Taas jäi välist paljo asioit, viimesest postauksest, ku en halunnu iha kaikkee sotkee yhtee. Mut tää sit onki sekametelisoppaa.
Juuh, mennää ihav vappuhus saakka. Tai siis aattoho. Lunta tul nii, et maa just ja just valkoseks tul. Jossai muuval tul paljo enemmänki.
Tänä vappuaatton ei grillailtu.
Mut simaa saatii, ku isäntä sellaset ahersi. Ja myännän, et mä join suurimman osan iha yksin. Se vaa on nii hyvää! Pitäs kyl tehrä joskus muutoki ku vaa vappun!
25-vuatishääpäiväki ol ja men. Mittää isomppii juhlimissii ei ollu, mut vähä herkuteltii kummiski. Onha näihi vuasihi mahtunu vaiks mitä, mut rakkaus pysyy silti vahvan.
Melkossii solmui täsä joskus joutuu selvittelemää, ku näitte lankoje kans tekemisis o. Mä tykkään napat lankampään ain kerän sisält, ni ei kerä sit hypi ja pompi ja sotkeennu muihi lankoihi, mut sit joskus siit saa sisält suurimpiirteis pualet keräst, jos ikävämmi sattuu. Ei oikkee ymmär mite kerät o tehty, ku lankampää ei keskelt tahro löytyy?
Pihal olisis puuhaa vaiks kui ja paljo, mut kelit ei ol oikkee pahemmi antanu myäte viäl. Isäntä käväs kummiski innostuksissas yks viikolloppu hakemas pari omenapuut ja telinevilliviinii. Josko nyt saarais vähä tasoeroo jotenki tähä pihal, pikkuhiljaa. Susuha katto tarkkan, et mitä siäl pihal oikkee puuhataa, yläkerra akkunast.
Puutarhal oliva tehneet tän istutusleikkauksev valmiiks, mut sit oliki tenkkapoo, mitä keksitää oksiem painoiks, ettei oksat kasva ylöspäi.
Mä mittää muut keksiny ku noit piänii kynttilälyhtyi, mitä meil pihal o siäl tääl. Näyttävä ny toimiva ainaski iha kohtuullisest. Tosa yks oksa ol katkennu, ku ol lyhty lipsahtanu tuulis liija pitkäl. En uskaltanu kovi tiukkaha narul kii laittaa, ettei siit sit tul onkelmii, mut ei ollu tarkotus silti oksattomaks versoo saar. Mut on siält iha näyttäny lehtii lähtevä kasvuhu, ettei ne ainaskaa viäl kuallu ol.
Kissoi varte o näit erillaissii laatikoit ympär kämppää ja Kössiki sit nähtäväste niist tykkää. Heh! Selkäs (spondyloosi) takii vaa ov vaikkia ahertaa ittees näihi sisäl, ku ei taivu, ni ei taivu. Mut joskus ainaski onnistuu. =)
Vappukävelyl lährin sit täl kerttaa Kissin kans. Isäntä ol sevverti pihal ahertanu, ettei lähteny mukkaa. Eilisem päivä lumisatteest ei ollu enää tiatookaa. Kävelytiäv varrel ol kivoi kevätkukkii siäl tääl istutettun. Hauska irea! En tiär mitä näät ova, mut piristivä kyl muute melko ruskeet maisemaa.
Tällast isoo kivee toivoisisi saavani meijänki pihal, ja isäntähä men jo sellasen mul lupaamaanki aikanas. Ku ei tehny tarkentavii kysymyksii. Mä meinasin, et haluun tosi ison kiven ja häm meinas, et mikäs ettei, kyl sellasen pystyy hyvi kuljettamaha. Mä siihe, et mite kummas, ku se viä koko tiän tilan ja painaaki varmaa ihal liikaa. Sano, et on niit sellasii erikoiskuljetuksii, mut ne siv vaa maksaa, tiätty. Joo, eli sitä lottovoittoo orotelles. ;) Noh, meijä pihan poikki menee nyssit kaikemmoissii salaojituksii ja viämärijuttui, joitte pääl ei isoil autoil saa eres mennä, et siihe jäi se haave. Emmää tätä kivee meijä "autopihal" kaipaa, ku just tonne tyhjemmäl pualel, keskel "peltoo". Mut silti näät isot kivet ain kutkuttava.
Matkav varrel ol nii sopiva paikka kameral, mihi sen laittaa, ettei tarvinnu maaha asettaa, ni otin ittelaukasijal kuvan. Tällane siit tul.
Ja aurinko paisto nii kivaste!
Isännä tekemää pullarahkapiirakkaa, tuareil mansikoil ja mustikoil. Olipa ihana aamupala.
Kovaste paljo ei ulkoilukuvii ol tullu otettuu, ku tuntuu, et jatkuvaste sattaa, mut ollaam me silti ulkon oltu. Lenkit tiätty, ja sit pihalki. Viäl ei ol tarvinu nurmee leikat, mut alkaa olla koht jo aika.
Kasvuhu o lähteny sisälläki yllätyksii. Joskus jo aikoi sitten, ehkä jopa vuas sitte, laitin muutamihi purkkeihi olkkaris jottai mandariinei/klementtiinei/satsumoit (en muist mitä), ku siin siämenii tul, enkä niit tykkää syär. Nykku tosa talvel sain kirpparilt maaorkideoit ja laitin niit isompii purkkeihi, ni mun multa loppu sevverti keske, et nappasin yhrest ruukust olkkarist vähä lissää. Tais siin sit tulla yks siämenki mukkaa ja nysse sit läht kasvuhu. Hah! Siirsin sen nyssit lusikal iha omaha purkkihis. Kattotaa, mitä siit tulee.
Avatart katteltii yks ilta. Ja siihe meniki ihan koko ilta, ku se ol nii pitkä elokuva. Munst ne maisemat ja kukat ja muut ol nii taitavaste ja kauniiste toteutettu, et mä oikkee laitin käsityänki poijes ja keskittysisi puhtaaste ihailuhu. Susuu sit pääsin samal krapsuttamaha, ku käsil ei muut puuhaa ollu.
Mustiski sit tul siihe viärehe kummastelemaha, muttei tullu Susuv viäree kummiskaa. Tais olla outoo, ettei mul puikot tai koukut heilunu. =P
Seiskaveikast lämpöne huivi.
Tän kuvan ku toisaal pistin, ni kovaste tul kyselyy ohjeest, mut sanon nyssit het, ettei sellast ol. Iha vaa vauhris omast pääst tul tehtyy. Ikäänku lankat vaa halusiva tällasee muatoho. Et ohjet on turha kysel, sori!
Juhlavaa, kiiltävää mohairii. Huiviks salomoninsolmuil.
Yhre illan usvaa, koiralenkilt.
Jottai o pihalki alkanu kasvamaha jo. Kukkiiki. Helmililjat näyttää kukkiva kivaste muutamas paikkaa.
Kevätvuahejjuuri o täyn nuppui ja osa auki.
Scillat näyttävä levittäytyvä pikkuhiljaa piham pualelki. Mikä ov vaa kiva juttu! Hyvä, ku joku levii, ku tuntuu, et kaik vaa vähenee, jollei jottai tee. Lupiinipeltoki täytyy ain keväisi haravoir erellisev vuare heinist, ku muute ne vanhat heinät tukahruttaa pikkuset lupiininalut. Ne heinät kyl ossaava tul siit kualleest heinikost läpitte.
Yks kakspualine pikkupeitto. Vaunuhu, rattaisii, pulkkaha. Toine pual luannovvalkost, ruskeil napeil (pitää peiton kuasissas vastapualen kans) ja toine pual kirjavaa.
Lämpöne se ainaski o.
Kadi yks päivä kovaste pallottel yhre tyhjän talouspaperirullan kans - ja se sit lopultas näytti kovaste uuvuttavan. Ol vaa nii hauskaste törölläs tosa, ku nukaht kesken kaike.
Kissin turkkii oon täsä jonku aikkaa keränny, josko jossaikohti joko itte koittais huavuttaa (tarttis vaa ne neulat hankkii) tai lähettäis kehräämöhö, misä koirie karvoi osataa käsitel. Isäntä sit ol vettä ulos laittaessas tiputtanu kassin ja pualet kiaru kissoje vessas. Yäk! "Kiva" yllätys, ku vaiks kui Kissii kovaste harjailenki, ni ei näit karvoi mitenkää kovi noppias tahris tul. Enkä voinu laittaa niit kissanhiakas pyärineit enää takasi säilöhö, tiättykää. Kyl ärsytti. Ku olisiski kunnon tilat säilöö näit. Paljoo eivä paina, mut kyl toi paperipussi tuntuu koko aja oleva tiäl.
Joku kurkkii...
... Kissihä se!
Ja seuraavan päivän melkkest samas paikas ja samas asennoski. =)
Kamut. <3
Kuluneel tualil istuinsuaja. Nii mont rojektii vaa menos, et saa nährä koska ehrin kaverin tehrä.
Puuvillast neuloin pöytäliinan.
Olisisiv voinu isommanki tehrä, mut lanka otti ja loppu.
Susul jäi rapsutukset keske, ku tul jottai muut ajateltavaa. 11 vuatias, mut silti leikit o yhä tärkeit ja kivoi asioit! <3
Kommentit