Aamut oon ottanu pitkiks, eli siis heränny vast kaheksam pintaa ja sit yhreksäm paikkeil pörhältäny lenkil koirie kans. Ei ol mittää tulempalavii kiiruit ollu töitte suhtee ny, mut sevverti, et niit o kummiksi täytyny tehä. Mikä siis o hyvä vaa. Jollei mittää olis, ei tulis rahaakaa...
Susilaumaki o täsä lähistöl liikkunu. Likelt liippaa, mut ei meil ainaskaa koirie käyttäytymises ol ollu lenkeil mittää muutoksii, et hajui olis heil nokkaha tullu. Täytyy tää vaa ottaa huamioo, eikä lähtee pimeel minnekkää piremmil lenkeil, varsinkaa mettihi. Ihan ku mua olis sinne saanu aikasemminkaa. Noit keleen hirvikärpäset mua enemp haittaa, ku suret. Uskon, et suret sentäs pyrkii helpompaan riistaan, ku neljän koiran ja yhre ihmise (äänekkään sellase) kimpan kimppuhu käymää.
Katteliv vanhoi valokuvii puutarhakirjav välis, et millane talo ol, ku tänne muutettii. Päätinki sit käyr nappaamas suht samast suuntimast kuvaa, millaselt näyttää ny. Valmistaha tää ei viäläkää ol, reunalistoi puuttuu, maalaukset o keske, siivoiluist puhumattakaa. Mut kummiski.
Tällasee torppaha aikanas muutettii. Kuva o syksymmält ja ku ol liimattu sivuhu, ni valokuvan nappasin valokuvast, mist tul sit heijastumiiki. Mut jep! Jos välil tuntuu, et mittää ei tapahru ja jatkuvaste vaa rempan keskel asustellaa, ni onha täsä ny sentäs JOTTAI muuttunu... =)
Yhret hanskat taas. Tein sevverti pitkät varret, ne ne saa joko pittää pitkän, et mahtuu hyvi taki hihoje al tai pääl (mite kukaki tykkää niit pittää) tai sit kääntää päällekkäi tuplaks, ni saa lämpimämmäks
Näyttävä näi enemp perinteisen näkösilt.
Ja seuraava tyä o tulos. Täst EI tul vanttuit enää...
Kellaris ei ol tapahtunu mittää - akkunapaikkaa piretty lähinnä naulavaraston.
Kellarikatoksehe o sit ilmestyny eristeit. Polyuretaanitki kans. Kummaste tää valkosuus antaa valooki, vaiks sisätilan kuutiomäärä piäneni. Kyl se täst! =D
Ja mikäs jättipuketti meil tupsahtikaa plokikaverilt! Vau! Suurkiitos, Papu! Ol nii iso loota, ettei meinannu ovestakaa mahtuu sisäl. Koiratha käväs sitä tutkimas kukiv vuarollas ja Susu yritti pääst nauttimaa laatikost kans. Ei kyl ny päästetty toist liija liki, täl kerttaa.
Het avates meinas jo henki salpautuu, ku ol nii upeit juttui näkyvis. Juu-u! Oon kyl virkkuu lankaaki kaivannu - tul kaupam pääl sit paljo muutaki.
Lankat ol mul ja kattokaas, mite paljo erillaissii upeit kankait Papu laitto meijä plikal! Oooh!
Plikka kans huakaili kovi, ku kävi laatiko sisältöö läpitte ja löys ihanaa valkost kankast vaiks kui ja paljo ja meinas het, et siin taitaa ol tarpeeks kankast vaiks häämekkoho... =P
Ihana kortti tul mukan kivav viästin kera. Siis on sitä vaa ihanii ihmissii olemas, että! Iso hali ja pusu viäl poskel sinne pohjosemmas! Kiitos, kiitos, kiitos!
Ja ku Susu ei päässy laatikkoho, ni tyyty sit menemää vähä loukkaantuneen näkösen huivim pääl. Ei viittiny kaivautuu sisäl täl kerttaa - tais ol sevverti lämpöst, ettei tarvinnu. Mut äkkiikös Susu lootan unohti, ku nukahti. Ja herätessäs ol laatikko jo tiukaste plikan komeroho säilötty, tulevaa käyttöö varte.
Voi, mikä ihana päivä! =D
Kommentit