Täsä on onneks olo alkanu paranemaa, vaiks vähä viäl toisinas kröhityttää ja niistääkki täytyy. Viäl orottelen, et maku- ja hajuaisti palautuis - ja et korvat avautuis. Iha täyslukos ova, ja kuulen kaikkein parhaite oman henkityksen äänen täl hetkel. Mut ei tää mittää uut ol. Kyllähä se täst taas.
Enerkkiaa muuhunki ku löhöilyhy ja lepoon, ni tul tehtyy vähä pipareit ja niihi pikeerii eri väreil. Osa värjätyst pikeerist tul liija myähää laitettuu pursotinpusseihi, ni nehä sit vauhril kovettuva, ettei tullu tasast pintaa, mut nää kovettuu silti nii koviks, et saa kasat päällekkäi ilma, et jäävä toisihis jumihi. Niinku niitte kaupan pikeerie kans. En ol niit koskaa saanut kunnol kuivumaha.
Näit suljettavii pussei käytin pursottimina. Piän reikä pohjan kulmaha ja siältähä sitä ainet sit sai pipareitte pääl asetel. Ihan kivaa puuhaa!
Ny mittää isomppii koristelui lähteny tekemähä. Pelkäsin vähä, et jos Nipsu hyppää pöyräl ja pistää kaik mullimmalli. Onneks ei sit niim paljo halunnu olla apuna. Heh! Tyyty juaksemaa pöyrä al oman pallos peräs.
Sikku rupes pikeeri loppumaha, ettei saanu kokonaissii pintoi enää, ni tein joihinki muut koristust. Kaikkie pipareitte pääl kummiski jottai. Punassii ja valkossii pit vähä levitel eri paikkoihi köökis kuivumaa, et olisisis noilt tassuttajilt turvas kummiski. Huame pitäsis olla siin kunnos, et saa jo laittaa päällekkäi.
Isäntä meinas, et kiva piparintuaksu tul torppaha, kun paistoin noit pipareit, mut mä en itte haistanu yhtää mittää. No, ei menny tuaksut hukkaha kummiskaa.
Kommentit