Tosa aikasemmi yritin käyr mustikas, mut ol vaa pikkuruissii "rusinoit" tarjol, ni käytännös ikkäänku unohrin tän tält kesält.

Noh, täsä sit yks aamu Isla kävi mettäm pualel isommal häräl, ja sit ei tullukkaa het takasi, ku puskat vaa heilu, ku tää popsi mustikoit menemää, varpuines päivines. =P Nam! Marjat ja salaatitki samal kerttaa.

Siäl sit olttii pehmeel kivenkikkaral istumas tyytyväisen silvälin, ku itte napsin jonkuv verra poskehe minäki. Et onks maistuvii vai viimisis vesisatteis vaa turvonneit. Ja yllätys - makossii oliva!

Eiku keppuu hakemaa! Jaah, ei siit paikalt sit niin kovaste paljo marjoi lopult löytynykkää. Siin yhres "ojantees" ol isomppii, loput ol joko pikkuruissii tai sit niit ruppanoi "rusinoit". Mut saim mää silti jonkivverra.

Pähkäilin et teenkös lettuhilloks vai piirakkaa, ja jos piirakkaa ni millast. Isäntä puhu mite nuaruures oma mummo on tehny ihanii mustikkapiirakoit, pullapohjam pääl, ja siit se ajatus sit lähti.

Ku oon tehny taikinaa kokonas Karppisokeril, se ei ol tahtonu noust, vaiks olisis kuus tuntii pitäny lämpimäs, ni ny pistin pualet ja pualet "oikkiaa" sokerii ja karppii. Nous tosi hyvi!

Vaniljakiisselii ja mustikoit päälle. Isoi näist tul, et ny miätitytyttää, mite näist osan saisisis pakkasee, ku ova nii hankalam mallissii? Hmm. Saa nährä. Hetken kestää, et ees jäähtyvä.

Ja tiätty sitä pit maistaakki. Isäntä ei tykkää raesokerist, ku sanoo, et pelkää paikkojem pualest, ni tomusokerii sit tarjoiluhu. Se ei satu, eikä aiheut vahinkoo. Vähä liija kuumana maistoin, et kiisseli ol viäl nii kuumaa, et onneks mul ol maitolasi viäres, muuto olis taatuste kitalaes ollu vesikelloo. Mut onpa hyvää!