Taas. Noh, paisto se jossaikohti päivää iha hetken aurinkoki. En kyl ehtiny siit kuvaa nappaamaa, ku sattusi olemaa eri huanees ja sikku ol kamera käres, ei aurinkost ollu enää mittää tiatoo.
Epätoivoseste jo ol halu saar näät monensorti verhot valmiiks, vaiks tiäsinki, et sutta ja sekundaa siit ol tulos. Purkamaa en lähteny siltikää. Karvahassut sit taas siihe ympäril kokoontu. Susu ol nojal, mun seljän takan, misä Mimiki ol, Mustis makoili divaanipallin al ja näät kolme muut siin sit soffal ja lattial. Tuhina kävi yhrest ja toisest suunnast...
Ja sainha mä sev verho sit vihroste sellasee kuntoho, et meinasi ripustaa sen paikoilles. Ilma kostuttamist ja venyttämist ja mittää. Vinksi-vonksi saa ny ol iha rauhas. No, löysi kaik muut aineet, mut koukut ol hukas.
Nii olim muistavinani, et tähä näitte apunaulojev viäree sen koukkupussin olisisi laittanu, ku tiäsin, et täsä liki niit seuraavaks tarvitaa. Mut ei ollu hyllyl, ei hylly al pöyräl, eikä pöyrä allakaa. Hö!
Mut sit avasi uurem pakkaukse tätä naruu ja siält sit uus koukkupussi kehiin. Kotitonttu on taas ollu asial...
Rimpsuu alhaal, kisumisu kulmas...
... ja lankavvaihtoo, ku lanka loppu. Juu, ei ol kivan näköne, eikä saanu kunnol tasal muutenkaa, ku ol eripaksustaki, ku muu osuus. Sit ej jaksanu enää sihrat ja sovittaa reunust oikkian kokkoseks, ku halusi vaa pääst täst hommast äkkii eroho. Eli peittäähä se, meijä krääsät ny.
Silti verhon al o hyvää tilaa ilman kiärtää ja kopit o kaik mentävis näppäräste. Kissin oma o nurkas ja sem pääl o kissoje koppi, mitä aikast usseste käyttäväkki. Onkelmaha o ollu se kaikki kamamäärä, mikä näitte koppie pääl o pakannu kertymää... Ny ova piilos.
Sit sain sopivaste astiampesukoneesee näät säilykepurkit kansines ja olin jo ehtiny vähä kurpitsoit piäniks pilkkomaa, ku ne tuliva ulos. Kiahauti vedenkeittimel vet ja laiti purkkeihi...
... kannet kii ja pyyhe pääle, ni pysyvä purkit lämpimin. Siiv vaihees ku kansie alipainenappi naksaht sisäl, vaihron taas uut kuumaa tilal ja se riittiki sit jo siihes saak, et sain laittaa hillot sisäl.
Aikas kiisselimäist seost näist kurpitsoist sit tul. Ja hyvä tuaksu. Makkiaaki o - pitihä sitä maistaa. Mite jähmettyy oikkee kylmän, se nährää myähemmi - ja milt maistuu kylmän. En ol kurpitsahilloo missää koskaa saanu.
Kattilalline hilloo ja meijä kaapit tul täyttee. Ku käyttää hillosokerii, hillom pitäs säilyy aika hyvi huaneellämmöski, kuha pittää purkit pimiäs. Eli pit raivat kaffekaappihi vähä tilaa... Ton vajaan purki pistij jääkaappihi ja sitä täytyyki jossaikohti lähiaikoin maistaa.
Tän helpompaa ei kyl hillonteko enää voi ollakkaa: laiti noi pual kattilallist (reilu kolmen litran vetävää), ehkä pikkase enempi kuutioitui kurpitsoit (poistiv vaa kuaret ja siämenet) ja lisäsiv vet nii, et noi pualet kurpitsoist peitty. Kiahuti kannen al ain sillontällö sekottae tunniv verra. Sit lisäsi yhre desin sitruunamehuu ja hurruutin keitoksen soseeks. Lisäsij joukkoho kilon hillosokerii ja keitiv viäl piänel lämmöl jottai vartiv verra, kunnes seos alko paksuuntuu. Sit hillo vaa hyvi desinfioituihi ja kuumiin purkkeihi ja kansi pääl. Valmiit säilöttäväks! Jep!
Mul o ollu sellassii säilöntätarroiki jossai, mut en ny sit täsäkohtaa niitäkää löytäny. Mut täälläpä se o tiaros ja muistis sit, jos joskus tarttee ihmetel, et mikä purkki täyn vihreet mössöö o ollu vuaskauret. Heh! Sillo ei kannat ehkä enää avatakkaa...
Ja sikku verho ol valmis ja hillot säilötty, pyykkei pesty ja viikattu, ni alotin uut tyät. Täst sitä syntyy, hittaaste hyvää tulee -menetelmäl. =) Onki kiva taas pitkäst aikkaa kuttoo, ku o tullu virkattuu niim paljo.
Ja Mimil ov viäl iha pikkane kuhmu korvav viäres, mut kyl se jo noihi norminaamaryppyihi nii hyvi uppoo, ettei sitä pahemmi nää ennenku oikkee tunnustelee. Et kaikkee sitä. Toisil sitä vaa o pehmeemp pää ku toisil.
Kommentit