Ei iha menny suunnitellust viikolloppu, yhrest ja toisest syyst, mut pääosi sit rentoiltii koton. Nuariso ol meit ilahruttamas kans ja höpöteltii siin samal, ku vuarotelle pelailiva mitä ny kukaki, olkkaris.
 

Sain äiteelt mustaa lankaa jonkuv verra, ja sain lissää reunuksii tehtyy sit aikasemmi tehtyihi keskiöihi. Lootas o tilaa viäl - ja kuuluuki olla, ku melkkest pualet palasist puuttuu.
 

Sit tein kaikest mahrollisest piänest lankamääräst lissää palassii. Näit kyl aikas äkkii tekkee, mut siihe päättelemissee menee ain enempi aikaa, mitä usseemppaa värii yhtee palasee käyttää, luannolliseste.
 

Takkaa ja hormii ollaa täsä yritetty lämmittää. Monen kuukaure saresäät o saanu piipum märjäks ja kosteuttaki siält kovaste tiivistyy toho takkaluukun suul, mist savu siis ussemmite pukkaa sisäl, eikä men hormihi, niinku kuuluis. Ollaa välil piänest, piänest saatu hormiki tost takampäält jo kosketuslämpimäks, mut silti se vaa ei verä. Siäl o viäreises hormis naakampesä (isäntä ja poikaki o sitä yrittäny poistaa, mut o just nii syväl, ettei siihe tahro ylettyy millää) ja mä pelkään, et ne ova enste yrittäny tähä hormihi ja ne pesärrääppeet olis nyssit tual hormimpohjal, estämäs ilmaa kulkemast kunnol. Nuahooja tilataa tänäpe.
 

Alkaa täsä arki soljuu jo melko mukavaste, vaiks vähä kaik tuntuvav välttelevä Mimist puhumist, ettei tul kellekkää liija vaikkia paikka. Tää viimine kuva sai silti mut itkemää, ku siin o nii selväste muut koirat jättäny Mimil häne "omam" paikav vappaaks. Suru iskee aina kolahtamal ja kovaa hetkittäin.

Kait se on kans yks syy, miks ei tul otettuu kameraa enää nii kovi usseste kättee, mitä aikasemmi. Fixiki kävi, ol yätäki, mut yhre yhtäkää kuvaa en napannu. Siin pitäs vähä tsempat vissii. Et pääsis eres suht normaaliin tilanteesee kuvailujenki suhteen. Vaiks kyllähä näit kuvii silti tulee otettuu, ettemmää kokonas kameraa ol unohtanu minnekkää, sentäs.