Nyt ei ol kuvaa. Mä oon ehkä jossainkohti kirjottanukki, et ton viimise koronarokotteen ottamisej jälkkee mul o ilmenny kummallist huippaamist. Liittyyks siihe, vai johonki muuhu, vaikkia sanoo. Tähä mennes ollu sillee, et tulee esim. lumen kolaamisej jälkkee, tai jos täytän/ tyhjennän tiski- tai pesukonet, mikkä ova lattiatasos, et tulee sellane ylös-alas-ylös -liike. Siin kohtaa, ku pulssi vähä kohoo.

Mä oletin enste, et olisis verenpaineet kohol, ku vähä kans voi hengästyttää samal, mut paineet olivakki alhaset. Sellaset mun enne verenpainetautii "normaalit" (~100/60), mitä lääkärit moneste kummasteliva, ku ylipainosel harvo on nii alhaset. Mut ny o ollu lääkitykselläki paaaaljo korkkiammat (~130/75) viimiset vuaret. Tätä paineen mittaamist oon nyssit tehny sekä rasituksej jälkkee, et ns. normiolois, ja alhaset vaa ova. Oon sit miättiny, et kokeilen ny meneeks tää ohi ittekses (jos onki vaa rokotteen jälkioire), vai mitä tapahtuu.

Nys sit eilä se huimaus jäi ikäänku päälle aamusta, ku täytin tiskikoneen. Sellane ärsyttävä piän "maapallo pyärii" -tunne, ja sellane, mikä vaikutti mm. näkökykyyn, ku ol olo, et pit ikkäänku "peruuttaa" katset vähäv välii, et sai tekstist selvää. Om muute IKÄVÄ tunne, ku pitäsisis töit tehrä!

Valittelin asiast facen profiiliski ja tul yhtenä vaihtoehtona ettee, jos se olisiski asentohuimaust. Mut annetut ohjeet ei kyl mul toiminu. Mä en saa mittää lisähuippaamist ollessani vaakatasos, tai päät/ kylkee kääntämäl. Eikä tää piän huimaus missääkohti myäskää poistunu (ku olisis pitäny asennovvaihroj jälkkee orottaa, et huippaus häviää; noin puales minuutis). Tää ny tuntu oleva ihav vaa "vakiotila", et maapallo ol lähteny hiljaksii mum pääs pyärimää. Ei nii, etten pysyisisis pystys, mut nii, ettei olisisis tullu miäleenkää lähtee autol esimerkiks ajamaha.

No, mul ku ov vahvat verempainelääkkeet, mitä jo vähä vähennettii enne jouluu (painon purotus ku vaikuttaa myäs verempaineesee), ni miätin, josko noit voisisis pualittaa, ja kattoo, mitä tapahtuu. Ku kerta verempainet ihav vapaaste saisisis täsä vähä nostaakki. Kovaste tul kavereilt vastaväittei, ettei kannat ilma lääkärilkäyntii näi tehrä. Ja yleensä en lährekkää muuttelemaa lääkityksii oma-alotteiseste. Mä vaa en koe olevani nii "häräs", et lähtisisin päivystyksehe asian kans, ja vaiks saisin ajavvaraust kiines (mihi voi oikeest nykyää mennä mont päivääki) maanantain, ni ei ol mittää takuit, et saisisis mittää lääkäriaikaa tämmösen takii. Mut toki se on lääkäril mentävä, jos tilanne jatkuu! Ei sillä. Elämää haittaava huippaus on pakko jollaillailla hoitaa poijes.

Ny aamuste tänäpe oliki IHANA olo, ku EI huipannu yhtää. En tehny mittää rasittavaa, enkä sitä ylös-alas-ylös -liikettäkää, saa isäntä ny hoitaa tiskit koneesee ja siält poijes. Aamiaisej jälkkee pualikas verempainelääke muitte lääkkeitte kera, ja antaa kattoo, mite menee tää päivä. Mittari o käre ulottuvil. Tällast kokeiluu tää elämä vaa välil näitte erinäiste sairauksie ja niitte lääkkeitte kans sit o. Tehny sitä kilpparin, sappivaivoje, ibs:n, atopian, diabeteksen ja tiäs minkä takii. Nyt tän.