Nautiskelttii tosa hetkellisest aurinkoisest hetkest koirie kans ja otin kameranki sit mukkaa lenkil. Ny em pystyny kummiskaa koirii kuvaamaa, ol nii tunteet pinnas.
 

Tulvaj jälkkii näkyy vähä siäl ja tääl viäl. Osaa ei taatuste ees ehri korjaamaa enne talven tuloo, nii paljo näit o.
 

Pihlajat ova melkossii väriläiskii marjaterttuines.
 

Hauskan näkössii nykku kaik lehret ovaj jo tippunu poijes.
 

Sit onki melkkest sarellu, tai ollu muute kostee keli. Tän aamun usvaa joem päält.
 

Kovaste yritin täsä tehrä käsitöitki, mut kyl se vaa kippeelt tuntuu, ku mun "tyäkaveri", selänlämmittäjä-Mimi om poijes. Siihe hommaha ku ei muist meijä koiruuksist ol. Kadi o ihal liija iso ja Kissi ja Kössi kuumakallei. Mimi ol se vilukissakoira.
 

Sellasen varatyän sit rupesin kameraa tutkimaa ja kattomaa sem mahrollisuuksii. Niitähä olis vaiks toisil jakkaa. En tosin tiär, mitä näil kaikil hianoil toiminnoil käytännös voisis tehrä, muutaku leikkii?
 

Sit sain ystävält pussillise vaahterallehtii - ja samal olkapään mitä vaste itkee. Hyvi menee välil pitkii aikoi, mut joku sit ain tahtoo laukasta itkun. Tällast tää ny o.
 

Ihanii, isoi, värikkäit lehtii. Jaoin ne kahtee pinoho väriem mukkaa.
 

Ja mite olikaa terapeuttist tää näpertely! Tätä mä tarvittinki!
 

Täsä sit o aikaansaannos täl kerttaa.
 

Simmää huamasin täsä, et kiinankellos ol väripilkku. Nuppu o auvennu!
 

Enste se ol vähä töttöröl...
 

... mut sit aukes kokonas. Kaunis, ku mikä! Vähä kärsii siit, et Kadi ain häntääs just tosakohti heiluttaa, mut silti.
 

Tää sais kyl mum pualest kukkii enemmä ja paljo usseemminki! =P