Monellaist suunniteltu, moneen kertaa suunnitelmat men uusiks, mut tähä sit eiliseks pääryttii. Vähä jännitettii, mite kelie kans käy, ku epävakaist ol luvas ja kaks erellist päivää sato jo vettäki. Mut me saatii se osaks vähä pilvine, mut silti sateeton ja isoks osaks myäs aurinkoinenki sää. Naantalis paistaa ain aurinko, eiks sitä nii sanota? =D
Päätettii, et vast viimeses häräs mennää Muumiparkkii auton kans, ku ei haluttu bussihi, eikä kävellä "kaupunkimaises" maisemas. Ajettii Kuparivuarel ja vaiks siin onki tosi jyrkkä lasku ja taas nousu takasitulles, ni se o iha vanhan kaupungi nurkil. Ja melkkest het ku päästii alas karuil, tul tää "katujuna" vastaha. Mil nimel se nyssit kulkeekaa. Ei selvinny, vaiks ohitte meni. Mä ku yritin tätäki löytää netist, et mite siihe mahtuu vaunuje kans ja mist, mihi ja millo kulkee. Ei löytyny. Muumijuna-tiarol löyty vaa Fölin, eli lähibussiliikenteen listoilt tiatoo, et mil Turust läheväl vuarol pääsee lähimmäks... Ei siis auttanu sekää meit. Mut eipä toho tosiaa rattaillakaa olis päässy, ku ol nii kaposet aukot vaunuihi. Ihan kiva, et silti sen reitil osuttii. Onha se yhrellaine näky kummiski.
Keli ol pilvine ja jossaikohti näky, et tul kuurojaki, mut oliva tosi paikallissii. Sato tai paisto, ni Naantalin katukoristeeks laitetut kukka-asetelmat ova ain tosi hyvi hoirettui ja mahtavii ihailtavii! Ei tartte koskaam pettyy näitte osalt.
Eikäs ollu pahemmi ruuhkaa kaupunkis. Pilvine keli vissii vähä pelotti porukkaa poijes? Vai hiljeneeks Naantaliki yleiseste viikollopuks? Jotenki ittel o sellane miälikuva, et Naantali o yks mökkiläisten ja reissulaisten tutustumiskohre kummiski. En itte ol koskaa ollu näi hiljases Naantalis aikasemmi.
Rantalaituriosuurel ol vähä erilaist alustaa, ja osas ol nii isoi välei, et Nipaa vähä pelotti siin pääl astella. Äitis sit kanto sen osuure ohitte. Noit ku ova osaks meren pääl, niinku laiturina, et siält alt pilkottaa liikkuva vesi. Tiheemmi laitetuis o nii piänet ravot, ettei niist nää niitte alle.
Pikaset ympäristöön tutustumiset ja sit päätettii syärä enste ennenku lähretää "mettii" koluamaa. Muuto ihaj jees, mut noit amppareit ol kyl vähä yltäkylläsest ympäril. Pöyräl ol amppariansa, mikä tuntu houkutteleva amppareit ehkä viäl enempi siihe ku sellassii pöytihi, missei ansaa ollu. Ei vaa huamattu sitä ajatel, ku valittii istumapaikkaa. Me vaa haluttii eroho muist, et turvaväli pysyy kunnos, ja mihi noit rattaat mahtus varjoho. Mut selvittii kaik ilman pistoksii kummiski, muutamist hussutteluist hualimat. Ei vaa voinu antaa ampparin pyärii ruuvan ja pojav välis, ettei men vahinkossakaa suuhu...
Siit sit mäki ylös, ni alko jo tutun näköne punakattone, sinine rakennus näkymää.
Siinähä se! Muumitalo! Pihal vesisuihku, pikkusilta ja siin osus olemaa Nuuskamuikkune onkel kans. Nipa ei iha kehrannu mennä moikkaamaa, mut äites sai kuvan, misä Nuuskamuikkune moikkaa siält Nipan takkaa kummiski. <3
Tiedettä. Vaiks mitä hauskoi taukopaikkoi, tutkittavaa ja kurkittavaa joka pualel. Ehkä osa vähä vanhemmil tarkotettu ku mitä Nipa ny on, mut kävi tutustumas paikkoihi kummiski.
Nuuskamuikkusen leiri. Täst ettippäi tuntu, et porukkaa tul lissää ja lissää koko aja. Noit puupolut ol tehty kivaste, mut oliva sevverti kaposet, et ku toinen porukka tul vastaa kans vaunuil/rattail, ni siin sai olla kiäli keskel suuta, ettei kukkaa puronnu kärreines ales. Mum miälest näihi voisis merkat kulkusuuntaa, mikä om mihinki tarkotettu, ettei tulis näit riskei vastaha. Nykku korona-aikan sanotaa, et valvotaa sitä, ettei tulisis liikaa porukkaa kerral paikal, ja silti ol ahrast aika ajoin, mitä se sit normiaikan onkaa?
Nipa ol kyl Huilipuistos meno pääl ja kurkinta sinne tänne, eikä malttanu mitenkää "huilii", mut pikkuveikka otti kyl tirsat. =D
Tiuhti ja Viuhti tuntu olleen hualissaan jostai matkalaukust tosa Nipan seljän takan, mut Nipaa ei se kiinnostanu lainkaa. Ennemminki miätti, et oliskoha sallittuu kurkat tonne mökkihi, mink ovi ol kiinni. Ei sit kummiskaa menny kokeilemaha.
Hattivattie luala ja mörkö vähä ol jännä paikka. Ehkä onneks mörkö ei ees ollu paikal. Me ohitettii sivust tää Arton kans.
Mitkäs vuaret ne ny Muumeis esiintyy? Kosken kera. Kyl se siäl kylteis sanottii, sama ku toi riippusilta, mut en ottanu siit kuvaa, ni em muist. Siält sitä vettä ryäppyy, vuarelt, kummiski.
Kummasteltii sitä koskee Arton kans.
Uimahuaneel kävivät kans, ja Drontti Edvardii "moikkaamas". Ootettii se aika Arton kans rannal. Täsä olisis voinu vaiks pittää piäne uimatauon, jos olisis innokkait vesipetoi menos mukan. Mistää ei kyl selvinny, et minkälaist vet täsä o, et mikä o sinilevä tms. tilanne. Noh, ei Nipa ol mikkää vesipeto, et ei se meit haitannu mitenkää.
Välil käyntii veskis, ja se on kyl tual hianoste hoirettu, et vessapaikkoi, myäs vaunummentävii, ol vähä siäl tääl.
Ku päästii takasi Muumitalon tuntumaha, siin men Niisku Muumeist ja yritin sannoo Nipal, et kato, huamasiks, kuka tosa meni, ni hän alko näyttämää maaha, et "tossako?", "täälläkö?" Jotenki siis ol omas miälessäs aatellu Muumit ja nää hahmot minikokkosiks. Ehkä lelujen koot o antanu sellassii viitteit?
Mut sikku oikeest huamas, misä Niisku meni, ni alkoki jännittämää. Paidanhelma alko kiärtymää, ku käret men pairan sisäl, mut suu levis korvast korvaha ja silmät ol ympyräisin, ku ihaili otust. Ei kehrannu mennä likemmäs. Ol Niisku vähä liija ISO.
Ja tosiaa, sitä väkkee tul päiväm mittaa koko aja lissää ja lissää.
Nipsuu sentäs Nipa sit uskaltautu iha koskemaanki. <3
Muumipeikon talo Muumitalov viäres ol laste suasios kovaste. Raput, parveke, pyäröliukumäki. Tähän tul välil tosi tiheet jonoo.
Täsä Muumitalon eres oleva lampi kival suihkul ja pyäreel sillal kiinnosti Nipaaki. Nykku ei ollu siinäkohtaa ruuhkaa. Ol vissii joku teatteriesitys menos jossai, mihi väki keräänty. Kuulutuste perusteel. Nipa ei viäl oikkee sellassii jaks seurat, ni ei ees yritetty pysytel siäl, misä muut.
Siv viäl piän huilihetki enne autolpäi menoo. Hattaraa, tikkarii, popparii, kaffet. Artoki sai oman välipalas täsäkohtaa. Kiva istahtaa katon alle, olla silti ulkon, mut varjos ja mahtu rattaatki viärehe.
Siin se: heippa Muumimaailma! Matka saarelt mantereel alko. Nappasiv vaa parit kaislanlehret mukkaa ja askartelin niist veneet.
Ja veneet tiputin satama-altaasee. Sevverti vihreet vet, et hyvä ku näät siält joukost näkysivä, mut onpaha tehty ja vettehe saatu.
Lähties paisto aurinko jo iha kunnol. Mut ilma hellet, mikä ol helpotus. Aiva upee keli!
Jädet viäl, ja sit loppurutistusnousu autol ja kotimatkal. Iha hurjan reippait pojat oliva koko reissun ajan. Nipa käveli (+juoksi) varmaa tuplaverra kilometrei, ku kiipeili rappussii ylös ja alas, ku me orotettii alhaal ja muutonki joutu ottamaa askeleit paljo meit tiheemmi. Artoki viäl tosa jätskipaikal alko omaa hauskaa pitämää, ku näytti silt, et laskee sormias ja höpötti niil jottai omias. Iha harvinaise hyvi tän ikkäsilt! <3
Loppuhuv viäl yks kuva, mink plikka nappas meist siäl jossaikohtaa. Olim määki siis mukan menos.
Hurjan ihana päivä!
Kommentit