Se ol sit 34 vuat sitte, ku kävelttii kirkkokäytävää pitki, liityttii yhtee ja tanssahrettii häävalssin tahtii juhlaväen kera Paattisil, sillo oma kunta, ny yks osa Turkuu.

Yhressähä ollaa koettu vaikka ja mitä; hyvää, pahaa, iloo, suruu, haasteit monellaissii, mut...

... yhres yhä pusketaa elämää ettippäi, monine tulevaisuure suunnitelminemme! <3

Yhres murheet pualittuu, ja ilo tuplaantuu! 

Viätettiinki vappuaatto ny siskon, häne miähes ja kummitytön kans herkutelle siskom perheen tykön. Mite ihana keli lopult tähä tul, istuskeltii pitkään ja pariin otteeseenki siin heijä terassil, aurinkompaistees höpöttelemäs.

Hetimite, ku saavuttii, ol alkupalan aika. Limejuustokakkuu, siskon tekemää, ja kummitytön tekemii pikkumunkkei, ISOJE mansikoire kera. Siihe herkuttelut ei sit tosiaankaa jääny! Mut mite hianoo ol ulkon ny, ku näytti vähä aika silt, et uus talvi tul. Ny ei ollu siit tiatookaa. Onneks.

Pääruakan ol kaikkee, mitä kukin ol mukanas tuanu, lihaa piffein ja vartain, makkaraa erillaist, roiskuu, täytettyi herkkusiänii, pekoniparsaa... Sit parii salaattii kyytihi ja leipää. 

Viihryttiinki pitkää täm pöyrä ääres.

Siskon ja kummitytön koiruuret kans, tiätty, menos mukan. Aikas paljo oikeeste menos, ettei tahtonu kunno kuvii saar. Mun käret tärräävä siihem mallihi, et usseste paikallaski oleva kohre o kuvana tärähtäny. Täsä kummiski Paavo.

Kukkiiki kivaste jo uskaltanu pihal laittaa, vaiks vähä kylmii kelei ny vapuj jälkeev viäl lupaillaanki. Toivottavaste ei men enää NII kylmäks ku tosa viime viikol. Toivooha ain saa!

Ehrittii tosiaa istuksii terassil sit toviv viäl enne jälkiruakii, laskettelemas vattoi. Kyl tul muute syättyy niim pal yhre illan kohral, ettei varmaa vuasikausihi ol näi isoste syätty. Mut kaik herkkuu! Ja palataa "ruatuhu" takas. Välil saa ottaa kaik ilo elämäst, syämistenki osalt, iha ilma omantunnontuskii! <3

Iltasel kottituloj jälkkee siv viäl koiruuren kans lenkil, tassuttajie iltaruakailut, ja aikas äkäsestehä sitä sit jo kaatusisinki sänkyhy. Olttii jo pitkäl yät kohre siihenähre, millo normisti pakkaan menee nukkumaha. Mut oikkee hyväl tuulel!

UPEET VAPPUU KAIKIL!

Huijaa sentäs. Välil tuntuu, ettei kesää tulekkaa, ku lämpimienki keliej jälkkee tulee uurestas kunnol lunt. Mut ONNEKS se ny suli noppeeste kuitenki!

Aateltii, et jos saatais vähä lisälämpöö kasvarihi lisäämäl sin sisäl minikasvarin, mihi saaraa siis ne kynttilät palamaha toho lattial sillee, ettei ne polta mittää, mut lämmitettävä tila om piänemp, ni eiköhä ne vilusemmakki yät (ja tarvittaes päiväkki) saatais täl menemähä. Kuha ny tulisisis sellaset kelit, et uskaltais kantaa ne taimet tonne. Ei viittis niit kylmettää siirtohommissakaa, kummiskaa.

Yks satsi simaa laitettii, ja kummasteltii noitte rusinoitte käyttäytymist, ku seilasivav vaa ylös-alas, ylös-alas, ja lopult JÄIVÄ alas. :O Mitä ihmettä!? Mut iha ehralt simalt maistu kummiski. Ettei siis voi valittaa. Moksuk ku oliva jo vappuviikolloppumeininkeis ny mummu-vaarilas, ni kauppas tekivä!

Simme ostettii meijä yhteiselon (koht 36 vuat) ekat ihkauuret patjat. Tähäm mennes ain vaa käytetty toistev vanhoi ja näät erelliset käytös olleet kiärrätyskeskuksest sellaset noi 30 vuat sitte, et "ehkä" ol jo aikaki. =) Kissat oliva ihmeissäs.

Päiväl tul viästi, et "tänää toimitetaa", ja illal se auto sit pihal peruutti, reippaat nuaret miähet kantova patjalootat sisäl, ja sim meil oliki viäl urakkana purkaa lootat ympärilt (seki ol jo haastavaa, ku ittel ei oikkee tahro ol voimii siihe), ottaa petarit sivuhu JA kantaa ne painavat jenkkipatjat yläkerttaha. Huh-huh!

Ähellystähä se ol, mut SAATII ne ylös, ja siv viäl paikoilles, ja petivaatteetki yät varte. Tuplapaksut patjat entisee nähre, et ny tuntuu valot oleva kovi alhaal, mut minkäs teet? Ei lähret ny mittää sähkötöit teettämähä näil tiimoilt.

Palkittii ittemme sit Kotipizzan pitsoil tankkausreissul, ku ollaa oltu "ahkerii". Heh! Eipä me pahemmi kori ulkopualel syäräkkää. Mitä ny o hääpäiväv viattoo suunnitelmis kyl. Jottai muut ku pitsaa. <3

Pojat tosiaa kasvava ja kehittyvä kovaste. Oikkee hyvi tuleva keskenäski toimehe, niinku yhteist värityspuuhailuu, kotileikkei, "autoiluu" ja sellast. Jos toine o enne jossai, ni hualehtii, et toine pysyy peräs, ja sellast. On se vaa nii ihana näit seurat!

Koira ja kissat ova paljo liki, ja ain meijä puuhis mukan, ku pojakki ova meil, mut välil sit tulee väsy, ja Pyry varsinki tykkää sit vetäytyy häkkihi nukkumaa. Oppinu jo sen, et sikku sinne menee, ni kukkaa ei tul häirittemää. Välil nukkuva koiran kans siäl kylki kyljes. Pojakki o ollu tosi piänii, ku tiäsivä jo, et tää ei ol mikkää "leikkipaikka" sillo, ku joku tassuttaja siäl sisäl löytyy. Tyhjän olles välil "mökkeilevä" siäl kyl. Sevverti matalaa tilaa kummiski jo, et joutuva nii kumaras kulkemaa, ettei se enää ol tähänkää hommaha kovi hyvi toiminu. Mut se voi ollav vaa iha hyvä asia.

Lumisattei, vesisattei, mut sit onneks myäs vähä aurinkooki! Voi, ku kiva!

Isäntä halus hampurilaissii, ja läht iha sämpylöitte leipomisest liikkeel. Maistuha hyvält.

Myäs ne sämpylät juuston kans. Toine ei syä leiväm pääl mittää "ylimääräst", toine syä kyl, mut kaik erikses. Hah! Mut vattat tulee täytehe!

Tippaleipiiki välipalan jälkkäriks tul syätyy. Haastavaa syätävää, mut lautaset kummaste tyhjeni (Islan pettymykseks, olisis nii miälelläs syäny jämät). ;)

Arto silittelee kissoi ja rapsuttelee koiraa, Islan kans myäs usseste pallottelee. Tiätää, mikä o Islan oma pallo, ja käyttää sitä. Niit poikie palloi, tai kissoje palloi, ku ei saa koiral ees heittää, ettei men koiran kurkkuhu tai muutov vaa hampais rikki.

Vaari teki myäs satsin munkkei. Sevverti niit tuli, et riitti meil, ja vähä viäl kottiviämisekski sunnuntail. Serpentiinei, pon-pon -viuhkat, tippaleivät, sima ja munkit. Siin täv vuare vappuilut. Kaupast yritettii löytää ilmapalloiki, mut niit ei ollu. Onneks plikka löys, ni saiva kottii kummiski. Kissakki tykkäs noist serpentiineist kovaste. Ja pojakki oppiva puhaltamaa niit sinne tänne. Ykslai jännä puuha.

Vaihron soffal vähä toisellaist vilttii, ja kissatha sen ain ekaks testaa. Kelpas!

Ny o ollu sopivaiset kelit hiakkiksellaki, ja hyvi mahtuva siihe molemmat, ku melkose piän loota kummiski o. Sopu sijaa antaa, veljeksilläki.

Kimalaine tul siihe hiakkiksev viärel pörisemähä, ku olisisis appuu pyytäny. Laitin käre siihe toise ettee, ja tää käppäili siihe. Siirsin toisen sit kukkasil, mitä löyty siit hiakkiksel lähelt menevän tiäm piantareelt. Kuha tajus astuu poijes kärest, ni het läht syämähä. Rankkaa aikaa tää kevät, näil pikkusillekki.

Vaari puuhaili säitte sallies tän meijä tulevan roskiskatoksem pohjan kans. Eli betonimylly pyäri ja saatii pohjalaatta tehtyy, et saa ny rauhas kuivuu, ni päästää jatkamaa. Betonimylly ol jännä, vähä liijanki, vaikkei mikkää kovaäänisin olukkaa. Kiinnostaa kyl kaik näät tällaset hommat. Betonijutut nyv vaa viäl vähä liija rankkaa ja pöliseväist heijä ikkäsil.

Isoveli miättii asioit paljo omas pääs, ennenku tua julki mittää, mut pikkuveli sit ei hiljene ain ees öiks. ;) Puhuu meinaa unissaski, päiväl harvo o hiljassii hetkii. Mut ol kyl taas NII hiano viikolloppu, ettei mittää määrää! <3

Yhä kovaste suunnitellaa KESÄpuuhii, mut keli ulkon ei kyl silt näytä. :( 

Yli 20 cm lunt tullu viime yäst, eikä lumentulo näyt loppumisem merkkei viäläkää.

Eipä tee miäli ruvet mittää polkuu raivaamaa kasvarillekkaa. Kasvilavakki melkkest kokonas lumen al, vaiks ovakki korkeit. Huh-huh!

Yhren kerra täst om menny yhtee suuntaha aurausauto, se jälkkee muut autot mössänny uuret sataneet lumet. Järkyttävä keli! Aurausvalli meijänki tiähaaras, mist ei takuul meijä autol ylitte mentäis, vaiks olisis talvirenkaat al. Kesärenkaat ku jo vaihrettii, ni me ei tosiaankaa lähret autol mihinkää liikkeel Onneks varauruttii tähä, ja hoirettii kauppa-asiat eilä.

Mut josko se kesä oikkiast viä tulisisis. Kasvit sisäl eivä onneks ol näist ulkosäist millänsäkkää. Tuntuu, et lumi vaa valasee lissää, toisaalt. Pitäsis vaa kaivaa polku kellarin ovel, et sais siält parit isommat purkit viäl, ku näyttää silt, et lapsellapsie multaha laittamat maissit ova kaik lähteny kasvuhu - osas siis kaks samas, ja pitäisisis ne ny erottaa ennenku ova juuret nii sotkus, et molemmat kärsii. 

Eli lumest hualimat kesä miäles! =D

Hirmulämpöselt välil jo tuntu, kaikellaist pukkaa mullast ylös, enkä ol saanu viäl ees talventörröttäjii siivottuu kukkapenkeist poijes. Kaik hommat orotuttaa. Mut sit tuliki taas kylmää ja nythä lupaillaav vähäv viäl mahrollissii lumisatteiki, et ehkä iha hyväki, ettei viäl ol tullu liikoi pihaa siivoiltuu.

Ehriv viäl tekemää ittel villapairan, täl talvel. Iha uusist lankoist, mut ov vaa sevverti hajanaissii värei, et pit käyttää miälikuvitust siihe, et mite niit käyttää. Lämpöne o.

Pojakki yäkyläilemäs mummu-vaarilas välil, ja monttaalaitaha näitten kans tulee touhuiltuu, vaiks pääasias ihav vaa rentoillaa. Ovaj jo sevverti isoi kumpiki, et saava tehtyy vaiks mitä. Oltuu vaarin apulaisen remppajutuis, jutteje siirtelyis paikast toissee, mummun apuna multahommis, ja sen sellast. <3 Toki sit niit omii leikkejäski. Täsä menos majaleikki.

Poika tul vaihtamaa autohos kesärenkaat, ja tehtii sit vähä pullaa kaffen kyytipojaks. Ol nii hyvää se eka satsi pitkäst aikkaa, ja pojakki tykkäs, ni tehtii sit toine pikkane taikina viäl iltapalan "jälkkäriks".

Maissit kasvuhu. Tavoite olisisis, et kasvukausi pitenis vähäse viime vuarest, ku viime kesän saattii jo vähä satoo, mut lissää oltais haluttu. Viime kesä ol kyl lyhyt. Kylmä kevät, kylmä syksy ja talvi tul vauhril. Et josko esikasvattamal saarais pikkase lisäkasvuaikaa. Yrittämällähä se selviää sit.

Uusie biosääntöje takii päätettii ostaa meil kompostori (ja saaraa toivottavaste siit ittel sit multtaaki aikanas), ja sil pittää sit saar kunnolline paikka, mitä tulisisis käytettyy talvellaki. Eli roskiskatos. Paljo meil oliki jo valmiina asioit, mitä tähä tarvitaa (sora, osa puutavarast, kattopellit... Mut...

... vähä lautatavaraa pit tilat. Noppeesteha se pihal sit tupsahtiki. Josko täst riittäisisis vähäse toho piharakennukse saunan seinähänki, minkä lautoi o täsä vuasiev varrel tullu käytettyy tiäs mihi muuhu hommaha. Nyv vaa toivotaa, et kesäst ei tulis a) kovi sateist, muttei myäskää b) liijallise helteist. Et kykenee tyäskentelemähä tosa meijä paahteisimmas päärys.

Perunakki orottava koht siirtämist kestokasseihi. Ny täytyy hankkii vaa uuret kassit, ku erelliset kestivä sen kolme vuat. Ny viime syksyn oliva sevverti haperoo sit, et pakko ol laittaa poijes. Kestokassikasvatuksel ollaa monem mont kattilallist "omii" perunoit syksypualel kesii saatu. Eiköhä nyssit ens syksynäki.

Ekat kevään merkit bongattu tänäpe: leskellehtii tiäm piantareel. Aika vauhril tullu, ku ihaj just vast lumet täst kohtaa lähtivä. Mut ON se jo kevät! <3