Käväsin eilä vähä asioil. Ain kertyy monttaalait, ku liikkeel lähren. 

Sit äkkii kotti takas, et mite se pikkune "pärjää" ilmam mua. Heh! Siällähä hää nukku käperönä sänkyl ihav vaa rauhalliseste tuhiste.

Mut et on näit tassuttajii kyl hauska seurat, mite tutustuva. Nipsul tiätty se ekstra menos, et paikka o uus, kaik ihmiset ova uussii ja siv viäl toi isomp otus, millassii ei ol elämässäs koskaa ees nähnykkää enne. Mut rohkeus kasvaa sitä mukkaa, ku luattamus toisiin kasvaa. Joo, on se iso, mut ei se ol paha. Susu suhisee, mut siihe se sit jää, muut ei tapahru. ;)

Nipsul on oma hiakkalootas toimistos, sellane kannelline sivuaukolline, mut tää päältämentävä yläkerra aulas tuntuu oleva se suasitump silti.

Ja vaiks Susu varmaste viäläki vähä orottaa, et tää "ylimääräne" pikkane viäl tekis katoamistempun ja häipyis, niinku jotkut, mikkä meil piipahtava, ni silti toi vähä kiinnostaaki. Viriket siitäki, ku kukaki seuraa kenenki touhuilui.

Melkone hyrräilijäki Nipsu on, vaikkei pahemmi viihry sylis, muutaku väsyneenä. Kunno riakkuje ja juaksujej jälkkee malttaa sit ollakki.

"Ihav vaa täst viärest tassuttelen, en kaipaa leikkiseuraa!" Islaki alkaa oppimaa, et rauhas olemal ja piänil liikkeil, kisumisu pysyy lähettyvil, mut jos pelästyy, ni häipyy ku piaru saharaha.

Tää iso lattiatyyny on kaikkiem miälest kiva paikka, vaiks pakkaavakki olemaa siin ain yksitelle.

Susuki sit sykys välil. Siit o hyvä seurat pikkumiähe unii.

Voi, noi pörröt korvan takan! <3

Koskas mahtaa alottaa alakerran tutkimusretket? Ov vaa kerra uskaltautunu alimmil askelmil ja sikku telkast kuulu jottai äkkinäist, ni kipas äkkii takasi ylös. Yläkerraski tuntuu kyl löytävä jottai uut tutkittavaa viäl vähäv välii. Joka kolo ja joka piilo täytyy käyr läpitte.

Mut viihrytää sitä välil "kamun" kans samal sänkylläki. Molempii toine vähä kiinnostaa, vähä kummiski jänskättääki. Mut eiköhä se täst. Tappelui tuski ainaskaa on tulos, sevverti reippait kaik ova!