Kiirust pittää, vaikkei niinkää varsinaiseste jouluhu liittyen, ni niitäki hiuka kummiski. =D
 

Mun paketoija-apurit oliva iha kummissas, ku eivät saanukkaa lahjanaruu leikkeihis paketointiej jälkkee...
 

Muutama pussilline niit nyssit olis orottamas toimittamist oikeisii osotteisii. Osa ilma lahjanaruu, ku se loppu keske, eikä ol tullu täsäkohti mentyy lissääkää hakemaa... Vaikkei ny tosiaankaa ol maailman näteite paketoitu, ni toivottavaste saajat silti ilahtuisisiva muistamisest.
 

Köökki meil se joulusin ny täl hetkel o, muut huaneet tuleva peräst, kuha siivous etenee (jos etenee, heh). Stressittä silti.
 

Kerranki näyttää silt, et joulukaktus kukkii eres suurimpiirteis oikkiaan aikaan, ku harvo osuu jouluaikaha.
 

Lumel lisäks on siis pakkast riittäny, vaikkei järkkylukemii ol ollukkaa täsä viime päivin. Takas ollaa tult piretty, torpan lämpimän pitämiseks. Kaupunkiasuntoihi verrattun meil kyl silti sukat tahtova pyärii jalois lattiaviiman takii, mut onneks on villasukkii ja -paitoi ja sellast. ;)
 

Ja tosiaa sitä lunt o ollu iha harvinaisenki paljo täsä jo jonkin aikaa - ja näyttää silt, et tulee valkone jouluki. Siit tykkään!
 

Kynttilöit tekis miäl poltel kovaste, mut ei nekää mittää halpoi ol, ku miättii, et meil tahtoo mennä yks paketti ain yhrel kerral, ku laitetaa - iso piha ja isot terassit, ni yks kynttilä ei oikkee ol minkää näköne...
 

Meil mää oon se "pääkolaaja", mut jossaikohti se vaa tulee ittelki raja vastaha. Ku poika o armeijas, ni isäntä sit ryykää ain hetkiks avuks.
 

Lumen keskelt nappasin pöyrämpääl olleen lyhryn ja laitin sinne kynttilän. Piän valoaukko tul esil.
 

Ja ku laitti etuoven lampum pääl, ni meinas hukkaantuu koko lyhty ja sen valo.
 

Mut siäl se omas kolossas silti palo.
 

Polut ollaa saatu "aurat" uurestas ja uurestas täsä monee otteesee.
 

Ja välil olis koiril halu lähtee eri polkui pitki. Tai lähinnä Kissi meinaa, et vaihretaas maisemaa ja alotetaa kokonas uus polku. :)
 

Lunt ku o - riittäväste.
 

Mut tykkään täst torpast kyl lumen keskel kovaste.
 

Susu ol takansytyttäjäkaverin ja ku tul liija "kuumat" oltavat, siirty vähä syrjemmäl seuraamaa tapahtumii.
 

Kärsivällisyystreenii pitkäst aikkaa - ja kissat sit mukan kans heti. Kössi ol varuillas, et mitä jos Mustis viä häne herkkus, enne ku saa lupaa ottaa, mut kesti sit kummiski sentäs. Mustisha ei näist herkuist nii välit, muutaku haistelee. Siirsin Kössin sit pikkase syrjemmäl kissast, ettei men liija vaikeeks tää homma.
 

Ku mukan ol Susuki, vaikken sitä saanukkaa sellasee kuvaha, mis olis kokonaisen. Ja ku koirat saiva luvan ottaa herkun, ni sit Kössi kulki vähä aikaa ympär kämppää, Susu peräs (Susu ku tykkää ain siit, et jos joku lähtee häne erest poijes, ni jatkaa ja jatkaa vaa...), mut lopult löys paikan, misä sai sit herkkus napostel. Ja kyl se vaa NII hyvält maistuu, ku joutuu pikkase töit sen ettee tekemää. =D

Reipast jouluaikaa kaikil!