Meil tulee tällee säännöllise epäsäännöllisest yhä tarjouksii uusist korivvaihtajakoirist tai -kissoist. Yksittäin tai pareittai. Ja voi ku tekis ain miäl ottaa kaik. Mut täytyy sitä ottaa myäs tosiasiat kättee ja miättii käytännöj juttui, sekä meijä omalt osalt, et näitte tassuttajie. Me jo päätettii aikanas, ku aika yllättäväste Kadiki lähti ("piänt" pissivaivaa ja mentii hoitoo hakemaa, ja sit oliki nii paha syäpä ettei mittää ollu tehtävän, ni sinne tyttö jäi), ni mitä vanhemppii korivvaihtajii ottaa, sitä noppiammi se tosi kippeet tekevä lähtöaika ain o eres. :(

Täsä yhre (kauko-)naapurin kans täsä aamusel juttelin, ku olin Islan kans lenkil ja hän tul yksin kävelle vastaa. Hänel ol Mimin ikkäne ja samaa kokoluakkaaki oleva koira aikanas, ja samaan aikaa samallaissii oireihi menehty, ku Mimiki. Sit meinas, ettei uut koiraa ota, ku se koiran kualema otti nii kovil, mut vuarem pääst hänel oliki kaks korivvaihtajaa, mink kans sai viättää jokusev vuare. Oliva jo otettaes iha reilun ikkässii (en tarkkaan tiär), et tiarossaha se ol, et eivä kovi kauaa elä, mut toivossaha sitä ain o, et mahrollisimma pitkään saisisiva seuras olla. Ny on sit ollu muutaman kuukaure taas ilman koirii, ku hänelt men molemmat pariv viiko sisäl pahan sualistovaivan takii, mink syyt ei oikkee ees tiäret. Meinas itellekki itku tulla, ku katto toisen selvää tunnekuahuu asian suhtee.

Sano siin Islaa rapsutelles, et jos ottaa viäl koirii, ni ottaa ne pentuna. Aattelee vähä samoin ko me jo vähä aikaa, et sillo ainaki tiätää tarkemmi koko koiran historian, eikä tul mittää sellasii yllättävii tilanteit vastaa, mitä olisisis pitäny tiätää. Ja elinikäorotus on tiätty kans piremp, vaikkei sekää sitä tiätty takaa, kute ollaa kumpiki henkilökohtaseste koettu. Vaiks se pentuaika onki ain melkost ruljanssii, se o aikaste äkkii kummiski ohittekki. Ja onha se kiva seurat, mite karvakaveri kasvaa ja kehittyy!

Meil noi kissat alkava ol mummeleit jo (14 ja 16), ja Isla ku kissoist kans tykkää, ni ehkäpä me seuraavaks kummiski otetaa kissampentu. Miätinnäs viäl, et maatiaine vai rotukissa, molemmis oma houkutukses. Mut ehrottomaste pentu.