Kipasin lavvantai aamusel pojat hakemas meil. Vähä epävakast, ukkoskuuroineski, luvattii tulevaks, mut ei annettu sen haitat. Ja lopult oliki tosi kivat aurinkoiset päivät!

Aurinkorasvaa ei voi unohtaa ulkoilles ny. Nipa tykästy kovin meijä kasvarihi. Jos saisis, ni varmaa ittelles omisisis. <3

Sit kerättii vähä raparperii ja leivottii piirakkaa. Tällee alkukesän puuhaa seki ain.

Astiat, pehmopalikat ja legot oliva kovas käytös näil parina päivänä.

Sit pakattii vähä eväst (ja kosteuspyyhkei, varavaipat ja aurinkorasva) mukkaa, ja lährettii monen tunnin lenkil. Rattaat ei kulje mettäs, ni mentii iha asfaltoitui teitte varsii ja kävelyteit pitkiv vaa. Mut löyty siltäki reissult paljo näkemist.

Yhrel pihal o vuahii, ja siäl ne kovaste meil huuteli, et toivottiva "kylähä", mut eihä sitä toiste pihoil voi ilman lupaa mennä. Ihailtii siv vaa kauvemppaa. Pojat eivä kyl näyttäny ees huamaavan näit, vaiks melkost ääntelyy pitiväkki. Isla huamas kyl. Luulee varmaa itteeski joksiki lampaaks, ku siihem mallii välil omalki pihal ruahoo kitusiis vetelee. Nää kesän ekat ruahot tuntuu joka vuas maistuva tassuttajil (kissoillekki siis) oikkee herkkuna.

Näil o ihana iso aitaus, misä o kallioo, mökkii jos jonkillaist, et pääseväk kiipeilemäänki. Määkiväkkö meil, et tultais herkkuu tuamaa (ruaho ov vihreempää airan toisel pualel), vai määkiväkkö Islal, et olisisiva kaveriks halunnu? Ei voi tiätää.

En ol kattonu, mitä kilometrei meil mahto tulla, mut PALJO! Ja Niilo käveli iha itte sen KOKO matkan. Kolmeen kertaan pysähryttii juamaan ja kerra naposteltii lisäks välipalakeksit. Islal ol oma vesi ja keppu menos mukan.

Laste leikkipaikka ol paahteine, suaras aurinkos, eikä sinne saa koirii viär, ni ei ny ees pysährytty siin. Ei kyl näyttäny pojillakaa olevan mittää intoo sinne. Mukku päästii kotipihal, mummu-vaarilaha, ni Arto halus kokeil meijä sorakasaa, josko siin olisisis ollu kiva vähä lappioo näyttää, mut päätti lopult, et ol liija "kovaa". Niilol ol jo kova kiire sisäl, ja legojem parihi.

Sikku oltii syäty viäl päivälline ja iltapala, ni iltapesujej jälkkee nää kaks kupsahtiva untem mail ihan tost noiv vaa. <3 Ja sit ol aamusel tänää hyväntuulissii poikii! Loikoiliva viäl hetken yhteisem peiton alla hyväs sovus.

Palikkarakentelut sivb vaa jatkuva Nipal. Arto otti piänet päikkärit soffal siinkohti. 

Sit seurattii tarkkaan, mite vaari grillas meil lounast, hampurilaissii. Kyl onki ruaka ny maittanu tosi hyvi molemmil. 

Ja sit äiskä tuliki jo heit hakemaa, et ehrittii viäl välipala yhres syämää. Kyl se aika vaa noppeeste menee. Ja mite ihanaa on taas, ku ittekki JAKSAA touhuta enempi! Makuaisti paranee päivä päivält, hajuaisti tulee peräs, mut kuulon kans saan varmaa "taistel" tovin. Vaiks selväste jo kuulen paremmi ku tosa yhresvälis, ku en kuullu ku korvie ulinaa ja omat syrämen äänet. Ny toivotaa, ettei enää mittää takapakkei täsä tulisisis.