Tuliki sit ekan kerra vastaha tapaus, millo olisis tarvittu terveyrehualtoho muitaki lähiomaismerkintöi, ku vaa vanhukset keskenäs. Oliva nimittäis molemmat yhtaikaa eri asioire takii äkilliseste ambulanssil ensiavun kaut lähetetty eri sairaaloihi jatkohoitoo varte. Ja joo, kumpikaa siis ei pystyny toisem pualest tekemää yhtää mittää. Meil lapsil ei meinattu antaa mittää tiatoi, kun ei meist kettää oltu merkattu lähiomaiseks.

Tosin isän tapaukses ol "hauska", ku sanova puhelimes, et heijän täytyy enste käyr kysymäs isält, et saaks he kertoo, et isä on siäl. :O Hah! Eli antaa lupaa tai ei, kävihä se jo ilmi, et on sairaalas. Noh, ku ei ollu mikkää "vikasoitto", vaa iha kunnon kysely, ni tilanne vaa naurattaa, mut eihä sen ny noim pitäsis oikeest mennä.

sai2.jpg

Isä sit pääs enste kotiutumaha, mut ei kottiis yksinäs. Sai uussii diagnoosei ja pit seurat, mitä lääkkeet sanova, et tuleeks jottai pahoi oireit, minkä vuaks tarttis käyr lääkäril uurestas. Mä ku teen töit koton ja oltii just saatu vuaresoffaki olkkarihi, ni ei isän tarvinu huanoine kinttuines miättii rappussii. Tosin huano pual siin, et paljo mittää yksityisyyt ei sit toisaaltas myäskää saanu. Olkkari ku meil o kaiken arkitouhun (suihkut, veskit ym.) keskel. Mut pärjättiihä me hyvi. Isäki o ollu varsi joustava kaikes asias. Ja kävin mökil jääneen kissan (Vilpertti kuvas isän niskan takan) hakemas, ku sain tiätää, et sinne se jätettii, vaiks olisis ollu kovaste äitin jalkoihi ambulanssis haluamas. Eivät voineet sinne ottaa. Rankka kokemus ol, ku meil ekan vuarokaure vaa nukku. Reppana. Mut piristy sit sentäs.

sai1.jpg

Ja käyttii sit joka päivä äitii sairaalas kattomas, kunnes osastol tul karantteeni noro-viruksen takii. Sit oltii vaa puhelinyhteyres, mitä mä välil heitin kuares uut kirjaa ja kirjet menemää, et äiti sai jottai tekemist sin.

sai5.jpg

Sopivin päivin ja kelein tein välil lenkkei pihal Islan ja Vilpertin kans. Ruaho maistuu ny molempiem miälest nii hyvält ku o uut ja tuaret. ;)

sai4.jpg

Sit käväsi isän kans silmäpainetutkimuksis tyksis yks päivä kans. Näit juaksui ku vaa o, enemp tai vähemp. Eikä isän jaloil, saatika kolmiolääkkeil, mittää autoo ajella, vaiks heil automaattivaihteine kaara onki. 

sai3.jpg

Ja tiätty täsä muu arki pyäris sivus koko aja. Tyät ja Islan lenkitykset, kaupaskäynnit, huushollaus ym. Toisaalta ihan kivaki, et isä ol pitemmä aja lähel, ni päästii myäs vähä paremmi joitai asioit juttelemaanki, mitä ei ain muuto olisis tullu puheltuukaa.

sai7.jpg

Ku ol selvää, et uusist lääkkeist ei tullu mittää onkelmii ja isä alko olla iha valmis jo kottii menoho, ni käytti apteekin ja kaupan kaut, et pääs yhre yän olemaa koton Vilpertin kans kaksistaa ennenku äiti kotiutu. Veli o lisänny heijä asuntoo erillaissii tukii seinihi ja oviaukkoihi, et helpottaa liikkumist huanoil kintuil. Pyärätualii ei toho asuntoho sovi millää, ja rollaattoriki o enemp tiäl ku auttamas, ni tuil ja kepeil sit pyrkivä pärjäämähä ny.

sai6.jpg

Viarailijoit ol tiaros, ni leivoin siäl heil vähä pullaa tarjottavaks. Vähä epämääräse näkössii tuatoksii tul, ku ol iha ihka eka kerta ku kiartoilmauunil mittää tein. Ei oikkee osannu sannoo, millo ova kypsii tai meneväks iha kivikoviks, ku ova liija kauva. Noh, kuulemma iha syätävii kuitenski tul. Ainaski kaffen kans. ;)

sai8.jpg

Ja ku kävin sit äiteen hakemas kans kotti, apteekin kaut, ni hän osti mul tällase aiva ihanan kukka-asetelman pihal. <3 Ny kattotaa, mite uus arki alkaa koton sujumaha. Muutamii mutkii matkas kotiuttamishoitajien kans tul ("väärä" terveysalue, mikä ei pystynykkää hoitamaa kotihoitoo), ja ny pittää sosiaalitoimen kaut kaik hoitaa, mut onneks sisarukset muut kaik asuva samal paikkakunnal, ni kyl me ny yhres vanhukset hoiretaa, vaikkei tälläsee iha koko aja pystytäkkää, ku o omat työt ja arki kans hoirettavan erillaiste velvollisuuksie kera. Mut vanhuksii unohtamat. Kaik labrat, seurannat, tutkimukset, lääkärit ym. on kuitenski ain päiväsaikaha arkisi, millo olisis kaikil kaikist vähite aikaa mennä mukkaa. Täytyy tätä viäl kartottaa, et mite jatkos saaraa hommat pelittämähä kaikil parhaim päin.

Tällast tää elämä välil.