Varsi kiireetönt menoo ollu täsä. Auto (vanha ku ojjo seki) ja pakkasekkaa ei oikkee pela yhtee, ni mittää "ylimäärässii" ajeluikaa ei olla tehty. En ol siis lupautunu mihinkää apuje antamissiinkaa, etten sit jouru viime tinkas perumaa, ku en pääsekkää auton kans pihalt ulos (niinku jo kerran täsä käviki). Se ku ei riitä, et saaraa auto käyntihi, ku pitäisisis nährä autol laseist uloski.

Mut joo, aikaha kuluu koko aja kummiski, tekkee tai ei tee mittää. Isäntä sentää näyttää kuntoutuvav vauhril ja taitaa jo vähä kutkuttaa tehrä enemmänki, ku mitä enne kontrollii (ens kuus) oikkee uskaltaa tehrä. Lumitöihi ei ainaskaa ny ole. Mä täsä oon sit tätä pääpihaa ja tiämpätkää yrittäny pittää sillee, ettei ny sentäs kukkaa siihe jämährä autons kans kiines. Ei me, eikä muukkaa. Reisis ja käsivarsis kummiski tuntuu kyl. Omat voimakki ku ei mitenkää sillee kunnos ol, et voisisis kehuu. Mut pakko, mikä pakko. Ja mä oon joskus NAUTTINU lumitöist! Vaikeet kuvitella ny totaki, ku henki loppuu, ote lipsuu, jalat huutaa hoosiannaa...

Ei ol ollu niin kylmii päivii, mitä tosa pitkään aikasemmi ol, ja ny ehrittii vähä lisätä eristyksii (takaovie ettee kasvihuanemuavii ja eteisen/kuistiv välihi kangas), mut sellast -5 - -15 (tää isompi pakkane pääl just ny), mikä mum miälest on kyl iha tavalline talvilämpötila Suames, ainaski siäl, misä itte oon tääl Varsinais-Suamee ja eteläisint Satakuntaa ees-taas ikäni asunu. Ja tätähä kestää sinne helmikuun loppuhus saakka, ainaki. Mitä nyssit jokunev vuas onki ollu lämpimämp (ja toisaalt jättilumissii kyl), ni eihä se ol ollu sitä "tavallist" talvisäät.

Ruakkii ollaa tehty kurssim perusteel yhä, mut vaa enemp sillee vinkkei ottae. Ei nii tiukaste reseptei nourattae. Tehty vähä halvemmal, ja toisaalt isomppii annoksiiki, ni ollaa saatu siit samal vaival jokusen aterian myähemmi noppiammi. Ja sitärataa ollaa saatu vähä paremmi noit kauppalaskuiki kurihi. Iha sil, et jos esimerkiks tomaatti o halvemppaa ku paprika, tai toisimpäi, ni käytetää sitä erullisemppaa. Kyl niil värei aterioihi silleenki saa.

Lihapataa. Tätäki syättii usseemman kerra, ku tehtii kunnon satsi, vaiks ohjees olisisiski ollu paaljo piänemp määrä. Ei meil taitais ol sellast sopivaist vuakaakaa, vähäsemmäl määräl, tai sit tulis nii matalaste ainesta, et kuivuisivav vaa uunis. Mut hyvä tota ruakalistaa o ollu sillee seurat, et jos ov vuaros keittoo, pataa, piirakkaa... Ainut, mitä mä itte kaipaisisi enemp, om puurot. Niit tosa ei ol laikka. Mut toisinas tehrää sit nii, et isäntä syä leippää ja mä puuroo. 

Rahkapannarii tein ekan kerra ja hämmästysisim mite hyvää se ol! Proteiinipitosemp ja täyttävämpiki. Helppoo herkkuu.

Borssikeittookaa ei olla kovim pitkään aikaha tehty, ja et seki ov vaa nii hyvää. Aika isotöine punajuurte leikkaamisten kans - ja suttaavaa. Mut aika ajoste vaivav väärtti.