1314030278_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Isännäl o jalka vaivannu taas koko viikollopun, et se siit rempan tekemisest. Ny o ollu nii vaikeet meno, et o nukkunukki alakerras, ni ei tartte pelät rappusis. Särkylääket o kulunu ja nyssit sai ajan tyäpaikkalääkäril iltapäiväks. Tiätty just sopivaste koirie ulkolutusjaks, et pit käyr pissilenkki enne ku lährettii ja sit kunno lenkki kottituloj jälkkee vast.

1314030291_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Turu Vanhoist ja viisaist hylkeist yks löytyki täst Mehiläise alakerra kauppakarult, tai käytävält, miks sitä sit sanotaanki. Soma. Täsä tianois orottelin, ku isäntä pörhäls hissil ylemppii kerroksihi.

1314030309_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ruuhkaa ei tosiaankaa ollu.

1314030330_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tuliaiskauppa ol kii ja oves lappu, et o vaa turistiaikoin kesäsi auk. Yrittäjän taas rupes raksuttamaha hurjaste, et mite paljo täytyykää siin lyhyes ajas saar tianattuu, et pystyy pitämää vuakratilaa Turu keskustas tuattamattoman. Hmm. Ymmärtääksen aikas kallist varastotilaa...

1314030348_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Hiussalongi akkunas ol söpöi nallukoit. Iha väkiste rupes hymyilyttämähä. Ja juu, olis se aika omal pehkollekki jottai tehrä, mukku...

1314030362_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Sit tovin istusi labran orotussalis, ku isäntä ol verinäyttei antamas. Eipä ollu kovi ruuhkasaa täälläkää, vaiks ihmissii siin tul ja men sillee hajanaiseste. Puutarhaohjelmaa tul telkust, et mikäs siin ol istuksies.

Kihtiepäilyhä siit sit tul. Ja sitähä eppäiltii itekki, et sitä eppäiltäis. Ei ol eka kerta. Mut ny ekaa kerttaa oikkee kunno tutkimukset sitä varte kuitenki. Kotimatkal käyttii apteekis ja sai oikkiallaiset kipulääkkeet ja kylhä kuulemma kipu helpottiki. Sej jälkkee onki oltu untem mail. Ei olekkaa tainnu pariin yähö kunnol pystyy nukkumaa. Tulokset saaraa kuul keskviikkon, ja sairaslomaa tul torstaihis saakka, vaiks isäntä silti meinaa etänä hommii tehä, ku se mahollist o kummiski. Näät matkat vaa paikast toissee ny tuntuu oleva vaikkioi, ku nilkka o nii kippiä, mut ei se muuhu vaikut, tyäntekkoo, mikä pääosi tehrää tiatokoneel ja puhelimes, palaveerates ja sellast.

1314030391_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kadi ol omas pedis, mut kummiski hassuste. Jollei muut tyynyy ol, ni käytetää sit vaiks kaappii siihe hommaha...

Ja iltapäivälenkki siis tul tehtyy vähä normaalii myähemmi, sarekuuroki sattu just sitä enne ja kastel kaik tianoot. Täsä oltii just ehritty tiäl meijä tontilt, ku takkaa ohitte men pikkane 'kanamuna-auto' (heh - ku en autoje merkeist mittää ymmärrä) aikas hiljaa ja sit se käänty ympäri Linnamäentiär risteykses ja läht tulemaa takasippäi. Ajo sit hiljaksis siihe meijä viärel, melkkest keskel tiät (ei olis linkka tai muu isomp auto mahtunu ohitte vastaantulevie kaistal) ja avo autos pelkääjämpaika akkunan auk. Vanhemp naishenkilö siält meit tervehti ja mä yriti pittää koirat poijes täst nii liki tulleest autost (nää ku olisiva ain valmiit kyytii menemähä, ku vaa tilaisuus tulee), ni jäi alku vähä huanol huamiol. Kuulin kyl, et jottai puhu siäl auton sisäl. Sano sit, et peruuttaa auton siihe erellisee tiärristeyksee, eli Ritarintiäm päähä ja haluu jutel. Mää siv vaa, et okkei.

Hää eht siis risteyksehe enne meit ja nous autost ulos ja jäi sinne orottamaha. Mimil ja Kissil ol kova veto pääl jo, et pääsis tuttavuut tekemää. Kössi men Kissim mukan, ku ol jakohihnal samas remmis, mut vähä taaempan ja Kadi kulki muv viäres. Sikku olttii melkkest kohrakkai, tää naine kysy, et saaks koirii silittää ja annon luvan, mut varoti, et ne kyl ova märkkii, ku märkä keli o ja pyysin, et jos siirtyis sevverra turvallisemmil vesil, ettei koirat vahingossakaa ryykäis tiäl. Menttii sit sinne pellolpäi tiät, eli poijes siit isomma tiäv viärest. Likempän sit annon Mimin enste mennä lähempää tuttavuut tekemää, sit Kissin ja siit sujuvaste Kyöstin ja viimitteks Kadin, joka täsä vaihees ol jo iha valmis kaveeraamaa, vaiks ihav viarait kohti aluks pakkaa varautunu olemaanki. Näk, mite muut viaraasee suhtautu, ni ot mallii.

Naine sit silittel Kadii ja rupes juttelee, et häne ol pakko kääntyy, ku ekaa kerttaa elämäs hänel tul sakemannist hymy huulil. Hän o ain näit 'susikoirii' pelänny. Yleensä ihmisil o yks tai usseemp sakemanni ja hänel o ain menny viluväreet, ku ne kattova vähäki päi. Ny Kadi kulki meijä saki viimisen ja pikkukoirat eres, eikä kukkaa vetäny mihinkä suuntaha. Ihmettel sitäki, et mite mä vaa käret heilue pystyn neljän koiran kans kulkemaa ja kaik pysyvä tiär reunas. Tottumiskysymys. =) Jottai siin sit höpistii, koirist pääosi, ja kovaste kyseli, et onks näät kaikki mun ja miks eri rotui näim mont ja kokoerooki näim paljo ja miks mont ja ehti kertomaa senki, et hänel ei ol koskaa ollu omaa koiraa, mut muistaa, mite o nuaren sellast vanhemmiltas kerjänny kyl.

Koht koirat sit touhusiva jo omias. Yks kökki ojampohjal kakkil, toine pissi mettäs pusikkoho, yks haistel puurrunkoo ja yks mossutti ruahoo. Naine meinas, et hää ei I-KI-NÄ olis uskonu, et hän olis näi renton sakemannil lähel ja ol selväste itkuki lähel. Tuntu kuulemma tosi hianolt, ja voi sitä kyl uskoo, jos o siin pelos koko ikäs eläny. Naise ikkää o aikas vaikkia sannoo, mut varmaa kuusiskymmenis, ehkä pikkase alle, tai sit vähä pääl. Selväste silti mua vanhemp ainaski. Siin o menny vuas poikines tavallaa iha turhaa pelätes. Siv vaa neuvosi, ettei iha innostu liikaa, et varsinki ku tapaa ittel viarait koirii, ni ei kannat jäär tuijottamaa niit silmihi ja muutenki kannattaa antaa koirie tulla lua ennenku ite lähtee kohti. Kyykistyy vaiks pikkase sivuttai koiraan nähre, ni se o mahrollisimma vähä uhkaava asento koiral. Eikä koskaa tee kovi äkkinäissii liikkeit ja välttää koskettelemast koiraa pään yli ottal, niinku aika monet tykkäävä tehä. Alemppaa sivust, korvav viärest rapsuttamine o ain turvallisemppaa. Myäns, et hää o välil pelost jäykistyny tuijottamaa jottai koiraa, ni ny hän ei enää ihmettel, miks o joskus joltai koiralt saanu kuul vähä murinaa.

Kysysi sitäki, et haluiskos hää tul vaiks kaffel meil, ni sais tutustuu Kadihi vähä paremminki, ku pelko kert ol menny poijes, mut siinkohtaa hää tajus, et onki myähäs jostai tapaamisest, ku jäätii nii suustamme kii. Rapsuttel viäl lähtiäiseks kaik tassuttajat - ja Kissi onnistu pusuttamaanki viäl suaraa suulle, ku ol sopivaste kyykistyny, et piänki koira ulottu. Yh! Mut hää nauro vaa.

Heh! Terapiakoirat. =D