Oi että! Siit onki IKI-aika, ku viimeks oon saanut syär iha kotitekost vispipuuroo. Ollaav vaa vuasie saatos ostettu kaupast, ku sitä ei oikkee kukkaa muu ol meil syäny, ku mää. Eikä sitä voi oikkee saman päivän tähä ittetehtyhy verratakkaa.

Om meil monitoimikone, minkä olisisis voinu antaa tehrä vatkaustyän iha omillaski, mukku se ov varastos, ja olisis pitänyt pest enne käyttöö, ja pest käytöj jälkkee, ja taas uurestas viär varastoho, ku sisäl vaa ei ol sil tilaa missää. Eli siis piänel sähkövatkaimel porskuttelin menemää. Käres tuntuu, et o huanos asennos piretty - ja kuumaks tul vatkainki, hyvä ettei kärähtäny, ku em meinannu malttaa lopettaa...

Hyvää tyäpäivän (joo, siihe tää sunnuntaiki ny osaks menee) tauottajaa, ku alkuun sulatin ja murskasin pakkaspualukat, sit keitettii puuro, sit jäährytettii ja siv vast vois vatkat. Ja tiätty sit pit het "maistaa" kulholline. Nam! Tarttis vaa saar ussemmi aikaseks!