Piremmält ajalt ja taatuste sekalaises järjestykseski, mikäli vanhat merkit paikkaas pittää. Jottai uuristuksii ja korjauksii on kuulemam mukkaa tapahtunu, mut kahtotaa. Kuvat ol enste ilma mittää selityksii, mut kokeilen ny mite onnistuu tekstie lisäämine...
Suurimmaks osaks täsä o ollu pilvist kelii, märkkää ja loskastki, mut uut lunt sit tullu sopivaste sen slossom pääl ain.
Ja uurest lumest sikkyl riamuitaa, vaikkei näät koiruuret ny kettää sellast isomppaa vaihret pääl pist lumen takii. Mitä ny tunketaa kuano lumen sisäl ja sitäkaut sit saaraa ain naama märjäks. Naamast riippue enempi tai vähempi märjäks. Heh!
Takapihal ollaa paljo aikaa viätetty. Pakkane suajakelij jälkkee o saanu hankikantoo aikaseks. Ainaski nii, et näät keveemmät tapaukset ova pysyny siin lumem pääl. Kadin tikkujalat ei iha onnistu siin kuitenskaa. Mut eipä se ol menoo haitannu.
Lumikikkareitte pyyrystely maistuu ihan kaikil. Kissi ain yli pualet hukkaa, ku ei nää mihi ne menevä, mut silti jaksaa ain yrittää. ;)
Usseemma koiran kans ku lenkkeilee, ni tulee näit pakollissii pysähryksii, ku yks joukost tarvii tauon isomppaa tai piänemppää hätääs varte. Muut sit kummastelevav välil, et mikä kestää.
Aurinkompilkahruksii vaa sillon tällö, ei pahemmi piremppii jaksoi. Ja het tulee usvaa, ku lähtee lumem pinnast kosteut haihtumaa.
Kyl se vaa aurinko hiano juttu o! Ainaski näi torpan ulkopualelt kattottun, ku ei tartte tuijotel niit pölyssii akkunaklasei. Heh!
Repe-viaraast kans viäl kuvei. Sellane ilone "perskärpäne" tää nuarherra ol, ettei mittää määrää. Kissin kans kilpailiva paikast mun kantapäitte takan. :) Ja ku pysährysi johonki, ni kyl sitä siin sit oltii lähistöl - niinku kaik muutki tassuttajat! Ihana!
Kissat kovaste Repee kiinnostiva ja tilaisuure tulle ain tul pusui. Enite koiral kissoil, mut välil toisinkipäi.
Ja yhteislenkit sujusiva hyvi. Tosin pääosi kuljettii mettis polkui pitki, ku tiäl lens loska autoje renkaist, ni en halunnu sitä saar niskoil.
Päiväunii kolmellaisel taval: Kadi pöyrän nurkan takan, Kissi vatta pystys ja Repe tuhis muutev vaa.
Trio.
Repe kulki hianoste omin avuin ylös rappui, mut alespäi sit ain kannoin. Iha hyvä näi, ettei sit ees tullu riskii rappui ales kiärimisist. Kadi tosin sitä touhuu vähä ihmettel, ku en ol ennenkää kettää kannellu, mut kertaks se o ensimmäine, et mä teen koirie silmis jottai outoo. =P
Kaverukset päikkäreil.
Aurinkoki näyttäyty ja ol "pakko" lähtee ottelemaa aurinkokuvei.
Risteys joej jääl. Eläimilläki omat polut.
Ryhmä rämä.
Hyvin se Repeki näihi yhteiskuvihi tottu, vaikkei kotonas ol sellasii ollu, ku ei ol muit kavereit. Ryhmäs ov voimaa!
Sit mettästeltii vähä lumipalloi välil. Kadin lempipuuhaa näi talvel, ku ei ol käpyi saatavil.
Repe ol kyl nii ilone, ku oma "mamma" tul ovest sisäl, että! Vaiks ei mikkää kova hoppu näyttäny olevan lähtöönkää. Tyytyväine tapaus, ol sit nii tai näi. =)
Viimeset pusut kisuil ja tervehtimiset karvakamuil ja sit Repetti läht kottiis. Ol kuulemma väsyny. =D Tais jäär meil olles ne normaalit päiväunet tosi lyhkäsiks, ku pit koko aja seurat, misä mä kuljen. Ite ku menen yläkerra ja alakerrav välii suurimpiirteis tuhat kertaa päiväs, ni siin tulee sit ain kulkemist koirallekki.
Kadi ja Kissi tuntuva oleva muns tavallist enemp kii, ku Repe lähti. Ihan ku halusisivav varmistaa, ettei he ainaskaa jouru lähtemää minnekkää. Mut kyllähä seki sit taas normalisoitu iha paris päiväs.
Aiva ihanat puiset kaffelit ja keittiöpyyhe saatii matkatuliaisin. KIITOS! <3 Ja Repetti on kyl taatuste tervetullut viaras meil ihan koska vaa tarvitaa!
Jahas, kuvii jäi alpumihi jatkokski, ku ei anna enää ottaa esil. Höh! Se niist "lumikuvist" sit. Lissää siis myähemmi...
Kommentit