Miätin täsä, et laitanks ollenkka, mut jotenki nää nyv vaa pyärii pääs, jollen saa "ulostettuu" jotenki. Jollei valitukset "kolahra", ni ohita tää päivitys suariltes, kiitos! <3

Alotetaa näist "pehmeist" asioist. Mä NII inhoon purkamist, vaiks toi seiskaveikka ny taitaa ol yksii niist helpoite purettavist lankoist kyl (pörrölankoje kans paaaaaljo haastavamppaa). Luulin, et seiskaveikka olisisis ollu ohjees pyyrettyy lankaa vastaavaa (paksu Pirkka-lanka? - mul ihav viaras), mut sit ei ollukkaa, ei lähellekkää. Mite ohutta mahtaa se normi tai ohut Pirkka ollakkaa, ku paksuki ol ohjeem mukkaa siis käytännös melkkest tuplat ohuemp ku seiskis...

Eli siis NII jättivanttuut olisisis ohjeem mukkaa tullu, et ei mul jääny vaihtoehtoi. Tajusin toist tähtee tehres, et jätti tulee, ja jätin jo sev viimisen suasiost poijes, mut peukum paikkaha en siinkohtaa enää ehtiny vaikuttamaha. Pakko ol purkaa. 

Sovelsin sit nii kuvioo, ku samal silmukoitte ja kerrostem määriiki, et sain ku sainki lopultas iha kätteenkäyvät vanttuut aikaseks. Nymmää vaa miätin, et jaksaisisiskos tehrä toiset parit... Hmmm. Tai oikkiastas näit pitäsisis tehrä erivärissii muutamatki. Noh, katton mite o aikaa ja enerkkiaa.

Sit niihi isomppihi valituksihi. Me ollaa jouruttu jo moneen otteesee siirtämää lastellasten tuloo meil, monistaki syist, ja nyssit sovittii, et ehrittäis viäl enne jouluu vähä yhteist jouluu puuhaamaha meil, täsä arken; kuusen hakuu, joulukoristeitte laittoo, pipareitte leipomissii, kaakun tekkoo ja sen sellast. Leikkei ja pelaamist unohtamati. Löysin kirpparilt kivan autokimblenki, mikä ol IHANA juttu. Sanoin lähties, et kimplee yritän löytää, ku se voisisis jo Artollekki toimii kimppapelinä, vaiks vast kaks vuat onki, mut enhä mä oikeest orottanu, et se myäs löytyisisis. Ikinä ei tahro kirppiksilt löytyy sitä mitä hakkee.

No, vähä fiksailuu tää vaati, mut hyvi onnistu, kotikonstein. Onneks on toi kuumaliimapyssy!

Siinähä se sit ny kiltiste poikii orottaa. Mä en ees tiänny, et Kimblest o tällanenki versio olemas. Samat säännöt, mut nappuloina erilaiset autot. =) Ja toimii!

Hianoo, et peli löyty, mut sit siihe miks tää ol ikävämppää. Isännä sairastelun takii jouruttii nyssit jo suasiost TAAS siirtämää poikie tuloo, menee yli joulun, et sinne men mun into mittää jouluu tänne enempii ees laittaakkaa. :( Kohtaha ne sit jo joutuisisis siivoomaa poijeski. Jottai motivointii olisisisis siin, et voisisis tehrä asioit yhres, emmää yksin jaksa. Hyvä ku o enerkkiaa ny näät normihommat saar alt poijes, ku isännän vointi o sellane, ettei kykene niit normijuttui itte hoitamaa. Mä siis ny teen kaik. Oon tehnyj jo vähäse aikkaa.

Takkaa pittää pitää lämpimän, ni pittää saar säännölliseste uussii puit sisäl, tuhkat takast pihal. Kauppa-asiat hoitaa, eli miättii mitä teen (ku INHOON sitä ruuvallaittoo), mitä tarvitaa kaupast, ja siv viäl hakkeekki ne kaik. Kokata, kattaa, siivot kaik poijes, roudat roskat piharoskihi. Normiste me pualitetaa nää jutut. Siin "sivus" omat ja isännä apteekkiasiat, ramppaukset labrois ja lääkäreis, vanhempie jutskat (isä saiki "uuren" hymyn täsä, ku sai uuret tekarit valmiiks, mikä o ihana juttu), pari kolme kerttaa viikos, vaikeuksis olevan ystävän perheen auttamist (muutamii kertoi viikos), unohtamat näät meijä omat tassuttajat ja niitten tarpeet... Et ei taitais ol mullakaa poikie kans oikeest mittää enerkkiaa enää touhut, täsäkohtaa. Vaiks TOSI ikävält tuntuu, silti!

Miätitytyttää myäs, et mitä joulust ruakkaa kehitetää, jos isännän olo ei ny pian helpotu. Onha ny lääkärist uussii lääkkeit saanu, mut ei niist kamalaste näyt mittää vaikutust olleen. Ehkä jourutaa käymää lääkärii morjestamas uurestaski, viäl enne jouluu. Vaiks serkku on tulos meijä "rauhaha" jouluks, isännän taurist hualimat (tiätää homman kyl), ni ei mekää kaksistas ny kamalaste mittää kinkkuu mätetä massuhu, ja niit pikkassii kinkui om muutonki aika hankala löytää. Viime joulunaha kokeiltii kalkkunan rintaleikkeit kinkun tilal (oliva mauttomii - tai lähinnä maistuvav vaa sil kastikkeel, minkä isäntä tek), ku ei ees piänem piänt juhlarullaakaa enää aatonaaton kaupast löytyny. Jättikinkkui kyl olisisis ollu... Tairetaa roiskuhu tyytyy tänä vuan, jollei pikkukinkkuu tai sen possu-"sijaist" löyry. Ku ei ol tilaa säilytel noit jouluruakkii etukättee pahemmi missää, ni siihe o tyytymine, mitä kaupoist löytyy. Tai siis siit YHREST kaupast, misä käyrää, mihinkää piremmäl ruveta ajelemaha enää.

Oov vaa huamannu, et mun enerkiatasoho nykyää vaikuttaa miäliala iha kamalaste. Jos oon itte hyväl miälel, ni paremmi jaksan kaikellaist (vaiks se sit tiätty yäunii helposte pirentääki), ja saan aikaseks juttui, mut jos harmittelen (mitä ny millonki), ni kaik puuhailut o tyän takan. No, saimmää ny sentäs serkun tulon innottamana vaihrettuu kaikkihi sänkyihi puhtaat petivaatteet, mitä mä ooj jo "vähäse" aikkaa miättiny, et pitäsisis tehrä. Siis näihi poikienki peteihi, ku emmää niit ny iha joka parin yävviätoj jälkkee uusihi muutev vaa vaihtele. Enkä toho toimiston viarassänkyhy. Viimeks siäl om plikka nukkunu, ku ol synttäreitäs meil viättämäs, lokakuu alus. Olisisis mont tilaisuut ollu vaihtaa siihe puhtaat, mut ev vaa ol saanu aikaseks. Eli nyssit ol viimiset hetket enne seuraavaa viarast. Heh! Ettei jäis "viime tinkaha"...

Omast terveyrest sevverra, et viime lääkärikäynti (tän kuun alus) ol TOSI positiivine kokemus. Nuar kloppi, mut hyvi ol hommas tasal. Katto silmihi, ku puhuttii, vastas kysymyksihi, jollei tiänny jottai, ni -naputi naputi- etti tiatoo, löys hyvii lääkevaihtoehtoi, ja kysy mun miälipiret, mitä MÄ pirän enempi riskinä, tai haittana, ku valittii taas uus yks lääke (maksa-arvoje nousun takii). Kysy yleisest olost, et millaseks koen, selitin tilanteen, ja en ees ehtiny mittää sen enemppää, ku ehrotti itte, et kait se olisisis hyvä tsekata ferritiiniki pitkäst aikkaa. Ku rauranpuutos ilman anemiaa torettii jokune vuas sitte, ni sej jälkkee en ol ees pyynnöst saanu uurestas tätä testii. Mut eihä toi maksa mittää oireit omas olos suaraa näyt, et sen kans pittää vaa luattaa noihi testeihi. Mikä tiätyl tasol pelottaa seki. Sikku jos oireit tulisis, ni tilanne ojjo tosi paha. No, uus lääke ja uuret sivuoireet sit sen kans, tiätty. Mut moni oireha häipyy, kunha kroppa tottuu enste lääkkeesee, et nyv vaa kattotaa, mitä täst tulee, lopultas. Iha samaha lääkekomboho, mikä ol, ei ainakaa ol enää palaamist. Et tällast. Maaliskuus uus labra-aika, et piretää nyssit peukkui pystys!

Täsä sitä silti sinnitellää, ja KOITAN pyssyy positiivisen, enkä ainakaa jaks näil valituksil isännän korvii kuumentaa. Ei se häne olos ainaskaa siit parane. <3