Vähä aurinkoki pilkahtel, mut kyl sitä silti sarettaki saatii. Onneks ei niim paljoo enää, et tulvii olis uurestas tullu.
 

Sulatettii isännä kans pakastin (siirrettii se terassil pressun alle, et sai valuu rauhas kaik jäät poijes) ja sit pesin sen ennenku asetettii takas. Ei se ihan tyhjä ollu ja ku ei ollu ulkon pakkastakaa, ni käytettii kaik sit poijes, mitä siäl viäl ol; torttupohjii, vihannespussei, marjoi, hilloo...
 

Samal testasin kurpitsahillon paistonkestävyyt, ku ohjees sanottii, et sem pitäs kestää, mut kyl se vaa tortum päält ales valahti (oikkiampualeine). Nostin sen lastal takasi pohjam pääl sen olles viäl lämmin, ni se jäähty sellaseks tikkunekum makuseks sitkeeks makkiaks. Iha hyvält maistu, ettei se palanu sentäs, mut eihä sen ny sellane viinerim pääl kuuluisis olla.
 

Osaan käytin siv viäl näit ystävält saatui omenoit ja ne kyl iha hyvi viinereihi sopivakki. Vähä liijanki hyvi, ku nyssit tulee herkuteltuu oikkee isomman kaut. No, onneks poika ol plikkakaveris kans meil viikolloppun auttamas täs "hävityshommas". =D
 

Jokuse virkkuupalanki oon sit taas saanu aikaseks - ja Mimi pyytää lupaa pääst seljän taa lämpimähä laittamal pään kauniiste jalkaha kii ja killittämäl tarkkaa. On hää hassu!
 

Susu siin viäres kans makoili koris ja tassu nii hauskaste yli lairan. Pit napsii lähikuvii, mut Susu nappas tassus takasi, ku sen huamas. En saanu siis sit iha kunnollist, mitä olisisi halunnu.
 

Sinne se tassukka sit turvaha verettii. =P
 

Aurinkoo ja mustii pilvii - sulas sovus. Mittää kovim pitkii lenkkei ei ol tullu tehtyy, ku ain saa ol pelkäämäs, et saa vet ku saavist kaatae niskaha.
 

Aarreaitta! Nam! Täst sain muavipussillise lehtii taas askarreltavaks koirie kans. Siis en askarrellu koirien kans, vaan keräsin ne lehret, heh. Ny näyttää silt, ettei lissää sit enää tulekkaa. "Ystävälliseste"  puu o alkanu ruskettamaa jo niit punasenas olleit lehtii ennenku tiputti niit ales. Jotenki into ruusuje tekoho hiipuu, mitä plattampaa värii o tarjol.
 

Kottitullessamme nappasin kuvan viäl täst ovikranssist, millaseks se o kuivuessas muuttunu. Rapsakkaha se o, mut kyl siit ruusut erottaa. Saapi viäl olla kuistin koristeen.
 

Ja kiva ol taas kyhät näit ruusussii. Yrittää ny nauttii näist viimesist niimpaljo ku pystyy. :)
 

Joiltaki reissuilt tul sit nappailtuu enemmänki kuvei. Tän nappasim meijä jokivarrest, ku sinne o meijä tyrnipuskie alle tullu hurja kuappa. Miätityttää, et mite tää reuna tulee kestämää. Kyl se vaa liikkuval vedel o hurja voima. Tulvaha siis täst o maat mennessäs viäny.
 

Hurjaste ei ole väriloistoo, jotenki ruskaki o ny ollu sellast ruskeempualeist. Villiruusun kiulukka loistaa punasen kummiski.
 

Niinku pihlajammarjatki. Koitin kattella, josko niistäki olis jottai kauneit kimppui saanu mukkaa askartelumateriaaliks, mut kyl neki vaa sateist vähä näyttävä kärsineilt. Suurimmas osas terttui o homehtuneit ja mustuneit marjoi. Toivottavaste ny kestävä sillee, et linnut saava talviruakaa näist kummiski.
 

Kärpässiänii on kans monemmallissii siäl tääl. Ne tuntuva tykkäävä osa sateist, ku ova iha mahrottoma isokokkossii. Osa taas o tehny sellase limase päälikerrokse hattuus ja ova iha kärsineit. Mistäköhä seki sit johtuu?
 

Ja museosilta siis ov viäl paikallas, vaiks pintakerros puuttuuki. Kait sitä silti kävelylenkeil uskaltaa käyttää ja ylitte kävel. Vaiks tuntu, et koirakki kyl siin iha "kiäli keskel suut" menivä. Huamasiva kyl, ettei se iha tavallisen näköne ollu. Jottai outoo, mut ainaha sitä outouksii ihmistem maailmas o, ettei niist nii isoo ohjelmaa sentäs tehrä.
 

On se vaa surkeen näköne.
 

Mut vesi o tosiaa taas laskenu, vaikkei iha sil normaalil tasolles, ni kummiski sellaseks, ettei sen tartte ryäppyy enää mistää, ku mahtuu uamassas ja siltoje alt sujuvaste kulkemaa.

Suunnitelmii ol viikollopuks monttaalaiki, mut enste oltii autottomii (poika vei auton), sit keli ei suasinu ja lopultas ei enää ollu intookaa... Noh, ehkä sit taas myähemmi. Kissi orottaa taas pesuu, ku o ollu nii märkii kelei, pihaa pitäs laittaa talvikuntoo, vaiks takaterassil paprikat kasvava kyl, vaikkeivä hedelmää tunnu tekevänkää. Taitaa jo siihe ollakki liija kylmät kelit. Minikasvihuaneet vaa olis enne lumentuloo siirrettävä talvisäilöhö. Niinku yhtlaimuutaki täst pihalt viäl... Noh, ehritää jos ehritää - ja ei, jollei. Nii se vaa menee.