Tul tosiaa plikan kaa kävästyy korukutsuilki. Iha ekaa kertaa. En ol kuullukkaa tällasist aikasemmi. Ja kivaaha siäl ol!

Korumateriaalii vaiks kui ja paljo. Eri materiaalii, eri värissii, eri kokkossii. Oijoi, et oliva syätävän herkullise näkössii monet!

Näistähä tul sit jokasel jottai. Omal tyylil ja omaan tyylii sopivaist.

Osa ol nii noppioi, et tekivä korus valmiiks jo ennenku toiset ol saanu ees omii korukivii, helmii, lasei, koristei valittuukaa. Sorminäppäryyt siin hommas pikkase vaarittii, muttei mittää liija vaikkiaa kellekkää kummiskaa, uskoisisi.

Korualustoil ol kiva asettaa kaik omat koruaineet oikkiaa järjestyksee ja siit sit pujottaa narul.

Mä halusi tehrä sellase, mitä voi pittää melkkest mink vaatteen kans vaa, eli ei mittää räikeet värii, vaiks sellaset houkuttelivakki.

Koru ku karamelli.

Iha o plikan näköne koru. Kyl kelppaa!

Omat tekeleet tuliva vähä sit synkemmiks. Mut musta ja valkone sopiva melkkest asuun ku asuun, ni näihi ny päärysi. Rannekorust halusi vähä erillaise, mut kummiski sellase, mikä soppii yhtee kaulakorunki kans. Yksi tai yhres pirettävii.

Ol kyl nii kutkuttavaa! Monellaissii juttui jäi kokeilemat. Sain kattoo kans, mite lukot asetetaa asialliseste, sitä ei ny tehty ite. Iha ilma välineit ei siitäkää pakkaa hyvää tulemaa, et ei iha hetimite ruvet kyl kotiolois mittää korui kyhäämää. Mut voisisi kyl toistekki korukutsuil osallistuu!

Kotiolois tyyryn vaa tällasii ja ...

... tällasii. Tutumpii hommihi.