kossi_ressu-normal.jpg

Tässähä ny sit ollaa seurattu TÄN tiimoilt Kössin menoi ja oloi. Saatii kipulääkkeet, ku tuntu, et pahemmaks vaa menee. Kössi pyrki nojailemaa johonki ja ol tosi apaattine. Ei siis lainkaa oma ittes. Lääkityksen kans sai sit taas reippaustas takasi, ja riapottel lelujaski välil menemää. Tuntuki et viimisest ol pitkä aika, vaiks siis oireet alkovav vast just enne pääsiäist. Surkeena kyl o osannu olla.

Sit alko ilmesest lääkkeen takii saamaa niit poissaolokohtauksii. Sellasii et ku ol nukkumas, nous siit äkkii istumaa, silmät seljälläs, eikä kuullu eikä nähny mittää. Kosketustakaa ei huamannu, ellei se tullu ihaj just siinkohti, ku hypäht unest istumaha. Jottai hyvää, ni jottai huanoo. :/

Tänäpe sit kävin Kössin kans lääkäril ja tek enste yleise terveystarkastukse. Sano, ettei mittää atrofiaa (lihasten surkastumist ymmärtääkseni) ol, ku koiral o hyvät lihakset, ja se o hyvä asia. Lihakset pitävä rankast hualt. Kokeili ja venyttel, painel ja puristel, Kössi ei virkannu mittää. Lihasjännityst ol lonkkie kohral, mihi vois hiaronta auttaa. Se takatassuje nostamine ov voinu tän aiheuttaa. Kössi ihmettel touhuu vaa kiäl ulkon, niinku ny ain normaalistekki. Ellä meinas, et kyl tää iha selvä spondyloosi taitaa olla, mut se vaikeusaste näkyy vast röntkenist. Sit sai jonku hellän rauhotusaineen, ku lääkäri katto, et viimeks ol jottai ongelmii tullu anestesias, ni ei halunnu kokonas nukuttaa poikaa. Vaihto myäs täsä sit Kyöstin kipulääkkeen toiseks, jos se vaiks olis pojal paremp.

Sil välil, ku rauhotusaine orotutti vaikuttamistas lääkäri kerto, et spondyloosi on selkärankas oleva sairaus, minkä syyt ei oikkee tänäpäivänäkää viäl tiäret. Torennäköst o, et alle vuare ikäsen oleva liikalihavuus ja väärällaine ravinto eresauttaa sairauren kulus. Eli Kössiki o siis sairastanu tätä käytännös koko elämäs, mut tähäm mennes ei ol tullu siit kipui. Ja jäykkähä Kyösti kyl o, toisii koirihi verrattun. Spondyloosis selkärangan nikamiev välihi kasvaa luupiikkei ja ne lopultas kasvaa sellasiks siltamaisiks ryppäiks, mikkä estävä selkärangan normaalii liikkumist. Nii kauva ku koiral ei ol kipui, se normaalii jäykemp ranka ei koiraa millää taval haittaa. Sit jos joku luupiikki osuu johonki hermoho, se aiheuttaa hermosärkyy, mikä taas tiätty o tosi ikävä kiputila. Hoitoin o kipulääkitys, lihaskunnon ylläpitämine, ehkä fysioterapia ja/tai akupunktio, jos ei koviv vaikkiast tapauksest ol kyse. Tai sit leikkaus.

Iha rennoks Kössi sil rauhotuksel meni, mut välil mussutti kiältäs kovaste. Pit laittaa suuhu joku kapula, ettei pure vahinkos. Ei Kyösti siitäkää ollu milläskää. Sit röntkentilas ol vaikeuksii saar Kössi oikkiaa asentoho, ku ei oikkee tahtonu poika vääntyy, eikä liija kovi voinu yrittääkkää, ettei satu. Mut saatii me kuva sit kummiski. Sit Kössil tul jottai rytmihäiriöit ja antova herätteen. Seurasiva tilannet ja kasvoil ol aikas hualestuneit ilmeit, ni arvatkaas mite mun syräm pomppi?! Syrän sit tasaantu, mut heräämisee men kuulemma tavallist piremp aika. Antova vähä vet, mut Kössi ei suastunu sitä juamaa ja siirsivä meijät hoitohuaneesee ohjeel, et pitäs saar vähä koira juamaa, ennenku lähretää ja et lääkäri tulee koht takas. No, joiha Kössi sit vähä ja alko lopult piristymäänki.

Lääkäri ku tul huaneesee, ni hetimite tul hätätapaus sisäl ja meijä ellää kaivattii paikal, jote meijä jutut sit saa jäär loput alkuviikkoho, millo lupas soitella mulleppäi, ku saa kattottuu kuvat tarkemmi. Jäätii hoitajan hoiteisii, et katto Kössin tarpeeks heränneeks ennenku pääst meit lähtemää. Ja saatii uuret lääkkeet samal mukkaa. Meinas, et olis hyvä, jos tekis sellasen rauhallisen kävelyreissun ny heti siihe pääl, ni loput rauhotusaineet ja kaik lähtis pois ja koira piristyis. Kulkemist koiran omaan tahtiin.

kossi_ressu2-normal.jpg

Ajon sit Naantalihi, mikä ol siin liki. Päästiinki iha rannal saakka, ku ei tääl viäl ollu paljoo liikennet missää. Kuraseksha Kössökkä sit tul, vaiks kui yritettii pahimmat kuravetelipaikat kiärtää. Mutaa vaa ol iha joka paikas. Mut jos Kössi ny vähä normaalii hitaamp oliki, ni varsi reipas kumminki. Harvo pääsee minnekkää näi iha yksikses mun kaa, ku mä en ol viime aikoin paljo missää itekkää käyny. Kipui ei Kössin kuitenskaa kuulu joutuu kärsimää, et siit täytyy pittää hualt.

Mut nyssit orotellaa niit lopullissii analyysei röntkenist ja mahrollissii lisäjuttui mitä kentiäs on tulos erilaisii tutkimuksii (jos on). Jäi vähä ne oikkiat keskustelut ellän kaa lyhyeen. Piretää peukkui pystys, et kaik menee parhaim päin!