Em malttanu ol menemät uurestas mustikkaha ja viimesimmät kypsät varelmakki napsasin puskist pakkaspurkkeihi ja eilisist tein torttuu. Loput tuareet vein vanhuksil, et saava laittaa puurom pääl, ku heilläki tuntuu oleva iha reippaaste pakkasmarjoi viäl.

Tuareet o silti tuaret. Eikä men mettän antimet hukkaankaa. Jäi meillekki viäl jääkaappihi, et saan itekki viiliin, rahkaan ja puuroon laittaa kyytipojaks. Laiton vanhuste torttupalat lootaha matkaa varte ja vähä jännäsin, et millassii ne peril sit ova.

Mut iha hyvi kesti matkan tärinät. Nautitti olost heijä pihal lämpimäs ja aurinkos - tosin varjon alla kummiski. Onneks sellane o, ettei tartte iha paahtees ol. Toi ihana pallohortensia taustal ilahruttaa kans vuarest toisee, vaikkei mittää vaivaaa sen ettee nährä. Ov vaa vissii just sil sopivas paikas.

Kipasin siv viäl kirpparil, ku tarttettais mattoi, mut yhtää ei löytyny, jokune kirja tul napattuu kyytihi.