Kuumankosteet o ollu. Fix toi meil vipinää, ku muute oltas oltu kyl täysi reporankoi kuka missäki. Kolmisekymment astet alko lämpömittari välil hivot ja siihe pääl melkkest 100% suhteellist kosteut, ni ei tarvinnu ku päät kääntää, ni hiki valu ottalt ja selkää pitki. Huh!
 

On se vaa nii hauskaa huamat, mite nää tassuttajat tahtova kaik pyssyy yhres koos, Fix mukkaalukie. Kukkaa ei valla yksinäs viihry. Jos ollaa yläkerras, ollaa siäl kaik ja sama alakerras. Vaiks tilat ova piänet, ni kyl sitä vaa kummaste seittemänki tassuttajaa mahtuu menoho mukaa.
 

Kaikkeist enerkisin o ollu nuarimmaisin, tiätty. Jaksaa, jaksaa ja juaksee välil Susun (ussemmite) peräs ja välil Mustikse. Tekemist täytyy olla.
 

Riakutaa, juastaa ja oleillaav vaa. Siin se aika kuluu.
 

Piti vähä koittaa saar näit torpan tuulettimii sellasii paikkoihi, mist sais ulkoilmaa sisäl, ku sisäl alko olemaa iha liija lämpöst.
 

Tassuttajat eivä moisist muutoksist ollu millänsäkkää. Pääasia, et kaverit on ja pysyy! =D
 

Sit Fix tajus, et rappusil o kiva loikoil, ku siin voi plokat muitte kulkuu samal. "Meinaaks muka pääst täst menemää?!"
 

Tappelin eile nettiyhteyksie kans ja siv viäl sähkötki katkeilivav välil, nii et meinas tukka lähtee. Samal siin sit tassuttajat viihryttivä ittees lähistöl.
 

"Piilossa! Kukkuluuruu!"
 

Välil pit ottaa rauhallisemminki.
 

Et sit jakso mennä taas.
 

"Ei ol teijä vuaro viäl tulla!"
 

Mitäs sit tekisisis?
 

Pitäskös sitä sit mennä muittem mukan alakerttaa taas?
 

Sit iski "unitauti". Kaik kuukahtiva kuka minnekki.
 

Välil vaa vähä vaihrettii paikkoi ja asentoi. Kuumaa, hikist - tahto ol nii nihkeet, et viltit ja muutki kankaat jäivä karvoihi ja ihoon kii. Ei kivaa.

Poika ol siis lomil ja häne plikkakaveris sit pääs kottii samal reissul, ku poikaa lährettii viämää bussil. Plikka ol kans pualiskos ja Fixin kans meil, ni ol vipinää. Vaikkei kyl kukkaa pahemmi mittää jaksanu tehräkkää.
 

Salamointi ja jyske alko iltasel, enste kaukasen, mut siin puoleyäm paikkel ol sit jo pääl. Tuul ja tul vet. Räiski ja jyris.
 

Salamoi nii, et välil ol oikeest nii valosaa, ku olis päivä ollu. Aikas pelottavaa.
 

Ja ku pimees muute oltais valoo tarvittu, ettei törmäillä huanekkaluihi tai tassuttajii, ni yäl ei kyl tarvittu. Onneks näät meijä lemmikit eivät ol täst luannovvoimast millänskää.
 

Heitettii pyyhkeit ovie ja akkunoitte rakoihi, ku tuuli pakkas tuamaa vet sisäl, ettei paikat kastu. Sisäl ol nii kuuma ja kostee, ettei tullu miäleenkää heittää luukkui kiines. Ku tovin oltii ihailtu räisket ja saatu jokune kuva, mentii nukkumaa. Kuumuus ja kosteus mua enempi haittas ku ukkone.