Se sit ol ja men. Vuarevvaihre nimittäis. Taas ol yhrellaist vipinää torpas, vaikkei niinkää vuarev vaihtumisen tiimoilt, vaan ku saattii pojat meijä kans viikolloppuu viättämää.

Kävin perjantai-iltapäiväst pojat hakemas, ja siäl ol välipala ennenku startattii mummu-vaarilaa kohti. Meil o ain toi autojev vaihto samal, ettei tartte noit moksuje turvaistuimii siirtää autost toisee, ku eivät ol mitenkää helposte siirrettävii. Toimiiha se näinki. ;)

Ei kamalaste perjantain enää ehritty touhuskella, mitä ny pojat tarkastiva taas lelut, mikkä ol esil ja sit pikkase tehtii torttui välipaloiks. Itteeki "tortuttaa" ain välil, mut ei oikkee malt tehrä pelkästäs jos ollaa isännä kans kahrestaa, ku näät eivät tosiaankaa jää sit moneks päiväks, vaan me mussotetaa ne kaik aival liija noppeeste (diabeetikkoi ku molemmat ollaa).

Piän iltatouhuiluu yläkerras ennenku Arto nukahti.

Sej jälkkee sit ol hetki aikaa isoveikan kans. Iltasatuu ei ny lujettukkaa, ku Nipa halus ihan itte "lukkee" - ja valitti mummun hyllylt kirjan, mikä miällytti. Selaili sitä sit ees taas ja tykkäs sivuje kääntämise äänest (haa, sama ominaisuus ku mummullaki! - tätä fiilist EI saa ku lukkee e-kirjaa tai kuuntelee toisen lukemaa äänikirjaa). Kummaste jo pelkästäs se sivuje kääntäminen omaan tahtihi, ees taas, unetti poikaa ja hyvi sai unempääst kiines hetkem pääst.

Isoi pakkassii ei ol ollu, mut kamala tuuli. Viilentää meijä torppaa kummaste, vaiks takkaa poltetaanki. Kerrospukeutumist, merinoo ja villavaatteit suasittii. Ei se vaatetus näyttäny onneks leikkei haittaava. Kokkipoika-Niilo keitteli "noppasoppaa" ja kolikkokastiket ja tarjoili niit sit isol kasal ystävii. Arto tarkkana seuras hommaa viärest. Sevverti pikkassii "nippuloit" noi keitokset, et pit pittää pikkuveikka poijes niitte ulottuvilt. Onneks Artol riitti ussemmite hyvi toi soffarreunaa ees taas kulkemine ja siin olleitte leluje "maistelu".

Vähä ku ol tullu lunt, meinattii, josko pulkkailemaa jo jossai pääsisis, mut ei siäl sit kyl mikkää oikkee pulkkailukeli ollu. Turhakkeeks pulkka jäi, mut tulipa kokkeiltuu. Niilo iha tyytyväisen sit asteli rattaist kiinni pitäe, ku mentii. Uut lunt vähä pääl ja jäät alla, jote hyvi varovaiseste pit kulkee.

Jos veljeksist ol seuraa toisistas, ni kyl näät meijä karvaset otuksekki oliva koko aja menos mukan. Nipsu varsitenki tykäs tarkkaan seurat, mitä pojat tekivä millonki missäki. Ja Isla kovaste yritti saar poikii pallottelemaa kanssas. Joskus siin onnistue, toisinas taas sitte ei ollu toivookaa. Ainaki se kualast limane pallo ei enää kovaste kettää houkutellu koskemaa, heh!

Jäätävän tuulen takii ol ulkoilut aika minimis. Islaki ol iha tyytyväine vaa siihe, et sai hätäs hoirettuu ja sit ol het jo kääntymäs kotii kohti, et pääsis lämpimähä. Liija jäätävä tuuli ees pittää Artoo ulkon nukkumas, vaiks muuto viilees tykkääki nukkuu. Puhalti välil peitonki läpitte nii, et pikkane haukko henkee. :( Ei kiva, siis. Mut tulipa ees vähä nokkaa ulkon näytettyy. Islan kans ku om mentävä, oli sää mikä hyvänsä. Eikä niit lumiukkokelei tullu, vaiks tota lunt vähä saattiinki.

Arton takii meil ny o enemp noi dublot esil, ja iha tyytyväisen Niilo niilläki omii majoi ja linnoi rakentelee. Onneks.

Uurevvuare yät ei noteerattu oikeastas ollenkaa. Paukettaha ol kyl, mut em menny ees akkunaha kattomaa. Sevverti ol sumuu ja pilvii, ettei niit varsinaissii rakettei olisis kummiskaa näkyny, välket vaa - ja se kamala mekkala. Onneks se ei kyl näyttäny häirittevä. Ei poikii, eikä karvassii otuksiikaa. Aatton ei siis muutaku torttui tehtii ja siv uurevvuare päivälliseks tortilloi. Vähä ees normaalist poikkeevaa. Eihä tää tosiaankaa Artol sopivaa ollu, eikä Nipakaa kaikkee maistanu. Tyytyväisen kääri oman tortillas, omal tavallas. <3

Kyl mä vaa täst talven valkosuurest tykkään. Taas ku ol muutama "musta" päivä, ja kaik paikat pelkkää jäätä (lähinnä), ni tää lumi ol enempi ku tervetullutta.

Sitteri tul käyttöhö, vaikkei siin ain Arto-poikaa ollukkaa, Nipsu-poika löys siit itelles lämpimän pesän, mist näki kuitenski hyvi joka paikkaha.

Sit sunnuntain päikkärie ja välipalan jälkkee pakattii taas auto ja lähriv viämää poikii kotti. Äkkii se pimiä tulee, ku lähtee pimiäks tulemaa. Onneks autois on hyvät valot - ja kaupunkis tiätty hyvät katuvalokki. Täst se o hyvä arkee taas jatkaa!