Ehottomaste kaikkei enite kuvii tul napattuu viiko aikan tän torstain viarailukohteest, eli Luastarimmäen Käsityäläismuseost. Eikä muute oltu siäl kahrestaa, ku näköjäs yks ja toine koulu ol luakkaretkel kans. Menneesee elämäntapaha tutustumas.

Kapeet karut, osaks ihav vaa ihmistem mentävii, mis olis kärryitte kans tullu ahrast.

Yhres pihas om mont eri paikkaa viarailtavan. Monellaissii torppii.

Piremmis talois ol kaks sisäänkäyntii - kahrel eri perheel.

Sisäl talois ol monis aikas vaatimatont. Lattioitte paljaan olemist ihmettelin, ku talvisi ova taatuste ollu tosi kylmät, mut mattot tuliva kuulemma vast myähemmi, joskus 1900-luvul. Sitä enne kaik vanhakki vaatteet ja kankaat käytettii muuto hyäryks, ei ollu varaa tehrä niist mattoi.

Ja melkkest jokase oven takan ol jonkinnäköne tuulikaapin tapane porstua, mikkä selväste oliva kylmii, ku seinii ei ollu millää taval eristetty. Ovistaki näki läpitte.

Osas taloist ol kellarit taloje al, pitihä sitä olla joku paikka, misä säilöö syksyn satoo talvev varal. Kaik mahrolliset ku pit omal perheel saar kasvatettuu omas pihas.

Yhres talos ol kivikatto. Iha uurellaiselt näyttää, enkä ollu tajunnu aikasemmal käynnil (mist kyl onki jo aikaa) tällast lainkaa. Luulis, et o painava kantamus. Ovi ol lukos, ettei päästy kurkkimaa, mitä kivie al mahtaisis olla.

Aikas uuren näkössii tervattui tikapuit näky oleva yhre ja toise rakennukse kyljes. Välil nii, et oikkee houkuttel nousemaa korkeemmal, mut saatii pirätettyy itteemme. ;)

Kirjapainos ol painaja paikal ja oliki mukava höpöttelijä. Näytti, mite postikorttei tehrää piänel käsikoneel ja anto sen sit meil ja siirty isommal koneel toisee huaneesee...

... mist mä sain sit yhre kuvan vanhast keittokirjast. Iha perheen kokkii aatelle. =D

Näit erillaissii levitettävii petei ol mones paikkaa. Nää soffamaiset oliva viaraallekki vähä tutumma näkössii...

... ku taas näät jalkopääst jatkettavat oliva tosi outoi. =D

Ja tiätty pit olla kans talvivarastoo nii talven syätävil ku seuraavan kesän istukkail kans.

Monis keittiöis ol avoliäkil toimiva puuliäsi, joissaki harvois uusimmis ol erilline tulipesä ja metalli pääl.

Osas akkunoist ol kivan näkössii pikkupurkkei, mis näytti kasvava sekä yrttei et jottai koristekasveiki.

Palokärritki löyty.

Ja talli. Pitihä sitä eläimillekki olla omat paikkas. Kaupunkiski.

Kaffila ol pikkane, mut samat elementit ku mitä nykysinkin.

Eikä kyltist voinu erehtyy. :)

Ruahokattoiki löyty monist taloist.

Ja akkunat oliva sulossii nii ulko- ku sisäpualeltki.

Kakluunei käytettii nii lämmityksee ku joskus ruakiellaittoonki.

Aikaa myäte jokkut talot o kasvanu ylöskipäi. Monellaist asumisratkasuu ja uskoisi, et osa ol sellast kesätilaa, millo lapset saiva "oman" tilan asuintiloje ulkopualelt. Vähä enempi tilaa iltasinki. Niihä meki mummul olles kesäsi välil nukuttii pihal teltas ja sit ullakon kesähuanees itekki. =)

Kengäntekijä ahkeroittemas. Monel kiälel tul kysymyksii ja vähä ol välil hankalaa selittää, mitä hää tekkee millonki, mut aikas hianoste hommas hoiti. :)

Viimeset tuliaiset shopist ja sit käyttii alueen ulkopualel olevas tunnelmallises kaffilas lämmiket hörppimäs. Oikkee viähättävä vanha rakennus ja hauskaste sisustettu.

Kaffet ja pullaa mul, pannukakkuu, hilloo ja teet meijä viaraal. Ja hyvää ol.

Sit taas kotti, koirie ulkoilutus, ruakkaa ja ilta olemist. ;)

Laiti piirakan uunihi ja se ol sit mukavaste valmis, ku tultii lenkilt kotti. Pit jottai keksii, ku kokki otti ja häipy muihi maisemii.

Nii, ja käytiihä me sit ruuvaj jälkkee poika hakemas armeijast kotti, ku ol yllättäe päässy päivää aikasemmi lähtemää. Takastulles käytettii "oikopolkuu", mikä kyl taatuste otti aikaa enemmä ku isot tiät olis, mut olipaha seikkailu mennä mutkast pikkutiät mettäm poikki kotti. En iha het aijo uurestas sitä tiät käyttää. ;)

Maanantain lomailuu löytyy täält.
Lomatiistain juttui tääl.
Lomakeskviikoj juttui tääl.
Perjantaise lomaa tääl.
Vikalomapäivä, lavvantai, tääl.