Saatii toviks siskom perheen Ekku-miäs meille. 

Ja Ekkuha om meil ku kotonas heti. ;) Ku pihal tulttii, ni em meinannu saar tavaroit mukkaa, ku tää ol jo ovel sisäl menos. Kamui treffaamaa. Ja meijä otuksetha ol het vastas kans. Vaiks Mustis ny porukast puuttuuki.

On sattunu kivammat ulkoilukelitki ny, ku ei ol ollu hellet. Lämpöö kyl, mut ei liikaa. Koirakki jaksava kulkee.

Ja ainaha nää tassuttajat viihtyvä siäl, misä mä ittekki. Teen sit töit tai rentoilen. Ku yritän päikkäreit pittää, ni saan Susun ain kainaloiseks. Ekku tulee sit selänlämmittäjäks. Isla taas jättää sänkyilyt välist.

Mut taitaa noitte turkkie kans viäl siin liki olles kuuma tulla, ni pääosiv viihtyvä kaik iha lattiatasol.

Mitä ny tyynym pääl aika ajoin itte kuki välil loikoilee. ;) Se tuntuu tuleva joka pesus vaa muhkeemmaks ja muhkeemmaks.

Ja jos viihtyvä iha toisieski seuras, ni kyl sitä huamioo ihmisiltäki sit aika ajo haetaa. Kaikil annetaa sitä iha ikiomaa yhteist aikaa. Koen sen tassuttajie osalt iha hirmu tärkeeks asiaks. <3 Ollaa yhres, mut ollaa myäs "kaksin". 

Viäl reilu viikko täl kokoompanol, ni onki kivaa vaihteluu!