Nyt kun näissä monenlaisissa sosiaalisissa medioissa ollaan, useimmat ihan vieläpä vapaaehtoisesti, ja omista toiminnoistamme kerrotaan niin "yksityisesti" kavereille kuin ihan julkisestikin kaikille, ketkä vain kohdalle sattuvat, niin kummastuttaa, miten ihmiset odotusarvoisesti voivat miettiä niin "vinoon" asioita, että hämmästyvät joskus, jos ilmaisevat tehneensä jotain yleistä mielipidettä vastaan ja saavatkin siitä sitten kummastuneita kommentteja ja lisäkyselyitä? Ihminen tietysti siirtyy helposti puolustuskannalle, mutta oikeasti -hei- miksi laittaa viestiä lainkaan, jollei sitten pysty seisomaan sanojensa takana myös?

su06-normal.jpg

Esimerkkinä tosielämästä: nainen on muuttamassa töiden perässä ulkomaille, hänellä on kolme koiraa. Seropin antaa/myy pois, mutta kaksi nuorta isokokoista koiraansa vie piikille, vaikka kasvattaja on ilmaissut valmiutensa ottaa koirat hänelle kunnes niille oikea uusi koti löytyy. Nämä piikille viedyt koirat olivat rotukoiria, näyttelyissäkin hyvin menestyneitä, hyvin käyttäytyviä, kilttejä koiria. Nainen heitti RIP-viestin julkisesti ja odotti ilmeisesti lohdutuskommentteja kovasti. Ihmiset kuitenkin kummastelivat asiaa ja kysyivät lisää, niin oikein tikkukirjaimin tämä nainen selvästi suuttuneena vain lyhyesti ja ytimekkäästi ilmaisi tehneensä oikean ratkaisun, ja sillä selvä. Ei mene mun kaaliin. JOS hänellä olisi ollut hyvät syyt, hän olisi voinut ne ilmaista ihan asiallisestikin. Ymmärrettävää toki, että aina se kolahtaa, jos joutuu lemmikkinsä lopettamaan, mutta kun kerran olisi ollut muitakin vaihtoehtoja, niin toki se ihmetyttää.

"Koira nyt on VAIN koira", "ei koiraa pidä rinnastaa ihmiseen", "koiriahan on maapallo pullollaan"... Hitsit, että tässä mennään NIIN pieleen mielestäni, ettei mitään määrää. Millaisilla ihmisillä näitä viattomia eläimiä oikein on? Aivan surkeeta!

Lain silmissä koira on esine ja siten siltä puuttuu tietty elämänarvo, mutta niinhän laki monessa asiassa kohtelee ihmistäkin, ja ihmisen kärsimyksiä, ala-arvoisesti mm. rahaan nähden. Eli oikeuskäsite on pahasti vääristynyt. Raha ei ikinä kuuluisi mennä kenenkään hengen edelle, ei ihmisen, ei eläimenkään. Tämä ei nyt periaatteessa kuulu tähän, mutta lisään vielä, että toki raha liikkuu mm. maitotaloudessa, lihakarjatuotannossa jne. myös. Mutta edelleen painotan sitä, että myös ihmiset tarvitsevat ruokaa, niinkuin eläimetkin, mutta silti odotan, että nekin eläimet, jotka tuovat ravintoa ihmisille, hoidetaan OIKEIN. Ja turkistarhoja en ymmärrä taas lainkaan, koska ne tuottavat vain täysin tarpeetonta yleellisyystavaraa, joita ilman me kaikki tulisimme kyllä hyvin toimeen.

Koirat (niinkuin nyt yleensä tietty kaikki muutkin lemmikit) ovat meidän ihmisten, lemmikinomistajien, armoilla, täysin viattomia luontokappaleita, joiden on hypittävä tietyllä tavalla aina omistajiensa pillin mukaan. Silti JUURI SIKSI mielestäni niistä pitäisi pitää mahdollisimman hyvää huolta. Antaa niille hyvä elämä. Se koirankin elinikä nyt joka tapauksessa on rajallinen. Jos olet ottanut lemmikin, tulisi sinun myös huolehtia siitä, sitoutua siihen koko SEN eliniäksi. Lemmikkiä ei kuulu ottaa hetken mielijohteesta, eikä säälistä, eikä myöskään tietämättä, että elämässä voi tulla mutkia matkaan. Silti kuuluisi mennä tietyllä tasolla lemmikin ehdoilla. Itse emme ole muuttaneet vuokra-asuntoon, jonne ei saa lemmikkejä viedä, muitakin vaihtoehtoja löytyy, emme lähde matkoille, jollei lemmikeillä ole lomahoito turvattu (onneksi meillä on ollut luottohoitopaikka siskon perheen luona, mistä suurkiitos!) ja JOS tulisi tilanne, että vaakapuntarissa on mm. lapsen etu suhteessa koiran etuun (paha allergia tms.), niin taatusti ensisijainen ratkaisu on etsiä lemmikeille uusi asiantunteva koti, EIKÄ lopetuspiikki...

"Veimme koiramme piikille, kun tulin raskaaksi; eihän vauvaa ja koiraa voi yhdistää", "lopetimme koiramme, kun muutin puoleksi vuodeksi/vuodeksi ulkomaille", "lopetin koiramme, kun se pissi aina sisälle"... Näitä esimerkkejä riittää. :/

Noh, tietenkään siinä ei enää koira kärsi; ei muutoista, ei vauvan itkuista, ei mistään, kun sitä ei enää ole. Mutta olisiko kuitenkin ollut vaihtoehtoja? Koiran palauttaminen kasvattajalle, uuteen hyvään kotiin antaminen; hoitoon väliaikaisesti tai pysyvästi? Tai onko koiran kanssa ollut jotain ongelmia, joista vai ei ole tullut kellekään kerrottua? Vai onko se oma asenne vinoutunut: se on VAIN koira...

taulu-normal.jpg