Jep, jep! Nii se sit joku pöpö tul ja iski. Sunnuntain nukuin pual kymmenee, mitä siis en käytännös koskaa tee, vaiks olisisi kuiv väsyny. Ja silti olisisin helposte saanu uurestas unt kalloo, jollei olis pitäny koirie kans lähtee lenkkii tekemää. Vaiks tosin sillonkaa viäl ei ollu hereil ku Kadi ja hänki menos ennemmi ruakakipolles ku ulos, et mittää palavaa kiirut ei ollu kellää.

Päivemmäl sit alko viluttamaa ja pikkuhiljaa mul tul villasukat jalkaa, sit villatakki pääl ja sit peittoki. Piän pahaolo ol koko aja, ettei nälkäkää tullu liki. Kuumeha se. Ei mittää nuhaa, eikä tukkosuut eikä yskääkää ollu. Tarkotus ol kattoo telkust sellane ohjelma, misä kerrottiin rekikoirien keräämisest johonki sotaha, mut mä NUKAHRIN!??? Isäntä ihmettelki jossaikohti, ku nuariso tul paikal, et ei ol tätäkää ennen nähty. Mä ku yleensä EN ol se meijä vilukissa, enkä jätä yhtää eläinohjelmaakaa vartavaste näkemät, jollei ol pakko. ;)
 

Lääke alko vaikuttamaa sunnuntai-iltaa kohti ja tul paremp olo, vaiks väsymys ei mihinkää hävinnykkää. Karvakamut eivät kummiskaa mihinkää kauvas lähre, vaiks ite oonki kippeenä. :) Veljentytön synttärit mun täyty jättää välist, ku en ollu kykenevä käymää kylmäs suihkutilas pesul. Ja iha hyväki vissii, ettem menny.

Yät om menny ihmeen hyvi, ja oon saanu nukuttuu. Siks varmaa aamutki o tuntunu aika "terveilt", vaiks sellane väsymys seuraaki joka paikkaa ja jos sattuu jottai piäntäki tekemää, ni iskee kylmähiki pääl (imuroires esimerkiks). Sit päiväm mittaa alko päänsärky ja vattammurina ja polte. Vattatauriks muuttu.

Enste oksennutti (mitä mä siis INHOON!) ja sit alko tänää myähemmi ripuli. Mut siin samois ajois alko jo nälkäki tulemaa, et kyl tää täst. Nyt ei enää ol iha hurja väsymyskää pääl koko aikaa, vaiks piänet nokkaunet kyl päiväseltäs otinki.

Pysykäähä te tervein!