vaa takataskus, eikä tiätäis mittää, mitä sil rahal voisisis tehrä? Antaa vaiks hyväntekeväisyytehe, jollei itte haluu pittää? Olisisin orottanu jottai iha muullaist päätöst kirjal, mut kirjaha se ol muitte joukos kummiski. Läpitte tul luvettuu.

15.11.13: Piinattu, Karin Slaughter - yliopistomaailmaan liittyvä murhasarja kiikkuu siellä täällä syytellen milloin ketäkin mielestäni melko hatarin perustein ja poliisit ovat menossa mukana yhtä kiikun kaakun. Oikein yhdenkään henkilökuvaus ei ole uskottavaa eikä kunnolla mukaansatempaavaa ja yllätystekijänkin henkilöllisyys sitten ennen loppua aukenee aika helposti, tai sitten kohdallani sattui vain hyvä arvaus. Jouhevaa kirjoitustyyliä voisi kyllä lukea enemmänkin, mutta kirjan juoni kaipaisi vähän "täydennystä".

4.11.13: Uskon asia, Donna Leon - Venetsiassa tapahtuva rikosvyyhti, tai parikin itse asiassa. Hitaasti etenevä, kuumuutta tursuileva (helle tuntuu olevan pääosassa, vaikka sillä on vain sivurooli), outo. Teennäinen, epätodellinen (toivottavasti ainakin) ja hyvin hajanainen. Eipä ainakaan oikeusjärjestelmästä ja sen toiminnasta voi kovin suuria pisteitä antaa. Väkisin väännetty juoni, joka ei lopulta tunnu edes saavan kunnon ratkaisua. Poliisidekkarissa mielestäni vähän tyhmää jättää ratkaisu auki. En taida muita tämän kirjoittajan kirjoja "hamuta" luettavaksi.

22.10.2013: Siipirikko, Kristiina Vuori - historialline tarina 1300-luvun alkupualelt, sopivaste vaihrelle Turun ympäristöst, Karjalaan ja Viipurihis saakka ja taas siält takas. Orjuurest, ihmisarvost, vähä käytännö elämästki. Tykkäsin, et puhees ol vanhan kansan sanoi mukan, mikä toi vanhan ajan lähemmäs, samate kuvaukset senaikasist asumuksist, vaatetuksest, asuintavoist iha häit myäte. Voipi olla, et tää kirja päätyy jossaikohti luettavaks uurestaski.

9.10.13: Yksin vain, Mary Higgins Clark - omalaatune irentiteettivarkaurest kertova juttu. Sellane käytännös melkose mahroton ja hurja, ja kirjan eretes aika selkeejuaninenki, et lopputulema kolahti jo siin aika äkkii vastaha yhrest tiätyst jutust, mitä aattelin, ettei olis tarvinnu lainkaa kirjas kertoo, jollei se olisis ollu olennaist - ja oliha se sit just nii. Ku luin, et kyse on irentiteettivarkaus aiheena, ni aattelin, et olis ollu joku, mitä oikeest nykyää tapahtuuki, sotuv viämine, lainoje ottamine, netis toisena esiintymine tai jottai, mut ol sit saatu mukkaa juttuhu paljo muuta. Sellane kertaluantone lukukokemus.

29.9.13: Isä, poika ja paha henki, Matti Rönkä - harmaast talourest, rikollisuurest, oikeuremmukasuurest ja kovast maailmast, Venäjält, Karjalast, Virost Suamehe sinne tänne. Isoi ja piänii onkelmii, helpohkoi, hankalii ja tosi hankalii...

18.9.13: Murhaavat naiset, Agatha Christiestä Sara Paretskyyn, toimittanut Marie Smith - monta pikkutarinaa. Osa tunnistettavii, osa mul täysin uussii tuttavuuksii. Pitänee parin kirjoittajan kirjoi koittaa löytää jostai luettavaks, ku ol nii soljuvaa tarinointii. 18 erilaist pikkust juttuu, ja yhres ol jopa koira, joka ratkas jutun lopultas. Heh!

5.9.13: Lohikäärme, Peter Straub - Järkkykankee alku, meinas luku loppuu alkuus, ku ei tahtonu millää pyssyy peril, mis mennää, kuka menee ja tulee ja miks. Sit luku lähti käyntii, alkuki selveni ja sit alko sellaset meiningit, et överiks men. Mut sain kirjan luvettuu loppuhus saakka silti. En tair toiste koskee...

5.7.13: Perillinen, Christopher Paiolini - viimine osa, eli Eragonin tarinan huikee päätös. Vähä liikaa sotimist ja taisteluu, verevvuaratuksen kuvaust täsä. Olis vähä vähempiki riittäny. Mut sujuva jatko kolmel erellisel osal.

1.6.13: Halkeamia, Kjell Westö - Varsi henkilökohtassii tapahtumii ja asioit kirjailijan omast elämäst lyhyin tarinoin. Menneit artikkeleit eri teemoist ja eri kohteist. Osa tosi ajatuksiiherättäviiki, osa taas sellassii, mikkä menivä ohi noppeeste (urheilu ku ei kiinnosta) selaamal. Ei mitenkää vaikkia kirja, ja ku pääs lähtemää luvus ettippäi, ni sujusha se sit siit hyvinki. Voimpaha joskus ottaa kirjan kättee uurestas ja kattoo, mitä uussii ulottuvuuksii siit sillo löytyykää.

16.3.13: Ville viekastelee taas, Hilja Valtonen - Kolmas kiartokirja ja upeetaha se aikas kuvaust lottie ilmavalvontatyäst ja heijä arje soljumisest soram melskeen keskel, piänt romantiikkaa unohtamat. Täst kirjast jäi erityiseste jotenki miällee miähe sanoman kommentti: "Elä loukkaudu!" (Älä loukkaannu), vaiks kirjast löytyy usseemppiiki näit ihanii vanhakantassii sanoi.

8.3.13: Tarvaatar, Hilja Valtonen - Kiartokirja tääki. Valla noppeelukune ja miälenkiintone aikakuvaus opettajattaren elämäst 1930-luvuv vaihtees. Kovaste tykkäsin! Aikas jotenki pelkistettyy tekstii, mut kummiski nii, et hyvi sai omaam päähä miälikuvii, misä mennää ja millaset ympäristöt/ihmiset kirjas vastaha tul. Valtosen kirjoi täytyy tosiaa ottaa luvennan alle muitaki.

5.3.13: Poikamiestyttö, Hilja Valtonen - Kummitärilt kiartoho saatu lukukokemus. Hauskaa, yksinkertast ja soljuvaa, pikkase vanhakantast kirjotust. Viähättävä tapa ja poikkee melkoseste nykykirjallisuuden kirjotusasust, mikä kyl tiätyl taval voimisti kirjan juantaki. Pii Löytty, kirjan päähenkilö ov vahva persoona, mut oikeuremmukane silti. Viatont ja vaaratont. Tykkäsin.

Täs välis on tullu luvettuu jokune kirja, mukku vuaratus ei toiminu kunnol, ni en saanu laitettuu niit ylös. Saa nährä, josko jossaikohti sit luven ne uurestas, ni laitan sit ylös...

25.4.12: Layla, Jari Tervo - Kirja, jota en olis eres ostanu, jollei se ny olis sattunu kirjakerhon kuukaurenkirjan olemaa erulliseste saatavil. Laylan kohtalo ol lopult varmaste paljo armelijaamp, mitä monen toisen kurditytön, vaiks raakaha se tämäki. Ajatusmaailmoje erilaisuuret Tervo o saanu kyl hyvi esil. Vaiks muute kirja ain välil pätkäs kummalliseste asiast toisee suurimpiirtei keskel lausee, et pit jokune kerta palat kappaleis takasippäi, ennenku suastu uskomaa, et paikka, aika ja ihmisetki vaa tost ykskaks menivä ja vaihtusiva. Inhottavii turhii keskeytyksii kesken luvun. Jotenki muutenkaa em päässy oikkee kirjam makkuu, joku tökki. En tiär onks se aihe vai kirjoitustyyli, mil se o kirjotettu. Sellane, mikä pysährytti ylimäärässii kohtii ja katkas jutun kulkemise. En ol Tervon muit kirjoi lukenu, ni en ossaa niihinkää verrat. Mut juant löyty moneem menoho. En tair lukkee uurestas. 

9.4.12: Railo, Virpi Hämeen-Anttila - Varsi mukaastempaava kirja erilaisine murteines, tykkäsin niist eritoten. Elämämmuutos, uusie asioitte pelko, jännäämine, tottumine, tykkääminenki ja sit monie mutkie kaut vissii isomma asian ratkasu. Vaiks tätä kirjaa ja elämäntapaa olisis kyl lukenu enemmänki. Jäi vähäse muutama asia keske-eräseks siäl välil, et mite kaik muut juanenkulun asiat lopult sit menikää? Jouhevaa tekstii, mitä ol helppo lukkee.

24.3.12: Kesä ilman miehiä, Siri Hustvedt - Kevyttä lukemist, mut vaiks paljo tul myäs vanhuste, naapureitte ja muitte elämist palassii, ni varsinaine asia, miähettömyys, ei oikkee kovaste kyl tullu esil. Piänin osasin, ripotelle siäl tääl. Ei mitenkää ison asian. Ärsyttävän pirin sitä tapaa, mite kirjottaja ol tarkotuksel ottanu lukijan osaks kirjaas ja varsinki, ku ei menny lainkaa omie ajatusmaailmoje ja tunnelmie kans yhtee nekää, ni tuntu silt, ettei tää kirja ees kirjottajan ajatuksis ollu mulle sittenkää tarkotettu. Jäi jotenki vajavaiseks ja keske-eräseks mum miälest...

8.3.12: Koiria, rakkautta ja surua, Yrsa Stenius - Kummaste täst kirjast löyty yllättävii asioit, mitä en olis orottanu. Historiaa, omaelämänkertaa kera koiruuksien. Tulipaha siin sellasiiki asioit vastaa, mitä just vähä aikkaa sit oov vast miättiny, sotie ajoist ja vähä eri maitte kulttuurieroistaki, mikkä herättivä miättimää, et miksem mää ollu niit aikasemmi oikeestas aatellukkaa, tai noteerannu. Kait niistäki puhuttu jossai o, ehkä jopa koulussaki - mä vaa inhosin historiaa, varsinki ku tul vuaslukui vastaa, mikkä ei jää mum päähä millää. Samal tul hyvi niit luakkaeroiki vastaa, mitä itte oon isänäirilt, mummult kuullu häne nuaruurest (piäne maatila emäntän). Et elämä o ollu vähä erillaist riippue siit, millaset taustavoimat kultaki löyty sillo. Miälenkiintone kyl! Luvev varmaa uurestas eri ajatuksel.

14.1.12: Koiruuksien aika, Koiruuksia kirjoituskilpailun satoa - syränt sykähryttävii, nauruhermoi koettelevii, kyyneleet silmäkulmast tiruttavii, monemmoissii lyhkässii koiramaissii kertomuksii kauniin kuvituksen kera. Tykkäsin!

3.1.12: Ruttomuuri, André Brink - kirja viä sekä historiaan, että ihmisten omiin menneisyyren aaveisiin, muureihin, joit o miehen ja naisev välil, mustan ja valkosem miähev välil, köyhie ja rikkaitte välil jne jne. Vähä tylsämiäliseste kirjotettuu mum makkuu, hirast ja ittees toistavaa. Ähkin ja puhkin ja pääsin lukemaa sen läpitte. Em päässy oikkee liki yhtää henkilöö, mist kirja kerto, vaiks toisaalt tuntemukset ja ajatukset, pelot ja toivot olivakki iha ymmärrettävii. Ne vaa meinas kaik hukkuu sinne muun tarinan joukkoho, neki.

6.11.11: Tahra, Kataerina Wennstam - vääril lupauksil maaha tuaruist naisist, jokka joutuva prostuutioho, kertova kirja. Tai lähennä oikeuskäsitteen pualelt asiaa käsitellää, ei varsinaiseste näitte naiste. Siit, mikä eresauttaa asiaa ja naiste hyväkskäyttöö, siit mikkä vaikeuttava oikeuskäytäntöi ja millast 'teatterii' voi jopa omas yksityiselämäs ihmiset viättää nykyää. Ikävät asiat vaa halutaa valuttaa matton alle ja unohtaa. Toivo ain saa. Iha lujettava kirja.

15.10.11: Pelottomien maa, Tamara McKinley - viähättävää historiaa uurisraivaajien elämäst alkuperäisväestön ja vankie täyttämäst maailmast. Luannovvoimie armoil, monellaisist sen ajan ajankohtasimmist aloist. Loppu ol aika hyvi ennalt arvattavis jo enne pualvälii kirjaa, mut ajankuvaus veti silti mukanas ja olis ollu kiva lukkee sen ajan elämäst enemmänki.

13.8.11: Kantasolu, Robin Cook - Oroti, et kirja ottas enemmä kantaa varsinaisee kantasolututkimukse ympäril pyärivää keskusteluhu, mut siit tuliki sit rikollisjärjestöje keskinäiste kahnauste temmellyskenttä. Ej jaksanu ain keskittyy asiaha ja siks men välil vähä 'yli hilseen' jottai juttui, mut en torellakaa ees halunnu nii kovi tiätää, mis mennää, et olisisi uurestas lähteny lukemaa. Perusjuani kirjas kulki kummiski sellast perusrataa, arvattavaste ja jopa monie kehnoste miätittyje ihmishahmoje kaut. Ei tullu sellane olo, et olis oikkiast asiast kirjotettu, siis aikas huano Cookin kirjaks. Pettysisi.

21.7.11: Karvat pystyssä, nuuskijatutkimuksia, Spencer Quinn - virkistäväste eri näkökulmast kirjotettu dekkari. Etsivätoimisto, mis kaks henkee, toine yksityisetsivä Bernie ja toine etsiväkoira Chet. Aikas arvattava ja helppo juani, mut aiva vallottavii koiramaissii havaintoi ja näkökulmii, mikä sai koiraihmisen toisinas jopa naurahtamaha, vaikkei kirja komediaks ol tarkotettukaa.

1.7.11: Uneton yö, Stephen King - Iha jännä kirja ja yllättävii käänteit tiätys kohtaa, mut nii hankalam malline kirja, ettei sitä tahtonu helposte iltalukemisen pystyy lukemaa. Siks jäi välil piiiitkii aikoi, ku se vaa makas yäpöyräl koskemattoman. Mut hyvi siin pysy peräs ja muisti nimet ja tapahtumat, vaiks pitempii aikoi jäiki välii, et ei hätii mitii. Pistettiimpähä maailmankirjat taas sekasi.

20.2.11: Unelmatalo, Daniele Steel - Ennaltarvioitavis oleva juani, mut tul silti läpi lujettuu. Helppoo, nopeet tekstii.

25.12.10: The Appeal, John Grisham - Lakijuttui ja kiamuroit. Aihe ei nii kiinnostanu, mut vaiks kauva kest, ni sain kirjan loppuhus saak. Välil pit mennä sivui taappäi, ennenku muisti, misä kirjas mennää, ku tul sevverra taukoi.

23.11.10: Carrie, Stephen King - Pakko ol lukkee kirja uurestas, ku tul kattottuu elokuva, mis ei loppu mennykkää iha niinku mä muistin. Mut tarkotuksellaha se sit nii. Ensimmäissii Kingin kirjoi, mink omaks aikanas ostin.

20.7.10: Vaarassa, Patricia Cornwell - Pikkase liija silputtu juani. Yht toisaalt, toist taas muuvalt ja kaik kummaste kummiski liittyvä yhtee. Mite tiarot löyty ja mite ihmiset toimi niinku toimi ja mikä se lopputulema nyssit oikkee olikaa? Juuh, en siis oikkee pysyny kärryil, mitä koko kirjas tapahtu, vaik asiat näppäräste eteniväkki. Pitäsis vissii lukkee uus kiarros, et huamais ne asiat, mikkä jäi ekal kiakal huamaamat, mukku ei tullu sellast oloo, et lukisisi kirjan uurestas enää.

14.7.10: Verenpunainen huivi, Laura Caldwell - Izzy McNeilin tapahtumarikas pariviikkone sai kyl pirettyy nenän kirjas ain tilaisuure tulle. Vähä juani takkus jossaikohti ja ol sellane kankkia, epäuskottava, mut empähä arvannu lopputulemaa. Tuski silti menem mittää uurestas tätä enää lukemaha. Tai sit joskus nii kauvas tulevaisuures, et oon unohtanu koko kirjan olemasolonki...

5.7.10: Kadonnut symboli, Dan Brown - Aikas helppo luvettava. Jäi asiat miälee, vaiks toisinas tul pitkii aikoi, ettei ollu aikaa lukkee. Ei tarvinnu palat lukemaa erellist kappalaa tai peräti lukuu uurestas, niinku joskus käy. Toistoo tiätyl taval Da Vinci -koodin kirjan tapahtumii. Samaa, mut kummiski erii. Luvettava, mut niimpal toistoo, ettei varmaa tul enää uurestas luvettuu (ellei sit joskus kymmenie vuasiem pääst).

20.5.10: Narnia, kaikki tarinat, C.S. Lewis - Kirjas ei mittää vikkaa ol ollu sinänsä, vaiks se mul lukulistal oliki vuarem päivät. Ku yhtee kirjaha o upotettu seittemän kirjan sisältö, se om melkose paksu opus. Mä ku tykkään lukkee nii, et teen jottai muutaki samal, ni eihä näim pulska opus auki ittekses pysyny. Siks tul ain helpommi otettuu kättee jottai muut luvettavaa. Narnian tarinat ovak kyl vallottavii ja narnialaise maailman kuvaus varsi kaunis. Jännyyksii ei puuttunu ja ain pit jatkaa ajateltuu piremmäl, ku halus tiätää, mihi joku juttu päätyy tai mitä koht tapahtuu. Suasittelen kyl lämpimäste!

3.4.10: Brisingr, Christopher Paolini - Sarjan kolmas osa. Trilogiast muuttunu laajemmaks. Paaaljon tapahtumii ja paljo viittauksii tulevii tapahtumii, mikkä sitte jää roikkumaha, kunnes tulee seuraava kirja sarjast luvettuu. Ajampuutteev vuaks tul aika hittaaste lujettuu, mut kyl o pakko hankkii seuraavaki osa jostai. =o)

30.1.10: Esikoinen, Christopher Paolini - Trilogian toka osa. Erelles hyvi samantyyppine ja monitasoseste miätitty asioit erilaisist näkökulmist (lyhyt ikä, pitkä ikä, eri roruist ja maisemistki). Nii jännähä paikkaha jäi, et eiku kolmannel osal jatkamaa! 

17.12.09: Eragon, Christopher Paolini - Trilogian eka osa ja kyllähä siin monellaist tapahtu. Hyvi saatu kuvattuu maisemat, ihmiset, tunnelmat ja syyt ja seuraukset, muistamat kummiskaa jättää varaa myäs arveluil ja salaisuuksil, joihi viitattii tulevaisuutee. Varsi luettava, jos tällasist fantasiasarjoist tykkää. Heti ol otettava toine osa kättee, et sai jatkaa lukunautintoo!

17.8.09: Missä olet nyt?, Mary Higgins Clark - Alku alko vähä tahmeest jotenki, ja meinasim men ihmisiski sekasi, et välil pit peruuttaa ja varmistaa, et oon oikeil jäljil. Juu, mut loppuosa kirjast men iha vauhril, ku olin nii maltamaton lopputuloksen kans. Jännityst kerrakses.

13.8.09: Voitonmerkki, Tess Gerritsen - Hui-hai, mite karmivaks o osattu kirjan tapahtumat saarakki. Ihan ku olisis jottai kamalaa elokuvaa kattonu. Periks en antanu, ja loppuhu pääsin. Ei iha mum makkuu, mut oliha siin kaikellaissii juanenkäänteit vaiks toisil jakkaa...

10.8.09: Vaarallinen usko, Jan Coffey - Vähä liija läpinäkyvä kirja, ennaltarvattava, mut aihe, mist voisis laajemminki kirjottaa. Liija sokee usko ei tosiaankaa ain ol kellekkää hyväks. Ilkeist kohtauksist hualimat aika kepone luvettava.

7.8.09: Suomalainen puutarhakirja, Paula Ritanen-Närhi - Valla sulone puutarhakirja. Ihanii kuvii, tarinamuatossii osioit ja ireoit pullollas. Selaa mont kerttaa uurestas ja uurestas ihav vaa tunnelmii ja kuvii kattoes. Vaiks nyy lujin kaik kirjotuksines päivines loppuhu, ni taatuste tulee otettuu kirja jatkossaki usseste käsihi.

7.8.09: Koiran etikettiopas, H.F. Ullmann - Taas törmäsin siihe, et kirja aika yksoikosest päättää muittem pualest, mikä o koiral millonki korrekti tapa (ihmiste maailmas) käyttäytyy. Ittel meni monet asiat iha ristii tän kans, mut perusteokseks iha luvettava.

7.8.09: Ymmärrä koiraasi - 100 vinkkiä, Roger Tabor - Iha hyvii vinkkei moniin yleisimppii onkelmatilanteisii, mitä koirien kans voi tulla vastaha. Ei kovi syvällisest yhteen juttuhu paneuruttu, et riippue onkelmie syist, voi jokkut vinkit mennä kyl kirjan oppei toteuttavilt piälehe. Mut jollei haluu koirankouluttajan kans käyr asioit läpitte ja yrittää ite, ni voi niit keinoi sit ainaki joihinki asioihi täst löytyy.

7.8.09: Kuolemanleikki, Paul Johnston - Alku ol melkose takkust ja sekavaa, ihmiset ei tuntunu lainkaa oikeilt eikä "loogisilt". Mut sitkeest menin ettippäi ja pualivälij jälkkee sit alkoki tapahtumaha. Juani vei mennessäs, vaiks roolihahmot olivakki vähä epätorellissii. Välil ol oikkee vaikeet irrottaa otet kirjast, ku olisis tehny miäl lukast kerral läpittes. En löytäny esityst kirjast netist ku englanniks, eli The soul collector - nimel, mist tää meijä o suamennettu.

27.7.09: Kadonnut valo, Michael Connelly - Jösses, et ol sit pitkäpiimäne ja hurjan epätorelline kirja. Ei tähä päässy mitenkää mukkaa. Tapahtumii ja ihmissii ol niim paljo, et mult katos lanka jo ensimmäiste sivuje aikan. Sit joutu ain vähäv välii peruuttamaha takasi, et mites se ny menikää ja eiks se ollukkaa nii tai näi... Huh! Tosi rasittava. Mut tul kahlattuu läpitte.

9.7.09: Ansassa, Chris Jordan - Jos o tylsäalkune kirja ni tää o just sellane. Iha niinku rämpisin väkisi sen alun läpitte, ku kirjan takan sanotaa, et jännityst piisaa. No, loppupualel sitä sit oliki. Pikkase jäi sellane väkisintehryn tuntu täst, mut luvettuu tul.

29.6.09: Meteoriitti, Dan Brown - Joha ol tiäteit ja taiteit vilisevä kirja, mut niij jännä, et ku loppu lähesty ev voinu eres ruakkaa tehrä ilma ettei mul ollu kirjaa siinäki käres. Iha hurja meininki! Lämpimäste suasittelen lukemaa ja kokemaa meteoriittijännityst!

21.6.09: Pahan perimä, Ilkka Remes - Saksan historiaha ja vähä muihinki maihi liittyvä jännäri. Monist mul tälhetkel keske olevist kirjoist huamasin tän oleva mun käres usseemmi ku muut. Vei nii mukanas. Suasittelen muillekki!

28.5.09: Tahtonaiset, Barbara Taylor Bradford - tavarataloketjun naisist ja heijä suvust kertova kirja. Jotenki kankee ja eteni asioist toisee ilma näennäist juant. Väkisiväännettyi tapahtumii ja ylikorostettui episorei. Kirjan lukemisee men reilu kuukaus, ku ei tehny miäl ottaa kirjaa kättee...

1.4.09: Koulutan koirani, Jan Fennell - iha ihmeelline kirja. Kirjotin tunnelmii enempi tänne.

10.1.09: Sokea usko, Christiane Heggan - mainintoi täst kirjast löytyy paljo netist, mut kumma kyl, en löytäny yhtää myynti-ilmotust eres, mis olisisis kirjast jottai selitetty. Täsä tutkiva toimittaja ruppee selvittämää ystäväs miähen katoamist ja joutuu vaarallisil vesil, rakkauttakaa unohtamat. Kirja etenee hissuksee ettippäi ja loppuratkasu sit yllättääki, vaiks monen sivuv verra jäärää selittämää kaikkii tapahtuneit ja syit ja seurauksii sit. En meinannu jaksaa sitä loppuu sit enää lukkeekkaa. Matkalukemisen olisis varmaa kaikkein parast antii tällane, mut ei tair muute tul enää uurestas luettuu.

13.12.08: Hengitysharjoituksia, Anne Tyler - kirja hajos liimauksistas, mut lukuelämys ol silti valla mainio. Piänii päivittäisii elämän oivalluksii, hienoi ihmiskuvauksii ja tapahtumii päiväv varrelt. Koko kirja kertoo yhrem päivä aikasist tapahtumist. Letkeet luettavaa.

15.11.08: Katoaminen, Tess Gerritsen - Olipa hyvä ja noppee luettava. Eile illal alotin ja viimiset luvut menivä aamul. Em meinannu malttaa ruvet nukkumahankaa lainkkaa, ku ol nii jännä. Enkä ehtiny sit laittaa tätä eres sivun lukulistal, mut luvettu o!

11.11.08: Sinuhe Egyptiläinen, Mika Waltari - Paksu ku mikä - ja paljo asiaa. Välil vähä hankalatajust, ainaski alus, ennenku tottu siihe kirjotustyylihi. Ekan kerra kuulin koko kirjast omal häämatkal 1990 kevääl Kreetal, ku opas luki Knossoksen palatsimatkal bussis tätä kirjaa. Siäl päätin, et joskus viäl lujen ton kokonas. Kirjan oon saanu jo aikoi sitte ja mont kerttaa oon yrittäny pääst kirjaa ettippäi, mut ain se o keske jääny. Nyy pääsin sit tän loppuhu - ja kyl voi ol, et täsä vähä ajam pääst lujen uurestas, ku se alku voi taas olla iha erillaine, ku lopun tiätää...

30.10.08: Kirjastokissa, Vicki Myron - Kertomus Iowalaisen kirjaston, joka sijaittee Spencer-nimises kaupunkis, menoist ja meininkeist. Kissa nimeltäs Dewey vallotti siäl kaikkie syrämet - ja valla upee, pitkäikäne kirjastokissa oliki. Ja niinku näis eläinkirjois ain, tiätää, et jossaikohti joutuu itkemää - nii täsäki. Valla vallottava persoona - mut lemmikeil pakkaa toi lähtö ain olemaa liija aikasi.

10.9.08: Dreamcatcher, Stephen King - Valla vallottava ja kiinnijättävä tarina. Sitä vaa koko aja yritti löytää aikaa lukeaksee kirjaa lissää. Se o melkosem paksu teos ja siin hypätää ajast ja paikast jonkiv verra, ettei kovi pitkii taukoi ol hyvä pittää muutenkaa. Joitaki aukkoi tarinast löytyy, mut pääosin hyvi juaksevaa ja niskakarvoi nostattavaa lukemis. Sitä tuttuu Kingii. Olen lukenu kirjan aikasemmi joskus, sit kattonu sen kirjam perusteel tehryn elokuvan ja taas lujin kirjan, ni kaik sujuvaste soljuva yhres ettippäi. Kirja toi elokuvan maisemii miälehe ja anto enempi viäl tarkemppii kuvii aivoil - ihan ku olisis oikeest elokuvaa kattonu.

26.9.08: Kuopattu totuus, Iris Johansen - Helppoo lukemist. Takakansi kovaste lupas yllättävii juonenkäänteit ja se ehkä sit laittoki pettymää. Keksin ku keksinki sen ratkasun ite, ku aivot eivä lakannu niit "orottamattomuuksii" miättimäst. Sujuvalukust tekstii, vaiks jotenki välil tuntu tosi epälookiselt, jos aattelis niinku oikeet elämää ja mahrollisuuksii, mut onha maailmas paljo kummallissii asioit... En varmastekkaa kyl tul tätä uurestas lukemaha.

23.9.08: Monte Criston Kreivi, Alexandre Dumas - Tosi takkune alku, ku tää kirjotustyyli o nii mahottoma venytettyy, kuvaavaa ja pitkäveteist, mut kyl ne tapahtumat sit lopultas saiva mukaas ja tyylist hualimat tul halu pääst ettippäi. Ihmissii vilisee kirjas niimpal, et pitkii taukoi ei lukemises voinu pittää, ku olisisin unohtanu kaik tärkeet henkilöt. Monet ku seurasiva alust loppuhus saak mukan, ja vaihtova nimiäki välil... Kiva lukukokemus, vaiks jo taisin kolmat kerttaa sen lukkee. Muutama vuas ku jää välihi, ni onku uus kirja taas.

4.9.08: Ei kiitos, Anna-Leena Härkönen - Oho! Men nii vauhril tän kirjan lukemine, et en ehtiny laittaa sitä lukulistal pääsivuil lainkka. Noh, onha isoo tekstii, vaiks sivui onki reilust yli kolmesattaa. Mut iha sujuvaa luettavaa ja mont tosi hauskaa kohtaa. Pit monet kohrat lukkee kahteen kertaa saman tein, ku hykertelin itteksen. Puheet puheliälel kirjotettu, mikä muhu ain kolahtaa. Kiva lukkee, ja taatust lujen uuremmanki kerra, kuha aika nyv vähäse väliin tulee vaa.

1.9.08: Kiinalainen, Henning Mankell - nii hyvä ja jännä kirja, et melkkest yhrel lukemal men läpitte. Hämmästysin, ku ettisin linkkii ja löysin jottai arvostelui, ni monis ol, et tää olis raskas kirja. Munst asiat etenivä kirjas lookisest jättäe just sellassii arvotuksii jälkees, et ol pakko lukkee "yks jakso vaa" viäl lissää, ja sit toine ja kolmas heti perähä. Noh, loppu jäi ehkä pikkase keske, mut niihä monet romaanit jää. Se punane lanka kuitenki tuntu kulkeva läpi koko kirjan, kaikkie osien osalt. Jäi iha hyvä fiilis, et voisisin muitki Henningin kirjoi lukkee.

20.8.08: Omantunnon tuska, Patricia Highsmith - siinähä se men...

27.6.08: Harry Potter ja kuoleman varjelukset, J. K. Rowling - valtavast jännii juanenkäänteit, vaiks melkose raakaa menoo. Ei mittää pikkulasten luettavaa, mutteivä ol tainnu erellisekkää ol, ettei sempuale. Ja valla yllättävä loppu. Ainaski mul! Jos o aikasemmat Potterit lukenu, ni kannattaa lukkee tääki.

16.6.08: Three great novels of Maeve Binchy, Evening Class, The Copper Beech, Tara Road - sujuvalukussii kivoi tarinoit Irlannist ja elämäst siäl. Välil nii jännii paikkoi, et ol kirja jatkuvast käres - ruakiiki laittaes. Suasittelen!

7.6.08: The babes in the wood - Ruth Rendell, varsi miälenkiintone kirja yleisest ottae ja eteni sillee, et ei meinannu malttaa jättää keske, ku halus tiätää, mite se jatku. Kerronta ol tapahtuma-aikast, paitti iha lopun selvityskohta. Mikä oliki jotenki tän kirjan loppuusaattamiseks vähä väkinäine loppu. Olisisi orottanu jottai käytännö selvittelyi eikä tarinamuatost kerrontaa. Mut voi ol, et joskus tulee uurestaski luettuu. Ei kyl iha hetimite.

4.5.08: Rikkaampi elämä - PQR-Kultur, Ålandsbankenin satavuotise taipaleen kunniaks tehty kirja. Jotenkis en päässy eres alkuu. Ol lukulistal vaik kui kaua, mutten saanu eres kirjaa avatuks ku muutamaan kerttaa. Nymmää luavutan. Ei jaksa "hedelmöittymislaskelmia" (pikavilkasul sattu tää sana siält tekstist silmii). Joku toine kert sit -kentiäs - uurestas. En eres tiär, mist meil o tällane kirja tullu, ku ei olla koskaa oltu tän pankin asiakkaitkaa...

29.1.08: Koiran korjaus kirja, Pertti Vilanderin ohjeet ongelmakoiran koulutukseen - Lilli Loiri-Seppä, äkkii luettu läpi, osis kohtii kyl hymähtelin. Jotenki tuntu ensinnä yleistää kaik koirat samaan kastiin, toises kohtaa taas rotuominaisuuksii painotettii liikaaki, niinku ei olis erillaissii rotujen sisälläki. Vilanderin cottoni ainaki vaikuttaa epärotumaiselt, jos siin ei ol tippaakaa varautuneisuut eikä pellemäisyyt, mitä sil voi rotumääritystenki mukaa ol, ja silti mones yhteyres viittaa cottonii soffaperunaks. Mitä siis rorummukane cottoni ei missää nimes ol, ku o äärettömän enerkine ja ilosest ja helpost oppivaine temppukoira, ja kiintyy omaan perheesee ja laumaa syväst, ni ei ol kovi innokas viaraitte kohral tutustumaa. Kuim monii cottoneit määki tiärän, ni sellasii epäpellemäissii soffaperunoit ei kyl tair kellää muul ol. Tää osu henkilökohtasest nii piälee, ku ol ja voi, et sit tul varmaa muutenki kyseenalastettuu tiättyi juttui koko kirjas. Suurimpiirtei kaik ongelmat johtuva johtajuusonkelmast, mut vaa joissai tapauksis löyty keinot siihe johtajuurev vahvistamisehe. Itte luin koko kirjan kannest kanttee, mut olettaisin, et monet lukkee vaa sen kohram mist löytyy oman koiran kans tulleet onkelmakohrat käsiteltyy. En tiär mikä tää kirja oikkeest o; tiatokirja vai omaelämänkerta... Hmm.

14.1.08: The Scrolls of the Ancients - Robert Newcomb, mahottoma hyvä lukupaketti! Tää mun o pokkari ja siin o sivui 752 piänel präntättyy sivuu. Ku pääs lukemisest oikkee kii, sitä vaa luki ja luki, ku halus tiätää, mitä seuraavaks tapahtu. Etenee lookisest ja ajallisest hianost, ei mittää keinotekossii katkoi ja viittauksii tulevaha (mikä mua ain kirjois ärsyttää - jännitys täytyy tul luannollisest tai sit sitä vaa ei ol). Valla hyvä kerronta ja siihe tyylihi sopivii nimii; nii ihmiste, paikkoje ku tiättyje toimienki (mitä ei oikkias elämäs ol). Nii hyvä tää ol, et täytyy kyl kaivaa jostai esil muutaki Robertin kirjottamaa kirjakaupoist. Suasittelen!

Luavutuspäivämäärä 2.1.08: Secrets of Angels and Demons - Dan Burstein and ARNE de KEIJZER, yriti ja yriti, mut ei täst mittää tullu. En tahtonu pääst alkkuu pitemmäl. Jottai parikyt sivuu väev vänkäl men sit, mut ei tää ollu lainkka sellast, mitä mää olisisi jaksanu lukke. En ol lukenu sitä kirjaa, mitä tää yrittää selittää - ni siit varmaste johtus paljolti myäs tää epäymmärrys. Ei vaa jaks.

27.11.07Kolmastoista kertomus - Diane Setterfield, kummalline kirja, ku välil vei mukanas, mut sit tul taukoo ja ku ryhty taas lukemaa, ei meinannu millää enää muistaa, mitä siin ol siihe mennes tapahtunu. Lopus läht kyl jotenki paremmi "juaksemaa". Juanenkäänteit ol kyl vaiks kui ja paljo, ehkä mul vähäse sit liikaaki vissii...

19.10.07The Well of The Goddess - Caiseal Mór, trilogian kakkososa, jos aikas paljo viitataa aikasempihi tapahtumihi. Mul ei ol ekaa kirjaa, eikä kolmattakaa, mut en ol ehtiny kovast panostaa niitte ettimiseenkää. Kirjastost ehkä vois löytyy. Yriti löytää linkkii netist, mis olis kirjast kerrottu tarkemmi, mutten löytäny. Tiättyi kivoi vivahteit ain välil löyty, mut jotenkin nihkeest kirja eteni ja kertoja harhautu paljo sivupoluil ja turhampäiväsii höpötteli. "Niitä näitä, liirum laarum" olis voinu jättää kokonas poijes ja eret juanes ettippäi. Katotaa tuleeks koskaa hankittuu niit kaht puuttuvaa osaa...

30.8.07: Luita myöten - Kathy Reichs, mä olel lukenu tän joskus enklatin kiälisen ja jotenki se vaa ol paljo paremp ku tää. En tiär, mikä oikke tökki. Tek miäl välil heittää ja hutast sivui ettippäi lukemat, et olis päässy ettippäi... Enklantiks kirjan nimi o Bare Bones.

16.8.07: Sulo tuli taloon ja muita käänteentekeviä kertomuksia - Raija Oranen, alku alko hyvi, mut miälenkiinto hiipu siinkohtaa, ku tuli tarinoit muist ko koirist. Lopus sit enää muutama tarina, mis osaosallisin oliva koiruuret. Tää kirja o tainnu ol mum yäpöyräl koko kesä ja nyv vast sain sen lujettuu...

8.8.07: Pieni koiratemppukirja - Gerilyn J. Bielakiewicz, mont ihanaa piänt ja vähä isompaaki temppuu, mitä voi koiral opettaa, selkeitte ohjeire avul pääsee opetukses liikkeel. Temputteleva koira o onnelline koira - temppuje tekemine o hauskaa sekä koirast et ohjaajast ja samal tulee koiral sitä aivotyät, mikä poistaa tressii ja väsyttää luannollisel taval. Sitä ei eres liikunnal pysty koiral antamaa. Tullaan kyl palaamaa tähä kirjasee usseesti, ku koiratanssii harrastetaa! =oD

13.7.07: Marley ja minä - John Grogan, valla ihana kertomus siit, kuinka rakas voi lemmikki olla, mitä sen eteen tai sen takia ollaan valmiit tekemään. Kirjas ilmenee koko koiran ikä pennust vanhuutee ja taatust se saa paatuneemmaanki lukijan tunneskaalat heräämähä. Suasittelen lämpimäst kaikil!

7/07: Veren vimma - Leena Lehtolainen, tää ol jo toine kiarros ja alkoki loppu jo olla tylsää, ku muisti, mite kirja päättyy, alkuki tuntu aika pitkäveteiselt. No, tätä mä taisi pari kuukaut yäpöyräl pittääkki...

6/07: Da Vinci -koodi - Dan Brown, miälenkiintone, mut tuskin tulee luettuu toiste.

5/07: Lasiverannat ja viherhuoneet - Ingald Andersson, käytännölline monie vaihtoehtoje opus, tullaa käyttämää rakenneapuoppaan, ku omaa terassii tehrää. Paljo kauniit kuvii.