Hellet, saret, vilposemppaa, saret, lämpimämppää, saret, aurinkoo... Taas siis kohti hellet. Oon yrittäny satei enne ehtii pihahommii, lähinnä siämente levittelyy tekemää, et tulis sit luanto kasteluavuks.
Sopivii tilanteit ku o, ni ollaa oltu terassilki, mut ei siäl iha märjäl kyl viihry.
Ei ees meijä resupetteri-Kissi.
Viäl ne valkovuakot kukkiva, vaiks kukkias paljo kiineski ova pitäny, ku o ollu nii pimiää.
Vihreemmäks muuttuu maisemaki koko aja. Ruskeenharmaa vaihtuu uureks tuareeks.
Ja satteet ova pitäny huale siit, et joes o riittäny vet.
Yhre satteev välil siirsin mettärreunast metsäkurjempolvii ja kultapiiskuu lipputankopenkkihi. Maahumala ov vähä kituliaaste kasvanu, vaiks se alku näytti hyvält. Tais joku yä tul sil vähä liija kylmää. Ja yks isopäivänkakkara o kans selvinny talven ylitte. Saa kattoo jaksaaks se kukkii toist kesää peräkkäi.
Voikukkii o -toisilki jaettavaks- ja niitte mukan kaikellaissii pörriäissii...
Aamulenkij jälkkee lupsautiv vaa koirat kuistil ja pyysin orottamaa, et kipasin kastelemas uuret kylvökset ja noit siirtotaimet. Siällähä ne orottiva.
Ekan kerra elämässän näin täsä joku aika sitte ihka elävänä mäyränki. Se ol hauska, ku kömpi sivuttai mäkkee ylös kalliom pääl, meijä pihan tuntumas. Koirat ei välittäny siit mittää. Käänty lael päästessäs meijä suuntaha ja toljotti siin pari-kolme minuuttii meit. Olis hyvii kuvei saanu täst, JOS mul vaa olisis ollu kamera mukan. Ei ollu. Nii, saatte sit ihailla "mäyräkallioo" ilmam mäyrää, mink nappasin siv vast seuraavan päivän...
Kukkajuttui kans. Lupiinipellon tänä vuan haravoi tukkivast kuivast heinäst meijäm poika. Sai taimet sit paremmi valoo. Siäl ov vaiks kui ja paljo kaikkee rikkaruahoo, mut ei oikkee tiär mite niist pääsis eroho. Kokeilen lähteeks näät unikot kasvuhu, ku vaa heittää siihe mullam pääl. Lähtee tai ei, sen sit näkkee.
Meijä "hernepelto" o iha humpsahtanu jo ruahoje ja voikukkie alle. Ei tairet siihe tänä vuan enää mittää yrittääkkää. Siin ol enste mansikoit muutamav vuare, sit maa-artisokkii ja auringonkukkii ja viimeks herneit. Herneit laitettii vaiks kui ja paljo, mut vaa iham muutama läht kasvamaa. Ehkä pitäs pellom paikka vaihtaa kokonas.
Pellon kääntöö ja rikkakasvie poistamist. Huh, mut siin o ain hommaa. Tein tyän kahres eräs. Ekaks köynnökset ja piremmät kasvit ja sit matalemmat ettee.
Hirvee homma ja hirveeste siämenii. Pelko ov vaa puseros, et ku monet siämenist ol jo yli 10 vuat vanhoi, ni niist ei välttämäti kovinkaa monttaa nouse pintaha. Saa nährä.
Kurpitsaa, kuminaa ja mitähäv viäl tul tähä laitettuu. Osa näistäki tosi vanhoi. Viäl ei ainaskaa näy mistää mittää eloo. Paitti keltamuurahaissii. Ne ova tehny pesän tonne yläkulmaha - se kaikkeist lämpimin kulma täst penkist.
Kärhöt selvis paahteest ja pikkupakkasyästki. Pelästyin yks aamu ku ol yhreksä aikaa vaa pari astet lämmint, et se o tainnu kylmää aamummal olla...
Ja onha ne voikukat kauneit kukkiessas. Vaiks vähempiki riittäis.
Kärhöis ojjo iha kivan näköset nuppuset.
Lemmikit koristava kukkapenkin laitoi - sulas sovus voikukkie kans.
Raparperikää ei hukkunu, vaiks vähä sitä pelättii, ku täsä ol kymmene senttii vet monii päivii pääl, ku lumet alko sulamaa.
Sammalleimut ova alkanu kukkimaa kans.
Meijä päivälenkin lährön tarkastaja. Istuksi terassin kaiteel ötökki suus ja taivastel meijä menoo.
Museotiäm pääs ol melkost ohjelmaa, ku siin ol rekkaa poikines, yks tul, toine men ja sit kaik muu liikenne siihe lisäks. En viittiny ees tunkee sinne liikenteej joukkoho koirie kans. Olis pitäny kulkee tovi keskel tiät, et päästää väistämää tää rekka. Käännyttii takasi ja tehtii lenkkii toist kaut.
Rentukat ova joev varrel alkanu kans kukkimaa, kivoi väripilkkui siäl rantamil. Koht kukkiva ulpukatki.
Erinäköst vekotint siäl tiäv varrel sit tänäpe oliki. Mikä liä meno pääl. Mut täm päivän peltoaherruksiej jälkkee sitä saa nyssit tehrä ekaks lenkkii koirie kans ja sit lämpimähä saunaha päiväm päätteeks. Oompaha kerranki taas iha tyytyväine kaikkehe.
Kommentit