Kyllähä siin sit sellane kuukaurem päivät men, et näät karviaiset ehtivä kypsiks asti. Islaki o kovaste pihal käyny tarkistelemas tilannet - ja välil vähä maistanukki. Koviv vaa ova karvasem makussii raakoin.

Vanhat puskat, ja paljo kuivii oksii, mikkä pitäs siivot poijes, kunha vaa sais aikaseks. Sais tehrä jo näi syksyl, mut saa nährä.

Kolmest puskast sain sellasen pari litraa yhteensä. Tein tilaa pakkasee yhrel satsil ja lopuist keitin puuroo.

Melkose väritöntähä nää vaaleet marjat ova, mut NII hyvää tul! Mä lusikoin tätä puuroo lämpimäisen jo täst suaraa.

Mut jäihä sitä silti vatkattavaks. Karviaisvispipuuroo. Nam!

Mite herkkuu onkaa pikkase lämpimäisen viäl. Nyssit saan ilta- ja aamupalaa varmaa pari päivää. Mä syän tän kyl yksiksen, ku isäntää ei vispipuurot (tai yhtää mikkää puurot, sempuale) houkuttele. Mä taas nautin! Vaihteluu siihe yleisimpähä kaurapuuroho, mitä tulee normisti popsittuu.

Mitäs muut karviaisist oikkee vois tehräkkää? Tällasest piänest määräst. Ei siis mittää liköörii tai sellast, mitä mul ojjo aikasemmi ehrotettu. ;) Hilloo joskus yrittäny, mut siit tul pahaa.