Valla ihana viikko sai vallan ihanav viikollopunki sit sem päätteeks. <3 Käväsin pojat hakema meil perjantai-iltapäiväl, vähä aikasemmi, kun päikkäri ol kii henkilökunnan koulutustilaisuuren takii. Ehrittii vähä enempi ku iltapuuhat hoitamaa. =)

Kaikellaist puuhaa pojat keksiväkki. Nukkekoteiluu pikkutilpehööreines...

... legorakenteluu, ja...

... kyl tää just viis vuat täyttäny ossaa kaikellaist hianoo tehrä näist aineksist, mitä meilt löytyy. Iha liikkuvii ovii myäte. Renkaat, ratit, istuimet ja kaik! <3 Näppärä käsistäs ja mahtava avaruurelline käsityskyky!

Siv välil pöyräl ahrast, ku toine tekkee palapelei ja toine mineile toisel pualel. ;) Mahtuva kummiski.

Ja oi, minkä piirrustukse Arto ol äitis kans tehny: mummui! Paljo! <3 Arto ol piirtäny muut, mut äiti sit lisänny silmät ja suut. <3 Ihana!

Vähä sateit lupailtii ja sitä orotettii. Ja satoha se, muttei sentäs KOKO aikaa! Ehrittii ulkoilemaa iha aurinkoisinki hetkinä. Islan lenkit...

... takapihal palloilut, teltta ol märkä sisält, et sinne ei tehny miäl mennä, mut hiakkaloota ol kans paljos käytös.

Sit välil juastii kovaa sisäl, ku sattu rankkasare kohril. Välil nähtii, et tulee, ja ehrittii alt poijes, välil vähä kastuttii.

Ja sit kosteet kelii, mut sateetont kummiski.

Muistettii kastel kasveiki. Sisäl JA ulkon. Sattoo olisis tosiaa toiveis. Pojat molemmat innol ain mukan.

Vähemmä tullu otettuu kuvii näist karvaotuksist, ku pojat ova tääl, mut menos mukan koko aja kummiski.

Hassutteluhetkiikää unohtamati! <3

Ja viikolloppu päätty sit lettukesteihi. Paistoin räiskäleit ja vohveleit. En sillee etukättee, vaa sillee, et kaik saiva lämpimäissii omal lautaselles. Vuarotelle. Nälkäsimmät ekaks. Kyl tul vattat täyttee! Pojil ilone yllätys, ku näkivä kööki akkunast iskän ja äiskän ajavam pihal. Sellast kikerryst, että! =D Harvemmi ku hakeva itte, mä yleensä lährev viämähä. Kivaa vaihteluu kaikil.

Vaiks onki ollu kivaa aikaa, ni kyl mä olin eilä illal poikki. Sain ihanan ruusun, ja siin se ny vähä aikaa ilostuttaa terassil, ennenku mä osaan päättää, et mihi mä laitan sen. Se tuskin selviää ruukus, et pitäisisis johonki lämpimähä, mut sellasee lumisee paikkaha, misä sil voisisis olla toiveit selviytyy talven ylitte, saara. Onneks syksy ON iha sopivaa istutusaikaa kummiski.