Menoi alkaa ol jo monellaist, aikataulutettuu, ja ei-nii-aikataulutettuu, mut kummiski asioit, mikkä olisis hyvä saar viäl poijes enne jouluu. Eli viikolloput käyväv vähihi. Sovittii sit, et pojat ovav vähä poijes päiväkorist, et viäl tarkentuisisiva yäkyläs tääl meil. <3 Torstain hajin ja eilä palautin taas kotti. Poikie kans ei nii tul miätittyy tulevii juttui, ku eletää täs ja ny. Tekkee pääl hyvää!

Kummaste toi -14 astet tuntu paljo lämpimämmält, ku ne vähä aikaa sit olevat -7 - -9 astet topakan tuulen kera (se ku ol niinku -20, tai jottai). Tyyni keli onki se, mitä me ny toivotaa, et torppa paremmi lämpimän pysyisis. Joka aamu ny o ollu toi 12 astet päivää alotettaes.

Pojil villa-alusvaatteet yäasuina, aamul äkkii pottailut poijes alt, ja kipi-kapi takasi lämpimäm peiton alle. Ko ovat molemmat hereil, siin Nipan sänkyl kävi melkone kiherrys, ku veljekset hassutteliva toistes kans ja unipupujes kans. <3 Tiatsikar ruurult samal joulukalenterii, mikä tuntu menevä enemp mun kattoman, ku poikie, mut iha sama. =) Ku pojat halusisiva liikkeel, pit pukkee kiireeste taas kaik vaatteet ylle, et tarkeniva olla poijes peiton alt. Nipaki ossaa hianoste pukkee itte vaatteet, mut välil siihe saa vaa varat aikaa; ny käy pukemine (jostai kumman syyst, heh) tosi näppäräste ja noppeeste. Vaiks meil ov vaatteit reippaaste enempi pujettavan, ku mitä koton heil.

Kivan näköne toi Nipan ja vaarin hakema kuusi ihav vaa lumen keraki o. Ei ollav viäläkää saatu tota oikkee "lukittuu" paikkaansa, ni ei olla valoikaa laitettu, vaiks ne ledit jo orottamas ovakki. Pittää testat toi ajastinki enste, ettei valot olis päiväseltäs ympäri vuarokaurem pääl. Saa nährä, saaraanks mite tätä eristymähä, jollei moksut enää ees tänne tule pitkään aikaan.

Kahret pitkähihaset pairat, kevyemmät pökät, paksummat pökät ja siv viäl villahousut tai -haalarit ja villasukat, ni nähtäväste hyvi pojat lämpimän pyssyy. Vähäv välii tulee kokeiltuu käsii ja varppai, ja kysyttyy, et onks lämmin, onks kylmä, pittääks laittaa lissää vaatet. Mut eipä näät pahemmi kyl paikoillas pysykkää, ni varmaa senki takii paremmi lämpimän pysyvä. 

Nykku sattu kylmemppii kelei, ni ei olla yli 14 astet sisäl saatu, muutaku iha takan ympäril vaa. Yhähä meil o rappukäytävä auki yläkerttaha, mitä ny kaiteitte kohta on kiines. Paremmi lämpö pyssyy alakerras näinki, mut jos menee kylmemmäks, yläkerta om pakko pistää kii. Kööki lämpötila nousee vähä, ku käytetää liettä ja uunii - ja muistetaa ain laittaa vesikattila tyhjäks jääneel kuumal levyl, ni se levittää lämpöö pikkase pitempää ympäristöös. Voi että sitä puuhellaa kaivataa usseste.

Isoveikkaha ei enää päikkäreit paljo nappaile, ellei sit ol vähä kippiän et yäunet menee huanoiks, mut Arto nukkuu yhä sen 1-2 kerttaa päiväs, vähä riippuu, mite aikasi herää. Soffal takav viäres, villaviltti pääl, tarkenee, vaikkei olis kokonaa ees peiton al.

Ja kyl vaa nelivuatiaast o iso apu leipomisiski. Vaikkei Niilo tunnu oleva kovin innokas mikkää taikinan sekottelija, ni tykkää silti muullaist hommaa tehrä. Piparit tule näppäräste ja siv viäl iha itte järjesteli ne pellil, vaiks mummu ny sen paistohomman muuto hoitiki. Ehrittii hyvi sekä piparit paistaa, et koristel, Arton päkkäreitte aikana.

Pikkuse aikaa jäähryteltii uunikuumii pipareit, ettei iha taipusii viäl ollu, ku lährettii koristelui tekemää. Ny iha kaupan päällysteist pursoteltii, ja vähä koristenonparellei siihem pääl. Niit oliki viime vuarest viäl kivaste jäljel, ja jäi viäl tulevaisuuteenki. Hyvi o näppärät sormet pojal! Iha kaikkehe ei enerkia riittäny, mut saatii me iso lautaselline, ja tais tosa jo paritki piparit hävit parempii poskihi sillev vähä vauhril. ;) Ja isäntä tykkääki pipareist paremmi ilma päällyssii.

Iltapäiväv välipalal saattii "jälkkäriks" sit omatekemii pipareit. Ja pikkase jäi kottiviämisikski.

Välil ollaa oltu ulkon jo nii aikasi, ettei kamalaste kuvii ol tullu otettuu, ku ol sevverti hämärää, eikä ny ol mittää ulkovaloi meil pääl, et olisis nättii. Mut onha toi lumiki jo tiätylläine "koriste" näi enne talvee. Aurinkoo ei ol paljoo näkyny.

Eilä aamul syättii aamiaisej jälkkee kans yhret piparit, ja Nipa halus, et syärää kynttilävvalos. <3 Hämmästysisiv vähä, ku yleensä hää ei nii pimiäst välit, mut hyvi maistu pipari kynttilöitte valasemas köökis. Valokuva tosin näyttää pimiämmält, mitä köökis oikkiast ol, ku kattolyhrys ol kuus lämpökynttilää kans antamas valoo ja pari pöyräl. Mut taitaa pojast sittekki pikkuhiljaa syntyy melkone kynttiläpoika viäl! <3 Jollei pimeys ol kiva juttu, ni kynttilähämärä onki tunnelmallist!

Kaikellaissii jälkii näkkyy ny; kauriit, kettui, kissoi, (koiraki? - ilma ihmise kenkäjjälkkii, hmm), pupui, erillaissii lintui (mustarastas ja naakkoi täsä ainaki pomppii lumes välil). Kattottu, ku monet jäljet menevä meijä takapihan aitauksev viarustaa, et sinne ne monet jostai syyst haluaisisiva pääst. Kauriit pomppiva kevyest ton meijä koira-aitaukse yliki, ku tarpeeks haluavav vaa, mut eivä nyv viäl ainaskaa ol sinne menny. Kiärtäny reunustaa pitkiv vaa.

Miätin, et ku ton kasitiän riista-airan takii joutuvav välil kulkemaa pitkiiki matkoi aitojev viarustaa, pääsemät menemää tiän toisel pualel, ni ovakkoha oppinu, et aitaa, ol se mink korkunev vaa, ei kannat yrittääkkää ylittää? Munst ku enne noit ovam menny iha rauhas airan ylitte täsä. Mist sitä tiätää?

Lumipuuhat on kivoi! Höttölunt täsä ollu, ni suksii ei ollav viäl esil otettu. Mut olemas on neki.

Pyryki olisis valmis ulkoiluil ain, mut en ol viittiny poikie kans mukkaa ottaa. Kattelee kööki akkunast meijä touhui sit. Välil toisest pualest, välil toisest. Eli tunnelmis mukan, vaiks onki seinän toisel, sil lämpimämmäl, pualel. <3

Pojat ajettu kottiis, ni kipasiv viäl vanhan (hah, iha yht vanhan ku mä ittekki, mut siis viimeks nähty 1987) koulukaverin kans reffit Kukkatalos, ja olipa kiva nährä!

Hyärittii ympäriis ja kiärrettii paikkoi moneen kerttaa, samal höpötelle kuulumissii, mist ei siis loppuu meinannu tullakkaa, ku aikaa ol täsä kulunu viimesest. Vähä kaivattii kaffilaa tonne, muttei sit lähretty ettimää enää ostostej jälkkee mittää muut paikkaa, ku kukat olisisis kylmettyväs autos sit vaaras... Osan kavereitte, ainaki niist tärkeimmist kuulumisist pyssyy suurimpiirteis kärryl, jos ollaa faces kavereit, muitte elämät tahtoo jäär täysi pimentoho. Mut erelleskää kaik vaa ei ol faces. Pittää ny jatkos nährä "vähä" tiheemmi, heh. Ei vaa asut mitenkää lähel toisiimme, et se kyl vaikuttaa kans. Ny sattu aikataulut yhtee hyvi, ku aikataulutettii tarpeeks ajois. ;) Kutsui kovaste molemppii suuntihi, mut me ei liikut heijä suunnas käytännös koskaa, eiväkkä he meijän, et kyl sit täytyy taas ihav vaa varta vaste pistää joku päivä lukkoho, ja pittää siit kii. Muuto tullee taas ihal liijam pitkä väli... Voi, ku näi on käyny monie kavereitten kans. :(

Koton sit joululaulut kännykäst pääl, ja lahjoi paketoimaha. Vaiks mä olin aatellu, ettei tälle joulul varmaa kelleen mittää saar aikaseks, ni ku koko vuas ollaa nappailtu sopivii juttui siält täält sillon tällö, ni lopult mä sain huamat, et aikas paljo niit sit oliki olemas, vaikkei iha kaikil saatukkaa, kelle olisisis halunnu. Mut sil mennää, mihi ov varaa, raha ku ei ol viäläkää oppinu kasvamaa puis. ;) Paketoinni ajaks pit heitel kissoil herkkui toisee huaneesee, ku muuto olisisiva tullu apulaisiks. ja mul olisis ollu paperit ja narut silppuna. Hah! Mut VITSIT, et mä nautin tost joulupakettie laittamisist, vaikkem mittää ihmeellissii paketointei teekkää. Yks ja toine pussukka kummiski tul! <3