Mustis tuntuu olevav vähä kummissaa kaikest huamiost, mitä ny on saanu. Itken ja tää tuijottaa, et "Mitä nyt?!". <3
Ystävä kävi illal eile, hyvästelemäs kans Mustiksen. On kyl ollu hyvä ny huamat, et noi kipulääkkeet tosiaa auttaa, ja mittää kipuilui ei ol ollu enää. Rauhas saa syärä, herkutki kelpaa, jua, käy kissavvessas, nukkuu ja seurailee ympäristön tapahtumii. Voi, ku voisisis vaa jatka näi, ikuisuuksiin. Mutta kun ei voi!
Ystävä nappas kuvan, ku rapsuttelin Mustist sylis. Vaiks Mustis siis ei oikkee sylikissa ol, ei silti mittää kamalii rimpuilui tee. Hyrisee ja nauttii silti tiätyl taval huamiost kummiski.
Ja rapsutuksii onki saanu ny yllinkylli! <3 Ja tulee viäl saamaanki. Se kovin päivä ov vast erespäi, eli ny pitäsis koittaa ottaa ihan kaik mahrolline irti näist jäljel olevist päivist.
Kommentit