Eli siis otsikkopulma, ku tuntuu, et joka kerta, ku taukosej jälkee päivittelee, otsakkeeks sopeis "Sitä ja tätä" tai "Mont sorttii" ja niit ojjo ollu vaiks kui ja paljo. Mut siis kaikellaist, taas.
Postiaki sain, maailman toiselt äärelt. Oikkee ilone yllätys. Ei sitä tällassii enää pahemmi postilootaha tupsahtele, vaiks joskus aikanas tul vähintäs viis kirjet per päivä (ja kirjottelin samav verra, tiätty). Ei se aika vaa ihan kaikkeen riitä.
Ja mikä hauskint, saattii meijä hoitolaiselt kans kirje samoihi aikoihi. :) Repehä se siin!
Tul tosa esil yhrel foorumil, mite joku tuskastel kissans liuskottuvii kynsii koko aja, vaiks ol leikannu niit ahkeraste. Haa, kissoje kynnet ku ei kasva koirie kynsie taval, ni mitä enempi leikkaat, sitä enempi ne liuskottuva - ja sitä enempi kissat tiätty myäs raapimist kaipaava. Meijä katit käyttävä kynsii pääosi sallittuihi asioihi, kynnet o terävät ja käytännös melkkest läpinäkyvät. Mut eivä kaipaa mittää leikkaamist. Joskus joku yksittäine liuska o nii tiukas ollu kiines, et jollei kissa itte ol sitä irti saanu, ni siin oon sit auttanu. Mut niisanotust "koiramaisest" en leikkaa kissoje kynsii koskaa. Paremmas kunnos pysyvä sil taval.
Vähä valmistki. Kukkapuutarha-peitto sai viimosen puuttuvan kulmas ja nyv voi sannoo, et se urakka on tehty.
Kissatki tykkäs. Pehmeet ja lämpöst, mikäs sen kivempaa.
Kesää ajatelle jakku, liivi tai joku sellane. Tai miksei sitä tiätty voi käyttää asusteen talvisinki, jos haluttaa. Pualpitkil hihoil ei välttiks kummiskaa pitkähihasem pääl hyvält näyt.
Tein saumatont verkkoo, eli täsä ei ol sivu-, olka- tai kädensijasaumoi lainkaa. Asettuu siis itekses paremmi vähä eri kokkosil ja -mallisil pääl. Tää menee hyvi mullekki, et isollaki toimii.
Helmaha tein piänt aaltoo - asettuu verkko nätimmi, ku alaosas o pikkase "painoo".
Erillaissii herkkuiki isäntä o sillontällö tehny. Sevverti hämärää ja hankala kuvat vaa, et harvast o tullu napsastuu kuvaa. Tänäänki syättii friteerauksii nuarison kera ja kyllähä ol hyvää! Ja kuvasha on siis nuudelikeittoo, jo aikasemmalt ajalt.
Täti käväs kummipoikamme kans ja toiva keväst piristet köökim pöyräl. Ihanaa kevätväriiki.
Repe-poikaha se sit hetkeks taas piristi meijä arkee tääl! <3
Jottai iham mahrottoma pitkää, harmaat ja märkkää tää talvi on ny ollu. Kuivii aikoi innol orotetaa.
Tänäpe aamuste ol kuivaa, mut päivemmäl sikku lährin ystävän kans kävelylenkil ja otin Kissim mukkaa, ni melkoses kuramössös jouruttiinki kulkemaa. Tätä tää nyssit o. Toivottavaste kesäst tulee vähä kuivemp, kunha ei liija (sais sattaa öisi, heh).
Kommentit