Tänäpe herättii tääl ihav valtavaan pamauksehe, mille ei ol yrityksist hualimat syyt löytyny. Kissat lähtivä ku salamat mum päält, et onneks ol peitto välis, muuto olis taatuste ihos kynnejjäljet.

Sej jälkkee kissoil ol riakku pääl pitkän aikaa. Sevverti adrenaliinii turskahti kroppaha. 

Ja sikku tilanne rauhottu, oltiinki mont tunttii pötköön untem mail. ;) 

Ehrotuksina ei ol olluk ku rekan renkaan pamahtamine, mukku tää iso ääni kuulu nii laajal ja 8-tiän suuntaseste enempi, ni mite se ääni enempi tiäm mukaseste kulkis? Hmm. Miätitytyttää. No, uussii "tykin"laukauksii ei ol sentäs kuulunu, et kaipa se sit ol joku "kerrast poikki" -juttu.

Mut siin Islan kans lenkil lähties Nipsuki halus mukkaa, ja laitin sit valjaat pääl. Terassillaha olisis kiva, kuival, aurinkollämmittämäl puul, mukku pit lähtee sit Islan kans vähä kauvemmas, et saatii härätki hoirettuu. Nipsu huamaski...

... et lumi om märkkää ja kylmää. =D Sempäiväne vispaus tassuil, ku anturat kastuva. Heh! Ei ollukkaa nii kivaa, milt ehkä akkunast kattottun keli näytti.

Ja siv viäl isol tiäl kulki autoi, mönkkäreit ja mopoiki. Kamalii "mölyapinoit" kaik. Nii olisis kivamp kulkee ulkosal, ku kaik moottorivehkeet olisisi poijes. Hah!

Olipa silti kiva lenkki. Osam matkaa Nipsu kulki olkapääl, et päästii pihalt vähä kauvemmas sentäs, vaikkei ajotiäl mentykkää. Suunta ol pihal het ulko-ovel, et orotusarvo saar tassut lämpimäks kuistin lattialämmitykses. Ehtii vähä tassut kuivamaha siin, ku mä kävin karstal Islan läpitte. Ol saanu vattaas myäte lunt ja mettän pusikkoo turkkihis... Tätä tää kevätaika.