Viikolloppu om menny iha rauhaisis ja mukavis olois. Ei mittää hötkyilyy mihinkää suuntaha.

Syäty ollaa hyvi ja herkkuu. Isäntä taas sai inspiksen valmistaa meil herkkuu pitemmä kaavam mukkaa. Nam!

Eikä siis mittää valittamist! =D Täj jälkkee ei pahemmi voinu ku kaatuu soffal vattav viäree. :)

Kiinankellost muutama kuva. Se ku kukki kovaste, mut käytännös maksimissaa kaks kukkaa yhtaikaa auk.

Ja sit se lopult muutti omaan kottiis, eli tyttärel lua. Siäl se on jatkanu kukintaas, et ei ne nuput reissus mihinkää rähjääntyny. Kiinanruusu olis jo kaik nuppus moise käsittelyj jälkkee tiputtanu.

Repetin pesin enste, ja sit ol Kissiv vuaro. Tää siis viime torstain jo, ei vaa ol tullu laitettuu kuvaa tätä enne (muistaaksen).

Piha kukkii. Nii, siis nurmikko. Heh! Siit o tullu sellane niitty nykku ei ol ruahoi tullu leikattuu. Ehkä hyväki nii, et ei ol helteest nii kärsiny ku lyhyt ruaho... (jottai selityksen tynkää tähä)

Repe o selväste tottunu yksin kulkemaa, ku kummastelee meijä pysähryksii, ku jokane koiruus tekkee omat hätäs omal ajal, eikä yhtaikaa. :) Ja meinaa ite unohtaa härät kokonas, ku seurailee vaa muitte touhui. Mut alun ylimääräste lenkkiej jälkkee o tääki jo alkanu sujumaa.

Ja sit mennää jonos polkui pitki. Enste Repe yrittel kulkee tual poluv viäreski, mut siäl o käpyi ja tikkui ja kuivii heinii ja ja ja. Ilkeet!

Mut nii ojjo kaikes mukan, niinku olis ain ollu. Voi että!

Enste ol Repe ain het oven takan vaatimas ovie aukaisui, mut äkkii hää oppi, et noppeemmi päästää ovist kulkemaa, ku vähä antaa tilaa - niinku muutki antava. :)

"Mitäs sit tehräis?" =P

Sit alettii kans oppimaa, et rappusiskaa ei ryntäillä. Lähtö terassilt ov vaa luvan kans. Ryhmän esimerkis ov voimaa! =D

Nuuh, nuuh! - tuhisee Repe. Ja Kissi kattoo, et miks ny pysähryttii (Kössiv vuaro olla härälläs pusikos).

Kamut.

Määki osaan kiipeillä.

Aurinkos ei terassil tul oltuu, ku se o iha liija kuuma, mut sikku menee vähä jo varjoho, ni sit.

Tätä miält Kadi o näist ainasist ryhmäkuvist! =P

Kaks hattivattii menoho mukkaa, ku meinasin, et käyn vähä valokuvii ottelemas.

Mut pääkuvauskohteet ol sevverti kaukan aitaukses, et zoomil vaa sai muutaman kuvan napattuu. En lähteny aitauksen sisäl koirie kans.

Ja siäl oliki jo väkkee. Kuulus vaa, et "Nysse kusi mun kengäm pääl" - ja ku kaveri nauro, ni toine taas siihe, et "Eiku oikeest, tää ei OO mittää kivaa!". =P Jep!

Näät järviruaot (heh, meijä kaislat siis) kasvava täsä tiävviarustaojas. Ne ova tosi kauneit ny tupsuines.

Ja vaiks oon lehtii paljo kaislaveneiks napsinu, ni on niit viäl kuitenski jäljelläki. =)

Rinta rinnan mennää. Tää on nii hauska välil, ku Kissi siis EI tykkää siit, et sen ihol tullaa, mukku tottuu johonki koiraha/kissaha, joka antaa Kissin ol rauhas, ni sej jälkkee täst tulee tavallas ku ilmaa Kissil, et vaiks sit tosiaa näi kii toisissas ollaa, ni toine ei ees oo huamaavinaskaa.

Repe kysyy Susult, et saaks hää tulla viakkuu. Susu altais luvan, mukku Repe ei ossaa lentää, eikä hypätäkkää iha näi korkkial, ni sai tyytyy lattial olemisee.

Ja Susu ol siin sit jo, et "miks ain toi kamera?!" :)

Ja siin sit o peteiki tarjol, mut kaik vaa makkaava keskel lattiaa. Repe, Kadi ja Mustiski.

Menos taas!

Sisältulles Kadi käy ain sellase kiarrokse terassil, mist näkkee lampaisii, ihav vaa tarkistaakses, et aitaus on siäl, mis pitäiski. Jostai syyst jäi tähä seisoma-asentoho, et sain sit siit napattuu kuvanki. ;)

Kalan möyryyttämiset menos.

Piänet tirsat soffal.

Ja illemmal sit tyyrytää lattial olemisee, ku Susu tul varaamaa sylipaikan. Heh! Kadin tassut näyttää päässeen myäs kuvaha mukkaa.

Ekat sadot omast maast. Noh, melkkest. Onha sitä ny vähä napsittu lipstikkaa ja varelmii poimittu pikkase (huano sato tänä vuan) aiemmi. Ufoi näyttää tuleva oikkeev vaa kunnol täsä, jollei iha liija kuivaks keli jää. Ollaaha me yritetty kastella tota kurpitsamaataki, mut ei se iha sitä luannonsaret koskaa korvaa.

Sisäkasvit o oikkee rehottamaa alkanu ulkosal ollessas. Mitenköhä iso kulttuurishokki sit tuleekaa taas, ku siirrän näät takas sisäl. Anopinkiäles ol poikane mullas ja laitin sen omaan ruukkuhus ja sit huamasi myähemmi, et emokasvim mullas o alkanu kasvaan juaruu. Jostai ov vissii tuuli katkassu ja lennättäny oksan siihe multaha...

Siirtelim myäs tual japanintataren alt poijes näit viirivehkoi ja muit.

Tää juaru kyl o täst kesäst ja lämmöst tykänny. Tosin ei ol iha suaras aurinkompaahtees ollu, mut vet o saanu kantaa tähä - juappo, mikä juappo. =D