a.jpg

Näät kaks karvakerää eivä välit maailmammenost ja riskeist mittää. Mut ei tarvikkaa, onneks. Ei kyl Islakaa. Lenkit mennää normaaliste, mitä nyt muit normaalii enempi väistelle (ku jostai syyst tääl o ny ollu sellaset 400% enempi kulkijoit, ku normaaliste), ettei mittää turhii riskei otet. Viäl ku sentäs saa ulkoilla. Siks varmaa sitä o ihmiset heränny, et ilma koiriiki näkkee sauvakävelijöit ja pariskuntii reippailemas, mikkä normiste ovaj joko olleet töis tai sit asuva muil paikkakunnil ja tullu ny mökeil, vanhempie/kavereitte lua tai jottai, siält kaupunkie tunkost pakkoo. No, onneks tääl on tilaa!

Kaupunkeis o nähtäväste kamalaste hamstrailtu tavaraa, yht ja toist, osa täysi kummallistaki asiaa. Meil onneks tääl maal ei ol iha sellast maailmallopum meininkii, vaiks ihmiset varovaissii yrittävä toki ollakki. Nuarisol o isomppii vaikeuksii pysytel eros kavereistas, varsinki ku ny tuntuu monil se etäkoulu oleva lähinnä aamupäiväl ja sit iltapäivä ojjo "vapaat".

Kaupois käyres menee viluväreet, ku näkkee mite ihmiset käsittelevä mm. herelmii. Ottava pussin, nualaseva sormee (oli siin sit kertäkäyttöhanskat tai ei), et saava sen auk, lääppivä sil samal sormel kymmene eri herelmää ennenku valkkaava sen oman, mink laittava pussiin, sit vaakal, ja sil nualasusormel sit painava nappulaa hintalapun saarakses. YÄK! Me ollaa ny ostettu vaa niit pusseis olevii, valmiiks hinnoteltui herelmii, ettei ol tarvinnu ees miättii koskemist vaakaha. Jollei näit löyry, sit ollaa ilma. Toisis kaupois myäs iha varta vaste tuntuu jokkut tuleva iha ihol, vaiks tilaa olisis olla muuvalki. Tuntuu, et mitä isomp kauppa, sitä enempi muut liikkujat ova "ilmaa". Piänis kaupois toiset otetaa paremmi huamioo, ku tila o muutonki vähä haastavamp, mut se näyttää ainaski meil tääl Noustes iha hyvi toimiva. Mut se o ollu hyvä huamat, et vaa hyvi harvat (valitettavast näit viäläki kyl o) enää yskivä ilmaha. Usseimmil o se nenäliina tai hiha, mihi sit "pärskitää".

Mut tärkeet siis ite muistaa, et varsinki tual ihmiste ilmoil ku liikkuu, EI koskettele käsil omii kasvoi! Mä tosa naureskelin, et ku koton harjottelin tätä sillee, et pirin lähistöl lappuu, mihi tukkimiähe kirjanpirol merkkasin ne kerrat, ku huamasin, et koskin kasvoihi. Mä en siin alkuvaihees ehtiny sitä millää estämää, mut ain siinkohtaa, ku koskin jo, tajusin, et "nonni, TAAS tul tää tehtyy". Sit vähä ajam pääst pystyin jo pysähryttämää kären siin ennenku koskin kasvoihi (ja koko ajaha se naama tuntuu kutiseva ny...). Joskus liikentees tosiaa huamaa, et käsi o melkkest kasvoil, ni mul tyssää siinkohti kaik. Jalakki jähmettyvä siin, ku aivot huutaa "SEIS!" - jos joku mun takan ei ol pitäny turvavälii, ni törmäykselt ei vois välttyy. Mut ainaki se toimii. =P

Ikävä vaa alkaa tulla! Nii lapsii ku lastenlast, vaiks voiraanki yhteyksis olla näi netin ja puhelimev välityksel. Vanhuste asioit kans ku välil hoitelee, ni kippeet tekkee kääntyy vaa äkkii desinfiointiaineen hajus siin heijä overravos, eikä uskalla ees kättäpäivää antaa, saatika halat, mite yleensä tehrää. Mut tätähä tää nyssit o.

Koton o tekemist kyl, ja onneks o isäntäki etätöis koton, ni on kyl se toine, kenen ihol lämpöö voi välil "kokeil" ja kenen kans voi ohimenne puhhuu sitä ja tätä. Mä en ol ikänäs ollu nii sosiaaline, et kaipaisisi iha hurjaste ohjelmaa elämähä, ja nautin koton olemisest, mut kyl tää aika o alkanu ottamaa voimil, mullekki.

Ei silti luavutet! Sinnitellää, pinnistellää, ponnistellaa! Piretää ittest ja muist hualt! <3