Niihä se vähä orkaniseeraust teetti, ku nykyää nää armeijan alokasajam päättävät valat viävä kokonaise päivän matkoines. Pit poja plikkakaveriki saar jo erellisen iltan meil, et päästii aamutoimii puuhaamaa rauhas. Tai siis ainaki rauhemmas. Kaikkii normaalirutiineit vastaanha me tapeltii joka asias, mut päästiimpä liikenteesee. (Ja eile ei taas tullu postauksest mittää, ku vissii o taas liikaa kuvii, et joku yhteys tallennettaes menee poikki. Vähensin kuvii ny ja toivom parast, et menis läpitte saakka...)
Lunt ol yäl satanu ja sato aamulki koko aja. Eihä me mittää kolaamisil oltu varattu aikaa, ni siäl me kaikes lumes sit rämmittii sekä aamulenkki koirie kans et taas aikanas autol. Hyvä ku se viäl suastu pihalt ulos tulemaa, ku ol tiäl niimpal kerääntyny taas tota dyynilunt, mikä menee kyl uskomattoman tiiviiks.
Yllätyshä se ei ollu, et siäl peril sit saatii yllin kylli jonottaa ryämimisvauhtii kulkevas autoletkas.
Liput liahuva salois ja vaiks lunt tul ja tuuliki, ni ei onneks ollu liijan kylmä. Vaiks tiätty me oltii varaututtuki hyvi ja pukeuruttu lämpimäste kans.
Siälähä näät kentäl sit alokkaat oliva jo valmiina kauneis riveis. Puheit, puheit, kiitoksii, onnitteluit yllin kylli. Lakit pääs, lakit pääst, asento, lepo jne. Oltii vähä hankalas paikkaa, ettei saanu kunnon kuvii.
Valan aja alokkaat oliva ilman lakkii ja hanskoi ja käret pystys. Siin meinas tulla vilu ittelki, ku sitä kattel. Ei siäl ny nii kovi lämpöst paljaal pääl ja käsil ollu kyl.
Sit ol vuaros ohimarssi Porilaistiäl ja mä ain muistin, et se o Porilaismarssi. Noppeempaa, ku yhristi noi molemmat asiat. =D
Siältähä niit sit tul - ja tul ja tul.
Vaikutti, et tul enempi ku mitä koko kentäl ol valan aikan ollukkaa ihmissii, et aika jännä juttu. Ensimmäisil men varsi hianoste marssit tahris, mut sit siäl ol toisii, mitä ei voinukku nauraa. ;)
Sevverti paljo näit men siit meijä ohitte, et meinas jäär oma poika bongaamat, mut ei sentäs! =D
Ja erillaissii kalustoi meil kans sit ohimarssil esitettii.
Tää ol jotenkis söpö. Ei kyl hajuukaa, mihi tarkotuksehe moine o.
Tällast autoo meijä pihal välil kaivattais. Ainaki sillo, ku o paljo lunt tullu, eikä kettää oo ehtiny kolaamaa... Noh, aseistust voisis kyl keventää. :)
Täj jälkkee sit alokkaat ei enää ollukkaa alokkait vaa saiva ylennyksen. Meijä poikaki o nyssit viralliseste viästimiäs. Pasii pääsee ajelee seuraavaks. Ja ku armeijas oltii, ni täytyhä sinne sotkuhu pääst ja munkkikaffet maistaa. ;)
Käytti sit museooki kattomas ja kyl vaa siäl kaikkee vanhaa sotakalustoo oliki. Ja joka paikas ain iha hurjat jonot.
Sit poika men omii menojas hetke, ennenku ol lomilpääsyv vuaro ja me menttii taas sotkuhu orottelemaa koulutusnäytöst, mikä ol samal kentäl, misä valaki. Kattottii se akkunast, sevverta mitä siin näky. Ei enää viittiny mennä lumisatteesee seisomaa, ku ol melkkest koko päivän seissy ja kävelly jo sitä enne. Kylhä siäl paukku komiaste.
Riviij järjestymine enne lomilpääsyy. Vähä oliva sentäs näit pistäny limittäi ja lomittai ajallisest, ettei kaik ollu poijeslähtemäs täsmällee samaa aikaa. Päästii aika sutjakkaaste alueelt ulos. Noppeemmi ku sinne sisäl menttii.
Alko jo hämärtämähä, ku kotti tultii, mut lumisare ol loppu. Aikamoist auraust ol auton kans pihal ajo, mut ei sentäs jääny mihinkää keskenkaike kii. Sevverti tais ol ny autos painoo... Simmää lähri het koirie kans lenkkii tekemää ja vaiks aamulenkki ol tavallist aikasemmi ja iltapäivälenkki tavallist myähemmi (8 tuntii, eli noi pari tuntii piremp väli ku normiste), ni ei sentäs mittää vahinkoi ollu sisäl. Olivav varmaa nukkunu koko päiväv vaa keskenäs olles. =)
Tällane ilmaisjakelulehti tarttu siält sit kans mukkaa. Kaik kompanjat esiteltyin kuvin ja tekstein. Iha kiva olis sit saar omast pojast vastaavallaine joskus...
Ny jännittää, et lähteeks tää ettippäi vai ei...
Kommentit